KOPEEKKA - КОПЕЙКА

Kopeekan verkkojulkaisu on uudistunut! Sähköinen versio on luettavissa nyt näköislehtenä kokonaisuudessaan tästä. 

HYVÄ LUKIJA! Tässä kohtaa ei ole vaikeaa luetella asioita, joita kulunut vuosi on pitänyt sisällään. Vaikeaa on muotoilla kulunut vuosi  jotenkin toisin, kuin on jo totuttu kuulemaan.   Korvamme ovat nimittäin jo turtuneet erinäisten sibilanttien sihinään. Sodat, sotet, syyriat ja sipilät suhisevat ohi tajuntamme tuosta vain, aina kolme ässää kerrallaan.   Ruplakin sai syksyn sateista osansa. Tapamme käsitellä aikaamme tulkittiin kahdeksi ässäksi hihassa, vaikka todellisuudessa meillä oli vain akateemisen ilmaisunvapauden ässä hihassa.   Asioiden näkeminen kahtena kertoo aikamme kahtiajakautuneesta ilmapiiristä.  Kumpikin osapuoli luulee olevansa 90% kokonaisuudesta, vaikka keksii luvun vain päästään.   Emme silti saa tottua tilanteeseen ja alkaa pitää sitä normaalina. Se johtaisi vallitsevan kehityksen hyväksymiseen sellaisenaan.   Muutos on joka tapauksessa edessä. Se on kooltaan suuri ja muodoltaan pyöreä. Kun se pyörähtää, yliopistolla...

Näitä terveisiä kirjoittaessani illat pimenevät vielä muutaman päivän talvipäivänseisausta lähestyttäessä. Kuluva joulukuu on tavanomaisesta pimeydestään huolimatta suosinut maamme asukkaita epätavallisen lämpimillä ilmoilla, Helsingissä ensilumen tuloa saa edelleenkin odottaa. Vähäinen valon määrä voi kausiluonteisesti vaikeuttaa arkea, erityisesti yöaktiivit opiskelijat kuuluvat riskiryhmään.   Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että kevät koittaa myös pian. Siihen asti on hyvä muistaa syödä terveellisesti ja liikkua tarpeeksi jotta väsymys ei pääse iskemään juuri kun sitä vähiten osaa odottaa.       Kevät tuo mukanaan paljon muutoksia meidän jokapäiväiseen elämäämme. Ainejärjestöllemme kevät tarkoittaa uutta hallitusta sekä uusia, tuoreita ideoita toimintamme kehittämiseen.   Monen vanhan toimijan on jo tullut aika siirtyä tekemisissään eteenpäin ja vapauttaa paikkansa ainejärjestön aktiivisiivessä nuorille ja innokkaille uusille tekijöille. On ilo todet...

TEKSTI JA KUVAT: TONI STENSTRÖM Valko-Venäjä ei ole Euroopan vetovoimaisin matkakohde länsimaisille turisteille tai vaihto-opiskelijoille. Viimeisten 2,5 kuukauden aikana tapaamiseni länsimaalaisten kanssa ovat olleet varsin rajalliset ja satunnaiset, ja useimmat Minskin länsimaisista vierailijoista ovat osoittautuneet joko vaalitarkkailijoiksi, liikemiehiksi tai yksittäisiksi reppureissaajiksi. Olen tottunut myös siihen, miten lievästi aksentilliseen venäjääni kiinnitetään erityisen paljon mielenkiintoa Minskin julkisilla paikoilla, ja miten englannin tai suomen puhuminen kadulla kääntää käytännössä jokaisen paikallisen katseet. Yliopistoni ainoana pohjoismaalaisena, ja yhtenä harvoista länsimaalaisista, olen oppinut uudella tavalla ymmärtämään sen, miten erilaiset stereotypiat vaikuttavat ihmisten ajatteluun ja matkakohteiden valintaan.   Valko-Venäjän suurimmat ja näkyvimmät ulkomaalaisryhmät ovat kiinalaiset, korealaiset ja turkmeenit. Turkmeeneihin suhtaudutaan valkovenäl...

TEKSTI JA KUVAT: PATRIK SAARTO Bussimatkalla Vaclav Havelin lentokentältä Prahan Nádraží Veleslavín metroasemalle rusisti saa joka pysäkin kohdalla kuunnella kuulutusta, jossa sanotaan příští zastávka . Ai mikä заставка? Pieni portti? Näytönsäästäjä? Ei tietenkään, vaan seuraava pysäkki. Venäjänkielinen vastine kuuluu следующая остановка .   Metrossa matkustetaankin jo kasakkakylästä toiseen – kuulutuksessa sanotaan příští stanice , ikään kuin следующая станица . Kaupungilla alkaa hävettää. Siellä täällä on kylttejä, jotka huutavat Pozor, auto! tai Pozor, děti! Onneksi позор -huutoja pääsee pakoon, sillä läpikulku on tilattu, průjezd zakázán . Hieman epäilyttävästi hotellin nimi on Unitas, ihan kuin унитаз . Ei kuitenkaan hätää, tuo KGB:nkin päämajana toiminut jesuiittojen rakennus, jonka kellarissa on virunut Vaclav Havelkin aikoinaan, toimii majoituslaitoksena ensiluokkaisesti.   Kirjakaupoilla on haussa eräällä venäläisellä verkkosivustolla esitelty Maksim ...

TEKSTI JA KUVAT: PATRIK SAARTO Helsingin kirjamessut tarjosivat tänä vuonna hunajaa opiskelijoille ja Venäjä-tietoutta kansalle. Keskellä sairastelevaa maailmanpoliittista tilannetta messukeskus porisi ja pulppusi venäjää, Venäjää ja venäläistä kirjallisuutta. Mikä voisikaan olla parempaa lääkettä, ainakin kotiyleisölle, kuin messuosastojen anteliaat kirjalaarit ja lavojen viisaat paneelit rajat ylittävine vieraineen. Etenkin Helsingin yliopiston venäjänopiskelijoille toinen toistaan tutumpien panelistien joukossa oli myös vieras Moskovan kirjallisista kapinalliskortteleista, uuden realismin uranuurtaja Roman Sentšin venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professorin Tomi Huttusen haastateltavana. Sentšin professori Huttusen haastateltavana  Sentšinin vierailulla juhlistettiin hänen vuonna 2009 julkaistun Jeltyšovy -romaaninsa suomennoksen julkaisua. Kirsti Eran kääntämä teos Jeltyshevit, erään perheen rappio , kertoo elämän näköalattomuudesta siperialaisessa syrjäkyläs...

DIGI-ZAUM Pari venäjän fuksia nauroi kerran google translatorin runokäännöksille. Kopeekan toimitus päätti tehdä käännöksille oman palstan. Tällä kertaa translatorin uhriksi joutuu alkuosa Vsevolod Jemelinin runosta Vospominanija o buduštšem , joka löytyy myös aiemmin numerossa mainitusta Roman Sentšinin Tšego vy hotite? -novellista. Воспоминания о будущем.                 Muistoja tulevaisuudessa. Идет от праздников усталый              On väsynyt lomat Работник в банк.                                  Työntekijä pankki. Навстречу с Южного Урала                Kohti Etelä-Uralilla Выходит танк.                                      On käynyt ilmi, säiliö. Он мчит, вздымая пыль с дорог...

Hyvä lukija! On siis kevät, mutta Kopeekan toimitus ei kulje Hakaniemen rantaa, eikä edes kolmatta linjaa kotiinpäin. Kopeekan toimitus kulkee vielä vähän aikaa Vasilinsaaren rantaa ja kotimatkallaan useimmiten seitsemättä linjaa kohti Vasiljeostrovskajan metroasemaa. Kopeekan emigroituminen itään on tuonut omat haasteensa lehden tekoon ja niinpä vuoden ensimmäisessä numerossa näkyykin pitkälti toimituksen oma kädenjälki. Kevään aikana Ruplan hallitus on vaihtunut, mutta aivan kaikki ei ole muuttunut. Puheenjohtajamme jatkaa henkilökultin rakentamista toisella kaudellaan, järjestön talous on yhä vahvasti istrialaisen bisneseliitin valvonnassa ja media jatkaa saman päätoimittajan tiukassa kontrollissa. Rupla lienee myös historian ensimmäinen ainejärjestö, joka saa oman sotilasjunttansa - rakas puheenjohtajamme vaihtaa kesällä M05-maastopukuun. Oppiaineryhmämme kulunut lukuvuosi on ollut täynnä väittelyä ja verkostoitumista, minkä lisäksi lähestyvät kirjamessut näkyvät aiheensa puo...

KUVA: JOHANNA TERHEMAA Hyvää loppukevättä, arvon lukija! Järjestön kevätkausi lähti käyntiin varsin hiljaisissa merkeissä. Tammikuussa ehdimme vain infoamaan Suomalais-venäläisen koulun abiturientteja venäjän opiskelusta yliopistossa, kunnes opinnot vyöryivät päälle tutkielmineen ja tentteineen. Hallitus päivittyi helmikuun vuosikokouksessa, kun alkaneen kauden kokoonpanoon liittyi paljon uusia kasvoja. Helmikuun lopun sitseille saapui huikea määrä vaihto-opiskelijoita, mutta vain vähän varsinaisia jäseniä. Sen jälkeen pidimme laskiaisbileet kattojärjestömme Humanisticumin ja teatteritieteen opiskelijoiden järjestön Repliikin kanssa. Maaliskuu ja huhtikuu puolestaan etenivät välttämättömän byrokratian, toiminnallisen hiljaisuuden ja opintopaineiden merkeissä. Päätimmekin maksaa toimimattomuutemme panostamalla toukokuuhun. Toukokuu alkoi ekskursiolla Valko-Venäjän lähetystöön. Tiistaina 5.5. saapui odotettu kaudenpäättäjäisemme, Päätöspaatos. Metsätalosta väki siirtyi Uudelle yl...

Loppuaan kohden kääntyvä lukuvuosi on ollut entisen Slavistiikan ja baltologian laitoksen oppiaineissa poikkeuksellisen vilkas. Venäjän kielessä ja kirjallisuudessa vietettiin akateemista juhlaa tammikuussa, kun Merja Pikkarainen väitteli tohtoriksi suomen ja venäjän käytöstä lingua francoina. Kauan valmisteltu yhteistyö Vyshkan kanssa on käynnistynyt mukavasti sekä opiskelijavaihdon että tieteellisen toiminnan merkeissä. Näkyvin tapahtuma oli joulukuussa järjestetty leksikaalista typologiaa käsitellyt seminaari, johon saapui Vyshkasta parikymmentä opiskelijaa ja opettajaa prof. Ekaterina Rakhilinan johdolla. Vyshkasta tulee myös toinen uusista jatko-opiskelijoistamme, Ekaterina Lyamina, toinen on oman oppiaineen kasvatti Anni Lappela. Muiden töidensä ohessa Anni on osallistunut ParFin-projektiin, jonka päämääränä on täydentää Tampereen yliopistossa koottua suomi–venäjä-rinnakkaiskorpusta. Arki kielen kuvastimessa  kurssista alkanut intensiiviopetus jatkui venäläisen nykyfolkloren...

Meillä täällä Turussa on tosiaan meidän ihana pieni Slavamme. Edustamme venäjän opiskelijoita ja järjestämme meille kaikkea kivaa ja rentouttavaa opiskelun ohelle.  Järjestönä emme ehkä ole kovin suuri, mutta sitä kun on tässä vuoden aikana kaikkea touhunnut, huomaa sen, miten paljon ystäviä meillä on. Se ehkä onkin ainejärjestötouhun parhaita puolia.  Itse jo kolmatta vuotta opiskelen ja alusta asti olen ollut Slavan toiminnassa mukana. Sitä ei kuitenkaan aikaisemmin ehkä ajatellut, miten monen kanssa tutustumme ja teemme yhteistyötä. Kun on nyt syksystä alkaen ollut puheenjohtajana, niin on saanut vähän erilaisen näkökulman asioihin. Meillä on tietysti meidän omat ihanat opiskelijamme, joita saimme tänä vuonna taas lisää. Kuitenkin sitä on saanut huomata, että onkin tekemisissä monen muun kanssa niin omissa kuin ystäväjärjestöjenkin tapahtumissa. Näitä tapahtumia meillä on vuoden aikana ollut vaikka minkälaisia. Järjestimme perinteen mukaisesti Vodkaviestin, Neuvostosits...