Siirry pääsisältöön

Järjestötoiminta hyödyksi työelämään

Ainejärjestön hallituksessa tai muussa järjestötoiminnassa aktiivisena oleminen on kivaa. On kivaa järjestää toimintaa omaksi ja muiden opiskelijoiden iloksi, ajaa opiskelijoiden etua heidän edustajanaan ja luoda hyvää yhteishenkeä. On myös hyvä muistaa, että toiminnasta voi saada itselleen tulevaisuutta varten tärkeitä taitoja. Tämän vuoden HYY:n Virityspäivässä saimme vinkkejä siihen, miten tämän osaamisen voi tunnistaa ja miten sitä voi sanoittaa niin, että myös ainejärjestötoimintaa tuntematon henkilö, esimerkiksi työnantaja, ymmärtää sen arvon.

Virityspäivä on HYY:n sen alaisille järjestöille ja niiden aktiivisille toimijoille järjestämä tapahtuma yliopistolla. Osallistujat saavat etukäteen ilmoittautua erilaisiin työpajoihin, joissa käsitellään erilaisia järjestötoiminnan kannalta tärkeitä teemoja. Tänä vuonna 22.2. järjestetyssä Virityspäivässä oli kaksi Ruplan hallituslaista paikalla hakemassa oppia järjestömme toiminnan kehittämiseen. Niin kuin viime vuonna, iloksemme päivä osoittautui hyvin järjestetyksi, hauskaksi ja hyödylliseksi.

Virityspäivä alkoi aamiaisella Alina-salissa, josta suunnattiin ensimäisten työpajojen pariin ympäri keskustakampusta.
Tässä postauksessa ajattelin avata hieman työpajaa, jossa käsiteltiin järjestötoiminnan hyödyntämistä työelämässä, sillä tämä on mielestäni tärkeä asia kaikille järjestöaktiiveille, ja ehkäpä järjestötoiminnasta itselle käteen jäävän hyödyn korostaminen hauskanpidon ohella voisi innostaa uusia aktiivisia opiskelijoita vaikkapa tulemaan mukaan ainejärjestömme hallitukseen. Saimme työpajan vetäjältä, pitkän järjestötoimintataustan omaavalta Henna Pursiaiselta nimittäin todella hyviä vinkkejä. Henna työskentelee tällä hetkellä Akavan opiskelijoissa, ja on itse alun perin aloittanut järjestötoiminnan yliopistolla ainejärjestössä. Voi siis sanoa, että tätä asiaa kanssamme käsittelemään oli pyydetty oikea asiantuntija. Varsinaista työpajatyöskentelyä edelsi Hennan pitämä luennonomainen osuus. 

World Economic Forumin tutkimuksen mukaan vuonna 2020 työelämässä viiden tärkeimmän taidon joukkoon kuuluvat ”complex problem solving”, ”critical thinking”, ”creativity”, ”people management” ja ”coordinating with others”. Nämähän ovat kaikki taitoja, joita järjestötoiminnassa todella tarvitaan. Mietitään vaikkapa sitsien järjestämistä ja kaikkia vaiheita, joita siihen kuuluu. Eivätkö nämä kaikki taidot tule käyttöön? Eteen tulevien ongelmien kautta pääsee testaamaan omia ongelmanratkaisutaitojaan, ja näkee myös, miten kaverit reagoivat vaikeisiin tilanteisiin. Näistä tilanteista oppii ja tekemällä kehittyy.

Työelämä muuttuu varsinkin teknologian kehityksen myötä. Ihmisiä tarvitaan kuitenkin jatkossakin, ja tulevaisuudessa sellaiset henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten kommunikaatiotaidot, luovuus, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu korostuvat. Aarresaari.fi-sivuston teettämään kyselytutkimukseen vastanneista maistereista 63 % koki, että heidän työllistymiseensä on vaikuttanut kyky kertoa omasta osaamisesta. Kaikkien opiskelijoiden olisi siis hyvä miettiä, miten tuoda omaa osaamistaan esiin, ja ottaa huomioon myös osaaminen, joka on hankittu muualla kuin varsinaisten opintojen parissa. Jotta järjestötoiminnasta on itselle hyötyä tulevaisuuden työn haussa, on opittava tunnistamaan siitä saatava osaaminen. 

Usein työhaastatteluissa pyydetään antamaan esimerkkejä omasta osaamisesta, ja järjestötoiminnasta saa materiaalia näihin esimerkkeihin. Kun pyydetään kertomaan omasta toimimisesta jossakin ongelmatilanteessa, voisi tällainen tilanne hyvinkin löytyä ainejärjestön tapahtuman järjestämiskokemuksesta.

Jonkun arvion mukaan 70% työpaikoista on nykyään ns. piilotyöpaikkoja. Verkostojen merkitystä ei luonnollisesti voi liikaa korostaa. Järjestötoiminnan kautta tutustuu ihmisiin, joihin ei omien opintojen piirissä tutustuisi. Sen lisäksi, että tutustuu oman oppiaineen opiskelijoihin eri vuosikursseilta, ainejärjestöt voivat tehdä yhteistyötä eri tahojen kuten toisten ainejärjestöjen kanssa. Tiedekuntajärjestössä tutustuu oman tiedekunnan eri aineiden edustajiin, ja esimerkiksi osakunnat tarjoavat mahdollisuuksia verkostoitumiseen yli tiedekuntarajojen. Parasta järjestötoiminnan kautta verkostoitumisessa on, että sen kautta jo opitaan tuntemaan toisten työskentelytavat. Jos olet osoittanut olevasi erityisen hyvä jossakin, ehkäpä tulet entiselle järjestökaverille mieleen, kun hän tarvitsee omaan työprojektiinsa tietynlaista tyyppiä, tai hän saattaa työskennellä kiinnostavassa organisaatiossa, ja suositella sinua juuri siihen omaan unelmatyöpaikkaan.

Myös Virityspäivä on tapahtuma, jossa tapaa laajalti eri alojen opiskelijoita. Työpajatyöskentelyssä olikin innostavaa päästä keskustelemaan meille kaikille mielenkiintoisista jutuista, mutta hieman eri näkökulmista, kun kaikki tulivat erilaisilta aloilta ja erilaisista, erikokoisista järjestöistä.

Työpajassa oli tavoitteena se, että pääsisimme miettimään ja tunnistaisimme ne omat taidot, joita olemme järjestötoiminnan ohessa hankkineet. Ensin muodostimme parit ja kerroimme toisillemme, mitä olemme järjestöissä tehneet ja minkälaisia virkoja hoitaneet. Toisen tehtävä oli sitten analysoida, millaisia taitoja mainitut tekemiset ovat kehittäneet. Kirjoitimme nämä taidot ylös post it -lapuille, ja tämän jälkeen meidät sekoitettiin ja jaettiin muutaman hengen ryhmiin. Meidän tuli näissä ryhmissä jaotella lappumme viiden eri osaamisalueen (kuten "viestintä ja vuorovaikutus" "organisaatio-" ja "kansainvälisyys-osaminen") mukaan. Kolmannessa vaiheessa kaikkien ryhmien laput yhdistettiin, ja osa-alueita käytiin läpi koko ryhmän voimin.

Lisäksi osallistuimme päivän aikana sidosryhmäyhteistyötä ja järjestön hallintoa koskeviin työpajoihin.

TEKSTI JA KUVAT: Elisa Minkkinen

Kommentit