'
Kirjakauppa Arkadiassa (Pohjoinen Hesperiankatu 9) käytiin keskiviikkona 16. helmikuuta mielenkiintoinen keskustelu. Se koski Israel-Jakob Schuria (1879–1947), suomenjuutalaista uskontotieteilijää, jonka väitöskirja hylättiin Helsingin yliopistossa vuonna 1937. Pohdittiin, olivatko hylkäämiseen johtaneet syyt yhteydessä juutalaisvastaisuuteen.
Tutkijat Simo Muir ja Ilona Salomaa ovat viime vuonna toimittaneet Schurin tapausta käsittelevän teoksen Hyljättiin outouden vuoksi. Israel-Jakob Schur ja suomalainen tiedeyhteisö (Suomen Itämainen Seura, 2009), jonka he esittelivät Arkadiassa. Teoksen aihe ei rajoitu ainoastaan 30-luvun tapahtumiin: 70 vuotta myöhemmin Muir nosti Schurin kohtalon esiin Historiallisessa aikakauskirjassa (4/2007). Muir vakuutti artikkelissaan, että Schuria oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Heräsi julkinen keskustelu antisemitismin roolista tapahtumien kulussa, ja 1930-luvun tiedeyhteisöä alettiin tarkastella kriittisesti.
Keväällä 2008 Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto kokosi asiantuntijatyöryhmän tutkimaan, olivatko hylkäämiseen johtaneet syyt tieteellisesti perusteltuja. Tuloksena oli myöntävä vastaus: työryhmän näkemyksen mukaan väitöskirja hylättiin pääasiassa siinä havaittujen laadullisten ongelmien takia. Muir kollegoineen ei tyytynyt päätökseen, ja saman vuoden marraskuussa järjestettiin kansainvälinen seminaari, jossa Schurin tapausta tutkittiin laajalti ja monen eri tieteenalan näkökulmasta. Hyljättiin outouden vuoksi on juuri tämän seminaarin tuloksia kartoittava teos.
Vuoden 1937 väitöstilaisuus oli kaikin puolin kummallinen. Ympärileikkauksen olemusta ja motiiveja Vanhassa testamentissa käsittelevä väitöskirja oli läpäissyt esitarkastuksen ja saanut painatusluvan. Kansainvälistä arvostusta nauttiva professori Edvard Westermark esitti väitöskirjaa julkaistavaksi Suomalaisen Tiedeakatemian julkaisusarjassa. Toisin kuitenkin kävi. Tilaisuuden alkaessa sisään marssi kolme ylimääräistä vastaväittäjää, jotka alkoivat aggressiivisesti ajaa väitöskirjan hylkäämistä. Professori Albert Hämäläinen vieläpä esitti kritiikkinsä suomeksi, jota Schur ei ymmärtänyt. Kustoksen olisi tullut tulkata väitteet saksaksi tai ruotsiksi, mutta näin hän ei tehnyt.
Schurin kotikieli oli jiddiš ja väitöskirjansa hän oli kirjoittanut saksaksi, joka oli ajan tieteenkieli. Hylkäämistä kannattava ryhmä keskittyi juuri kielikysymykseen: heidän mukaansa Schurin saksan kieli oli virheellistä, ja väitöskirjan hyväksyminen tuhoaisi suomalaisen tieteen maineen ulkomailla. Väitöskirjassa oli runsaasti ladonta- ja oikeinkirjoitusvirheitä. Kun Schur tarjoutui korjauttamaan virheensä, lupaa ei annettu, vaikka suomenkielinen väittelijä oli saanut vastaavan luvan vain vähän aikaisemmin. Muir ja Salomaa esittävätkin, että tapauksen taustalla vaikutti 1930-luvun ”aitosuomalainen” liike. Myös yliopistolla käytiin kieliriitaa, ja Hämäläisen kritiikin kaltaiset provokaatiot olivat tyypillisiä. Lisäksi Hämäläinen piti väitöskirjan heikkoutena sitä, ettei siinä ollut viitattu hänen omaan tutkimukseensa, joka käsitteli Kalevalaa ja rituaalista hiustenleikkuuta.
Vuoden 1937 hylkäämisraportti ei ilmaise eksplisiittistä juutalaisvastaisuutta, mutta asenne on Muirin ja Salomaan mukaan helposti luettavissa esimerkiksi vastaväittäjien marginaalimerkinnöistä.
”Jumalanpilkkaa”, ”lapsellista”, "Mistäs juuti tämän tietää", kirjoittaa Hämäläinen. Kohdassa, jossa Schur pohtii työn ja sapatin suhdetta, on merkintä ”Miten uskaltaa sanoa näin? On kai Helsingissä huonosti palkattu”. Kun Schur yritti seuraavana keväänä väitellä Åbo Akademissa, vastaanotto ei ollut sen parempi. Turussa hanke kaatui jo esitarkastusvaiheessa. On esitetty epäilyjä, että hylkäyksen yhtenä perusteena oli Schurin väärä etninen tausta: saadakseen Åbo Akademin professorien tuen hänen olisi tullut olla "puhdasverinen" suomenruotsalainen.
Myös väitöskirjan aihe koettiin kiusallisena. Ympärileikkaus yhdistyi falloskulttiin, jonka käsitteleminen oli ”moraalisesti epäilyttävää”. Schurin voidaan katsoa olleen tietoisen provokatiivinen: ympärileikkaus on juutalaisuuden ydinsymboli, liiton merkki, joka sisältää vahvoja uskonnollisia, seksuaalisia ja emotionaalisia latauksia. Kaiken lisäksi Schur päätti astua myös juutalaisen yhteisön itsensä varpaille: hän tutki Vanhaa testamenttia kriittisestä, uskontotieteellisestä näkökulmasta ja rikkoi perinteisiä käsityksiä ympärileikkauksesta. Oli yleisesti tiedossa, että Schur ei ollut erityisen uskonnollnen mies, ja hänen välinsä Helsingin juutalaiseen seurakuntaan olivat huonot, elleivät tulehtuneet.
Muirin ja Salomaan mukaan ”tapaus Schur” liittyy ajan yleisiin asenteisiin Euroopassa. 1930-luvulla Saksa oli suurvalta, mielipidejohtaja, jonka kanssa Suomella ei ollut varaa riitaantua. Keskustelun alustaja ohjaaja Taru Mäkelä rinnastaa juutalaisvastaisuuden muihin ”irrationaalisiin vinksahtamiin”, joihin ihmismielellä on taipumus sairastua. ”Homofobia, ksenofobia… näiden aiheiden tutkiminen auttaa aivovirusten torjunnassa!” Juuri tästä syystä tutkimusryhmä oli pettynyt yliopiston vuoden 2008 päätökseen. ”Tutkimuskomitea pyrki hoitamaan asian siististi pois päiväjärjestyksestä niin, ettei yliopiston erehtymättömyyden sädekehä tuhoutuisi”, sanoo Muir. ”Ja sädekehä on edelleen vahva: monet tutkijat vastaavat minulle: ’sehän tutkittiin jo!’”.
Arkadian keskustelijat olettivat tuoreen kirjan olevan ”kivi kengässä – sitä ei voi unohtaa”. Ehdotettiin muun muassa Schurin väitöskirjan lähettämistä Saksaan uudelleentarkastamista varten; Saksassa pääasiassa juutalaisten kirjoittamista väitöskirjoista on myönnetty kymmeniä postuumeja tohtorinarvoja. Helsingin juutalainen seurakunta on sitoutunut ajamaan Schurin asiaa. Kirjan toimittajat odottavat arvostelua yliopiston lehdissä, Åbo Akademi vaikenee vielä.
Antisemitismin tutkimus on nousussa ympäri Eurooppaa. Kolmas sodanjälkeinen sukupolvi on edeltäneitään valmiimpi vakavaan mutta neutraaliin keskusteluun. ”Yhteiskunta, joka ei käsittele menneisyyttään on kuin huonosti toimiva komposti”, sanoo Mäkelä, ”se alkaa mädäntyä”.
Liisa Liski
Kirjakauppa Arkadiassa (Pohjoinen Hesperiankatu 9) käytiin keskiviikkona 16. helmikuuta mielenkiintoinen keskustelu. Se koski Israel-Jakob Schuria (1879–1947), suomenjuutalaista uskontotieteilijää, jonka väitöskirja hylättiin Helsingin yliopistossa vuonna 1937. Pohdittiin, olivatko hylkäämiseen johtaneet syyt yhteydessä juutalaisvastaisuuteen.
Tutkijat Simo Muir ja Ilona Salomaa ovat viime vuonna toimittaneet Schurin tapausta käsittelevän teoksen Hyljättiin outouden vuoksi. Israel-Jakob Schur ja suomalainen tiedeyhteisö (Suomen Itämainen Seura, 2009), jonka he esittelivät Arkadiassa. Teoksen aihe ei rajoitu ainoastaan 30-luvun tapahtumiin: 70 vuotta myöhemmin Muir nosti Schurin kohtalon esiin Historiallisessa aikakauskirjassa (4/2007). Muir vakuutti artikkelissaan, että Schuria oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Heräsi julkinen keskustelu antisemitismin roolista tapahtumien kulussa, ja 1930-luvun tiedeyhteisöä alettiin tarkastella kriittisesti.
Keväällä 2008 Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto kokosi asiantuntijatyöryhmän tutkimaan, olivatko hylkäämiseen johtaneet syyt tieteellisesti perusteltuja. Tuloksena oli myöntävä vastaus: työryhmän näkemyksen mukaan väitöskirja hylättiin pääasiassa siinä havaittujen laadullisten ongelmien takia. Muir kollegoineen ei tyytynyt päätökseen, ja saman vuoden marraskuussa järjestettiin kansainvälinen seminaari, jossa Schurin tapausta tutkittiin laajalti ja monen eri tieteenalan näkökulmasta. Hyljättiin outouden vuoksi on juuri tämän seminaarin tuloksia kartoittava teos.
Vuoden 1937 väitöstilaisuus oli kaikin puolin kummallinen. Ympärileikkauksen olemusta ja motiiveja Vanhassa testamentissa käsittelevä väitöskirja oli läpäissyt esitarkastuksen ja saanut painatusluvan. Kansainvälistä arvostusta nauttiva professori Edvard Westermark esitti väitöskirjaa julkaistavaksi Suomalaisen Tiedeakatemian julkaisusarjassa. Toisin kuitenkin kävi. Tilaisuuden alkaessa sisään marssi kolme ylimääräistä vastaväittäjää, jotka alkoivat aggressiivisesti ajaa väitöskirjan hylkäämistä. Professori Albert Hämäläinen vieläpä esitti kritiikkinsä suomeksi, jota Schur ei ymmärtänyt. Kustoksen olisi tullut tulkata väitteet saksaksi tai ruotsiksi, mutta näin hän ei tehnyt.
Schurin kotikieli oli jiddiš ja väitöskirjansa hän oli kirjoittanut saksaksi, joka oli ajan tieteenkieli. Hylkäämistä kannattava ryhmä keskittyi juuri kielikysymykseen: heidän mukaansa Schurin saksan kieli oli virheellistä, ja väitöskirjan hyväksyminen tuhoaisi suomalaisen tieteen maineen ulkomailla. Väitöskirjassa oli runsaasti ladonta- ja oikeinkirjoitusvirheitä. Kun Schur tarjoutui korjauttamaan virheensä, lupaa ei annettu, vaikka suomenkielinen väittelijä oli saanut vastaavan luvan vain vähän aikaisemmin. Muir ja Salomaa esittävätkin, että tapauksen taustalla vaikutti 1930-luvun ”aitosuomalainen” liike. Myös yliopistolla käytiin kieliriitaa, ja Hämäläisen kritiikin kaltaiset provokaatiot olivat tyypillisiä. Lisäksi Hämäläinen piti väitöskirjan heikkoutena sitä, ettei siinä ollut viitattu hänen omaan tutkimukseensa, joka käsitteli Kalevalaa ja rituaalista hiustenleikkuuta.
Vuoden 1937 hylkäämisraportti ei ilmaise eksplisiittistä juutalaisvastaisuutta, mutta asenne on Muirin ja Salomaan mukaan helposti luettavissa esimerkiksi vastaväittäjien marginaalimerkinnöistä.
”Jumalanpilkkaa”, ”lapsellista”, "Mistäs juuti tämän tietää", kirjoittaa Hämäläinen. Kohdassa, jossa Schur pohtii työn ja sapatin suhdetta, on merkintä ”Miten uskaltaa sanoa näin? On kai Helsingissä huonosti palkattu”. Kun Schur yritti seuraavana keväänä väitellä Åbo Akademissa, vastaanotto ei ollut sen parempi. Turussa hanke kaatui jo esitarkastusvaiheessa. On esitetty epäilyjä, että hylkäyksen yhtenä perusteena oli Schurin väärä etninen tausta: saadakseen Åbo Akademin professorien tuen hänen olisi tullut olla "puhdasverinen" suomenruotsalainen.
Myös väitöskirjan aihe koettiin kiusallisena. Ympärileikkaus yhdistyi falloskulttiin, jonka käsitteleminen oli ”moraalisesti epäilyttävää”. Schurin voidaan katsoa olleen tietoisen provokatiivinen: ympärileikkaus on juutalaisuuden ydinsymboli, liiton merkki, joka sisältää vahvoja uskonnollisia, seksuaalisia ja emotionaalisia latauksia. Kaiken lisäksi Schur päätti astua myös juutalaisen yhteisön itsensä varpaille: hän tutki Vanhaa testamenttia kriittisestä, uskontotieteellisestä näkökulmasta ja rikkoi perinteisiä käsityksiä ympärileikkauksesta. Oli yleisesti tiedossa, että Schur ei ollut erityisen uskonnollnen mies, ja hänen välinsä Helsingin juutalaiseen seurakuntaan olivat huonot, elleivät tulehtuneet.
Muirin ja Salomaan mukaan ”tapaus Schur” liittyy ajan yleisiin asenteisiin Euroopassa. 1930-luvulla Saksa oli suurvalta, mielipidejohtaja, jonka kanssa Suomella ei ollut varaa riitaantua. Keskustelun alustaja ohjaaja Taru Mäkelä rinnastaa juutalaisvastaisuuden muihin ”irrationaalisiin vinksahtamiin”, joihin ihmismielellä on taipumus sairastua. ”Homofobia, ksenofobia… näiden aiheiden tutkiminen auttaa aivovirusten torjunnassa!” Juuri tästä syystä tutkimusryhmä oli pettynyt yliopiston vuoden 2008 päätökseen. ”Tutkimuskomitea pyrki hoitamaan asian siististi pois päiväjärjestyksestä niin, ettei yliopiston erehtymättömyyden sädekehä tuhoutuisi”, sanoo Muir. ”Ja sädekehä on edelleen vahva: monet tutkijat vastaavat minulle: ’sehän tutkittiin jo!’”.
Arkadian keskustelijat olettivat tuoreen kirjan olevan ”kivi kengässä – sitä ei voi unohtaa”. Ehdotettiin muun muassa Schurin väitöskirjan lähettämistä Saksaan uudelleentarkastamista varten; Saksassa pääasiassa juutalaisten kirjoittamista väitöskirjoista on myönnetty kymmeniä postuumeja tohtorinarvoja. Helsingin juutalainen seurakunta on sitoutunut ajamaan Schurin asiaa. Kirjan toimittajat odottavat arvostelua yliopiston lehdissä, Åbo Akademi vaikenee vielä.
Antisemitismin tutkimus on nousussa ympäri Eurooppaa. Kolmas sodanjälkeinen sukupolvi on edeltäneitään valmiimpi vakavaan mutta neutraaliin keskusteluun. ”Yhteiskunta, joka ei käsittele menneisyyttään on kuin huonosti toimiva komposti”, sanoo Mäkelä, ”se alkaa mädäntyä”.
Liisa Liski
Kommentit