TEKSTI JA KUVA: VIKTORIA KURKINA
Valmistumassa oleva opiskelija joutuu ehkä kaikista muista opiskelijoista poiketen eniten pohtimaan tulevaisuutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia ja sen myötä päivittämään omia suunnitelmia. Joillekuille ammatin valinta voi olla varsin selvä jo lapsuudessa, jolloin esimerkiksi vanhempien esikuvat voivat luoda pohjan tulevalle ammatille tai uralle.
Minun kohdallani ei suinkaan ollut näin. Lapsuudessani haaveilin arkeologin ammatista ja historioitsijaksi ryhtymisestä, elämän arvaamattomuudesta johtuen päädyin kuitenkin opiskelemaan venäjän kieltä Turun yliopistoon, jonka venäjän kielen laitos pienestä koostaan huolimatta huolimatta osoittautui kodikkaaksi ja viihtyisäksi paikaksi opiskella. Venäjän lisäksi olen lukenut sivuaineena muun muassa historiaa, josta olen muutenkin aina pitänyt. Historia- ja kieliaineiden yhdistelmä vei minut harjoitteluun Kansalliskirjaston Slaavilaiseen kirjastoon, jossa pystyin hyödyntämään kaikkea yliopistossa opiskelemaani. Harjoittelu oli hyvin antoisa, mutta en sen suoritettuani uskonut hakevani lähivuosina enää samalle alalle töihin, sillä minulla ei ollut minkälaista kirjastoalan tutkintoa ja sellaisen saaminen Turussa oli myös hankalaa. Mutta kuten saattaa jo arvatakin, toisin kävi ja jo seuraavana, vuoden 2013 kesänä pääsin takaisin samaan kirjastoon, mutta eri merkeissä.
Kesällä 2013 aloitin määräaikaisena työt Kansalliskirjaston sukukielten digitointiprojektissa, jonka puitteissa digitoidaan ja saadaan käyttöön suomalais-ugrilaisilla kielillä julkaistuja monografioita ja sanomalehtiä 1920 – 50 –luvuilta, jolloin näiden pienten kielten kirjakieltä alettiin kehitellä. Digitointiyhteistyötä tehdään Venäjän Kansalliskirjaston kanssa, joka sijaitsee Pietarissa ja jolla on koko Venäjän laajimmat vähemmistökieliset kokoelmat. Yhteistyötä on alettu tehdä myös Venäjän eri suomalais-ugrilaisten alueiden kanssa, joihin kuuluvat esimerkiksi Komin tasavalta, Mari El, Mordovia ja Udmurtia, sekä Murmanskin kanssa. Projektissa on luotu kaksi tietokantaa, Fenno-Ugrica (http://fennougrica.kansalliskirjasto.fi/) ja Uralica (http://uralica.kansalliskirjasto.fi/?lng=fi) , joiden tarkoitus on säilyttää Kansalliskirjaston digitoituja Venäjältä saatuja aineistoja sekä keskittää muiden, ei ainoastaan venäläisten, kirjastojen kokoelmissa olevia verkkoaineistoja yhteen paikkaan. Tällä hetkellä aineistoja on saattavilla 17 eri suomalais-ugrilaisella kielellä, materiaaleja on kattavasti eri aloilta.
Määräaikaisuus kesältä 2013 päättyi, mutta projekti jatkui vielä ja hakuilmoituksen tultua julki päätin hakea uudelleen. Vuoden 2014 toukokuussa sain vuoden mittaisen määräaikaisen tehtävän samasta projektista. Työnimikkeekseni tuli kirjastosihteeri ja tehtäviini kuuluu esimerkiksi aineistokuvailu ja projektiviestintä. Varsinaisten työtehtävien ohella olen myös vastannut venäjänkielisestä tiedottamisesta ja viestinnästä, mikä on osoittautunut mielenkiintoseksi ja on vastannut alaa, jota olen opiskellut. Viestintään on kuulunut myös jonkun verran kääntämistä ja tulkkausta mm. neuvottelujen yhteydessä. Monipuoliset työtehtävät motivoivat ja niiden myötä karttuu myös laaja-alaista työkokemusta. Suosittelen jokaiselle opiskelemaan sitä, mistä pitää ja hakemaan töitä siltä alalta, jolla tuntuu viihtyvän.
Projektiin voi tutustua blogissa
http://blogs.helsinki.fi/fennougrica/
ja Vkontaktessa http://vk.com/fennougrica.
Valmistumassa oleva opiskelija joutuu ehkä kaikista muista opiskelijoista poiketen eniten pohtimaan tulevaisuutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia ja sen myötä päivittämään omia suunnitelmia. Joillekuille ammatin valinta voi olla varsin selvä jo lapsuudessa, jolloin esimerkiksi vanhempien esikuvat voivat luoda pohjan tulevalle ammatille tai uralle.
Minun kohdallani ei suinkaan ollut näin. Lapsuudessani haaveilin arkeologin ammatista ja historioitsijaksi ryhtymisestä, elämän arvaamattomuudesta johtuen päädyin kuitenkin opiskelemaan venäjän kieltä Turun yliopistoon, jonka venäjän kielen laitos pienestä koostaan huolimatta huolimatta osoittautui kodikkaaksi ja viihtyisäksi paikaksi opiskella. Venäjän lisäksi olen lukenut sivuaineena muun muassa historiaa, josta olen muutenkin aina pitänyt. Historia- ja kieliaineiden yhdistelmä vei minut harjoitteluun Kansalliskirjaston Slaavilaiseen kirjastoon, jossa pystyin hyödyntämään kaikkea yliopistossa opiskelemaani. Harjoittelu oli hyvin antoisa, mutta en sen suoritettuani uskonut hakevani lähivuosina enää samalle alalle töihin, sillä minulla ei ollut minkälaista kirjastoalan tutkintoa ja sellaisen saaminen Turussa oli myös hankalaa. Mutta kuten saattaa jo arvatakin, toisin kävi ja jo seuraavana, vuoden 2013 kesänä pääsin takaisin samaan kirjastoon, mutta eri merkeissä.
Kesällä 2013 aloitin määräaikaisena työt Kansalliskirjaston sukukielten digitointiprojektissa, jonka puitteissa digitoidaan ja saadaan käyttöön suomalais-ugrilaisilla kielillä julkaistuja monografioita ja sanomalehtiä 1920 – 50 –luvuilta, jolloin näiden pienten kielten kirjakieltä alettiin kehitellä. Digitointiyhteistyötä tehdään Venäjän Kansalliskirjaston kanssa, joka sijaitsee Pietarissa ja jolla on koko Venäjän laajimmat vähemmistökieliset kokoelmat. Yhteistyötä on alettu tehdä myös Venäjän eri suomalais-ugrilaisten alueiden kanssa, joihin kuuluvat esimerkiksi Komin tasavalta, Mari El, Mordovia ja Udmurtia, sekä Murmanskin kanssa. Projektissa on luotu kaksi tietokantaa, Fenno-Ugrica (http://fennougrica.kansalliskirjasto.fi/) ja Uralica (http://uralica.kansalliskirjasto.fi/?lng=fi) , joiden tarkoitus on säilyttää Kansalliskirjaston digitoituja Venäjältä saatuja aineistoja sekä keskittää muiden, ei ainoastaan venäläisten, kirjastojen kokoelmissa olevia verkkoaineistoja yhteen paikkaan. Tällä hetkellä aineistoja on saattavilla 17 eri suomalais-ugrilaisella kielellä, materiaaleja on kattavasti eri aloilta.
Määräaikaisuus kesältä 2013 päättyi, mutta projekti jatkui vielä ja hakuilmoituksen tultua julki päätin hakea uudelleen. Vuoden 2014 toukokuussa sain vuoden mittaisen määräaikaisen tehtävän samasta projektista. Työnimikkeekseni tuli kirjastosihteeri ja tehtäviini kuuluu esimerkiksi aineistokuvailu ja projektiviestintä. Varsinaisten työtehtävien ohella olen myös vastannut venäjänkielisestä tiedottamisesta ja viestinnästä, mikä on osoittautunut mielenkiintoseksi ja on vastannut alaa, jota olen opiskellut. Viestintään on kuulunut myös jonkun verran kääntämistä ja tulkkausta mm. neuvottelujen yhteydessä. Monipuoliset työtehtävät motivoivat ja niiden myötä karttuu myös laaja-alaista työkokemusta. Suosittelen jokaiselle opiskelemaan sitä, mistä pitää ja hakemaan töitä siltä alalta, jolla tuntuu viihtyvän.
Projektiin voi tutustua blogissa
http://blogs.helsinki.fi/fennougrica/
ja Vkontaktessa http://vk.com/fennougrica.
Kommentit