KOPEEKKA - КОПЕЙКА

TEKSTI JA KUVAT: TONI STENSTRÖM Valko-Venäjä ei ole Euroopan vetovoimaisin matkakohde länsimaisille turisteille tai vaihto-opiskelijoille. Viimeisten 2,5 kuukauden aikana tapaamiseni länsimaalaisten kanssa ovat olleet varsin rajalliset ja satunnaiset, ja useimmat Minskin länsimaisista vierailijoista ovat osoittautuneet joko vaalitarkkailijoiksi, liikemiehiksi tai yksittäisiksi reppureissaajiksi. Olen tottunut myös siihen, miten lievästi aksentilliseen venäjääni kiinnitetään erityisen paljon mielenkiintoa Minskin julkisilla paikoilla, ja miten englannin tai suomen puhuminen kadulla kääntää käytännössä jokaisen paikallisen katseet. Yliopistoni ainoana pohjoismaalaisena, ja yhtenä harvoista länsimaalaisista, olen oppinut uudella tavalla ymmärtämään sen, miten erilaiset stereotypiat vaikuttavat ihmisten ajatteluun ja matkakohteiden valintaan.   Valko-Venäjän suurimmat ja näkyvimmät ulkomaalaisryhmät ovat kiinalaiset, korealaiset ja turkmeenit. Turkmeeneihin suhtaudutaan valkovenäl...

TEKSTI JA KUVAT: PATRIK SAARTO Bussimatkalla Vaclav Havelin lentokentältä Prahan Nádraží Veleslavín metroasemalle rusisti saa joka pysäkin kohdalla kuunnella kuulutusta, jossa sanotaan příští zastávka . Ai mikä заставка? Pieni portti? Näytönsäästäjä? Ei tietenkään, vaan seuraava pysäkki. Venäjänkielinen vastine kuuluu следующая остановка .   Metrossa matkustetaankin jo kasakkakylästä toiseen – kuulutuksessa sanotaan příští stanice , ikään kuin следующая станица . Kaupungilla alkaa hävettää. Siellä täällä on kylttejä, jotka huutavat Pozor, auto! tai Pozor, děti! Onneksi позор -huutoja pääsee pakoon, sillä läpikulku on tilattu, průjezd zakázán . Hieman epäilyttävästi hotellin nimi on Unitas, ihan kuin унитаз . Ei kuitenkaan hätää, tuo KGB:nkin päämajana toiminut jesuiittojen rakennus, jonka kellarissa on virunut Vaclav Havelkin aikoinaan, toimii majoituslaitoksena ensiluokkaisesti.   Kirjakaupoilla on haussa eräällä venäläisellä verkkosivustolla esitelty Maksim ...

TEKSTI JA KUVAT: PATRIK SAARTO Helsingin kirjamessut tarjosivat tänä vuonna hunajaa opiskelijoille ja Venäjä-tietoutta kansalle. Keskellä sairastelevaa maailmanpoliittista tilannetta messukeskus porisi ja pulppusi venäjää, Venäjää ja venäläistä kirjallisuutta. Mikä voisikaan olla parempaa lääkettä, ainakin kotiyleisölle, kuin messuosastojen anteliaat kirjalaarit ja lavojen viisaat paneelit rajat ylittävine vieraineen. Etenkin Helsingin yliopiston venäjänopiskelijoille toinen toistaan tutumpien panelistien joukossa oli myös vieras Moskovan kirjallisista kapinalliskortteleista, uuden realismin uranuurtaja Roman Sentšin venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professorin Tomi Huttusen haastateltavana. Sentšin professori Huttusen haastateltavana  Sentšinin vierailulla juhlistettiin hänen vuonna 2009 julkaistun Jeltyšovy -romaaninsa suomennoksen julkaisua. Kirsti Eran kääntämä teos Jeltyshevit, erään perheen rappio , kertoo elämän näköalattomuudesta siperialaisessa syrjäkyläs...

DIGI-ZAUM Pari venäjän fuksia nauroi kerran google translatorin runokäännöksille. Kopeekan toimitus päätti tehdä käännöksille oman palstan. Tällä kertaa translatorin uhriksi joutuu alkuosa Vsevolod Jemelinin runosta Vospominanija o buduštšem , joka löytyy myös aiemmin numerossa mainitusta Roman Sentšinin Tšego vy hotite? -novellista. Воспоминания о будущем.                 Muistoja tulevaisuudessa. Идет от праздников усталый              On väsynyt lomat Работник в банк.                                  Työntekijä pankki. Навстречу с Южного Урала                Kohti Etelä-Uralilla Выходит танк.                                      On käynyt ilmi, säiliö. Он мчит, вздымая пыль с дорог...

Hyvä lukija! On siis kevät, mutta Kopeekan toimitus ei kulje Hakaniemen rantaa, eikä edes kolmatta linjaa kotiinpäin. Kopeekan toimitus kulkee vielä vähän aikaa Vasilinsaaren rantaa ja kotimatkallaan useimmiten seitsemättä linjaa kohti Vasiljeostrovskajan metroasemaa. Kopeekan emigroituminen itään on tuonut omat haasteensa lehden tekoon ja niinpä vuoden ensimmäisessä numerossa näkyykin pitkälti toimituksen oma kädenjälki. Kevään aikana Ruplan hallitus on vaihtunut, mutta aivan kaikki ei ole muuttunut. Puheenjohtajamme jatkaa henkilökultin rakentamista toisella kaudellaan, järjestön talous on yhä vahvasti istrialaisen bisneseliitin valvonnassa ja media jatkaa saman päätoimittajan tiukassa kontrollissa. Rupla lienee myös historian ensimmäinen ainejärjestö, joka saa oman sotilasjunttansa - rakas puheenjohtajamme vaihtaa kesällä M05-maastopukuun. Oppiaineryhmämme kulunut lukuvuosi on ollut täynnä väittelyä ja verkostoitumista, minkä lisäksi lähestyvät kirjamessut näkyvät aiheensa puo...