'
Partisaanileiri vai bisneskokous?
Saavun pilkkopimeään Seligeriin yösydännä. Auton valokiila osuu korkeaan aitaan ja sinipunavalkoisin Venäjän värein maalattuihin ainakin pari metriä korkeisiin rajapylväisiin. Kuin Venäjän raja, paitsi että se on Seliger-nuorisoleirin ulkoaitaus. Sisääntuloportti numero kolmen parkkipaikalla tapaan pilkkopimeässä Naši-komissaari Marjana Skvortsovan. Pian paikalle tulee toinen Naši-komissaari Robert Schlegel, joka on myös tunnettu dokumenttielokuvien toimittaja ja Venäjän duuman nuorin kansanedustaja. Hän lupaa majoittaa meidät.
Marjana esitelee minulle leiriä, vaikka on yö. Kävelemme päättymättömiä pitkospuita leirin halki. Nuotiot, kännykät ja läppärit pilkottavat pimeydestä. Jossakin hurisee suuri generaattori. Varsinaista möykkäämistä ei kuulu mistään. Siellä täällä väki on kerääntynyt puihin ripustettujen pistorasioiden luokse tarkistamaan meilejään ja lataamaan kännyköitään. Langaton netti toimii koko leirin alueella, minulle kerrotaan.
Olen vieraana Naši-nuorten kuuluisalla Seliger-leirillä. Tämä on viides vuosittainen leiri. Se on kasvanut parin viikon kokouksesta yli kuukauden mittaiseksi 50 000 nuoren isänmaalliseksi koulutustapahtumaksi. Kerrallaan väkeä on noin 10 000. Viimeisen erän teemana on johtajuus, liderstvo. Haluan ottaa selvää, mitä täällä tapahtuu. Statukseni on "vieras", eli saan tutustua leiriin vapaasti. Joudun kuitenkin noudattamaan sääntöjä: alkoholin käyttö leirin alueella on ehdottomasti kielletty. Siitä seuraa ulosheitto. Leirin alueella kiroilu on kielletty. Aamuliikunta ja luennot ovat pakollisia varsinaisille osanottajille.
Seliger ja neuvostomenneisyys
Venäjällä Seligerin tietävät kaikki. Väitetään, että siellä kerran käynyt on muuttunut ihminen. Leiriä mainostavat televisiossa Venäjän hyvämaineisimmat kasvot. Nuoret valitaan Internetin kautta lähetetyn hakemuksen perusteella. Virallisesti tapahtumaa kutsutaan koulutus- ja innovaatiofoorumiksi. Jokaisen pitää osallistua luennoille ja ideoida hyvä bisnesidea, viranomaisprojekti tai poliittinen hanke. Nuoriso täällä on siis valikoitunutta. Se näkyy selvästi vakavahenkisessä ja vähän viileässäkin ilmapiirissä. Kaikki ovat selvästi tosissaan.
Leirissä pyörii omat nuoriso-tv-kanava (Ы-TV), jonka lähetystä voi seurata mäntyihin ripustetuista taulutelevisioista. Ы-TV kertoo uutisia leirin tapahtumista ja vieraista. Kanavan taustalla on Venäjän nuorimman kansanedustajan Robert Schlegelin oma studio Belyi svet eli Valkoinen valo (siis se kuuluisa Lumière blanche). Kun kysyn, mitä Ы-TV tarkoittaa, minulle vastataan, että "vain venäjän kielessä on Ы-kirjain". Ы-TV:n koko päivän taulutelevisioissa pyörivistä materiaaleista mieleeni jäivät reportaasit Jevgeni Jevtušenkon vierailusta Seligerissä, ikonimaalauskurssista, ortodoksisesta muotinäytöksestä, virolaisen fasismin vaarasta sekä tietysti Putinin vierailu, joka tapahtui vähän ennen minun tuloani.
Heti ensimmäisenä yönä telttaani kantautuu tyynen järvenselän ylitse läheisen Nilova Pustynin luostarin yöpalveluksen sulosäveliä. Samassa luostarissa säilytettiin vuonna 1940 tuhansia puolalaisia vankeja, jotka teloitettiin myöhemmin Katynissa ja muualla. Puolan- ja venäjänkieliset muistolaatat selittävät asian tyhjentävästi luostarin sisäänkäynnin luona. Vähän kauempana on Mednojen muistomerkkikompleksi murhatuille puolalaisille.
Vain Stalin loistaa poissaolollaan
Aamu Seligerissä alkaa tasan kello kahdeksan kaiuttimista pauhaavalla
tutulla Suurella ja mahtavalla eli Venäjän hymnillä. Se kaikuu kovalla
volyymillä kaikista kaiuttimista alusta loppuun, uusilla sanoilla
varustettuna.
Päivänvalossa Seliger näyttää suuruutensa. Jylhään mäntymetsään on ripoteltu satoja, ehkä tuhansia pikku telttoja tiukasti kiinni toisiinsa. Kaiken halkaisee puulla katettu kävelyteiden verkosto, jonka kulkeminen päästä päähän kestää ehkä tunnin. Joka puolelle on ripustettu Putinin, Medvedevin ja patriarkka Kirillin kuolemattomia lauseita suuriin punaisiin banderolleihin:
"Venäjästä tulee kukoistava, demokraattinen maa. Vahva ja samaan aikaan hyvä elää. Paras maailmassa kaikkein lahjakkaimmille, vaativimmille, itsenäisimmille ja kriittisimmin ajatteleville kansalaisille. Dmitri Medvedev." "Venäjä on ainutlaatuinen, kuten mikä tahansa valtio. Voimme vain itse kulkea oman tiemme, ja sen menestys riippuu vain meistä itsestämme. Vladimir Putin" "Nuorten ihmisten piirteissä näemme ortodoksikirkon tulevaisuuden kasvot. Patriarkka Kirill"
Aamuliikunnan jälkeen ämyristä kaikuu kehoitus lähteä seuraamaan opetusta 15 minuutin kuluttua. Leirin keskuksessa on kymmenkunta yli 500 hengen vetoista valkoista telttaa, jotka on nimetty suurten venäläiset mukaan. Pääteltta on tietysti nimeltään Pietari Suuri, pienemmät teltat ovat Tšaikovski, Gagarin, Lomonosov, Tarkovski ja avaruusteknologian isä Sergei Koroljov. Vain Stalin loistaa poissaolollaan - en kuule hänestä mitään koko leirin aikana.
Suomi – turvallisuusuhka?
Monet venäläisten luennoista ovat kevyitä mutta asiantuntevia jutusteluja, joiden sekaan on ripoteltu paljon tietoa. Omakohtaiset kokemukset ja mielipiteet tekevätkin luennoista kiinnostavampia. Nuoriso esittää myös kritiikkinsä, mikäli luennot eivät kiinnosta. Täällä oppii siis hyväksi luennoitsijaksi: tärkeää tietoa voi antaa kiinnostavassa ja inspiroivassa paketissa. Kuljen teltasta toiseen kuuntelemassa, mitä sanottavaa opettajilla on Venäjän tuleville johtajille. Yhdessä teltassa on meneillään esitys aiheesta "Venäjän uhat". Niihin lasketaan kuulemani esityksen mukaan myös Suomen Venäjälle esittämät aluevaatimukset.
Luennoin itsekin noin 500 nuorelle teemasta "historian väärentäminen
informaatiosodan aseena". Muutenkin haluan tietysti tietää, mitä Suomesta ajatellaan. Muuan pietarilainen nuori mies on kuullut perussuomalaisista ja keksinyt niille hauskan venäläisen nimenkin, Istinnyje finny, tosisuomalaiset. Nuori mies
tuntuu pitävät perussuomalaisia jonkinlaisena natsipuolueena. Totean, että
perussuomalaisten niin sanotusta ulkomaalaisvastaisuudesta puhutaan kyllä
Suomessakin.
Gruusialaista fasisimia
Iltakokouksessa leiriläiset saavat kuulla päivän saavutukset. Tärkeät vieraat saapuvat helikopterilla. Putin vieraili täällä muutamaa päivää ennen tuloani. Minun kanssani samaan aikaan vieraaksi saapuu ilmateitse Venäjän vaalilautakunnan puheenjohtaja Vladimir Tšurov, tärkeä mies, joka tavallaan valvoo Venäjän demokratiaa.
Leirin keskustassa on ympärivuorokautinen kunniavartio ja haloilla palava ikuinen tuli Suuren isänmaallisen sodan uhrien muistoksi. Kaksi venäläistä nuorta vuorollaan seisoo neuvostoarmeijan viitassa yötä päivää liikkumatta käsi sydämellä muistamassa veteraaneja.
Telttani suuaukosta avautuu kaunis näkymä Seliger-järven ylitse. Kiinnitän Suomen lipun telttani viereiseen puuhun. Lippuni voisi olla suurempi, sillä joka paikassa on valtavia lippuja: tietysti Venäjän, mutta myös Yhtenäinen Venäjä -puolueen sinisiä karhulippuja, Našin punaisia lippuja valkoisella ristillä sekä Žirinovskin LDPR-puolueen sinikeltaisia lippuja. Myös äskettäin itsenäistyneen Etelä-Ossetian keltapunavalkoinen lippu pistää silmään. Etelä-Ossetia on täällä kuten muuallakin kova sana. Venäjän kanta asiaan on se, että se on pelastanut venäläiset ja osseetit "gruusialaiselta fasismilta".
Viro Euroopan portinvartijana
Telttakylässä on pari ainakin sadan koneen Internet-telttaa. Jonottaessani nettiin kerron eräälle moskovalaiselle nuorelle miehelle olevani Suomesta. "Pitääkö paikkansa tieto siitä, että Viroon on pystytetty siirretyn Pronssisoturin lähelle fasismia palvova muistomerkki?" nuorukainen tiedustelee. Kysymys on Tallinnan Vapaudenaukiolle pystytetystä SS-merkillä varustetusta Viron vapaussodan muistomerkistä, josta Virossa toimiva suomalainen journalisti Leena Hietanen käyttää nimitystä "natsistondis".
Kaikki leirin nuoret ovat aikuisia, 18-30-vuotiaita. Joillakin perheellisillä on pikkulapsetkin mukana. Tosin lapsiperheet vuokraavat mieluummin rauhallisen lomamökin lähistöltä ja käyvät täällä vain päivisin. Ilmapiiri on vakavahenkinen ja puuhakas. Täällä ei juurikaan huvitella. Juopottelua tai känniläisiä ei näy.
Venäläisiä on tullut tänne paljon lähiulkomaista. Krim-leirin iltanuotiolla kansanedustaja Sergei Markov valittelee Viron hänelle määräämää kymmenen vuoden maahantulokieltoa Schengen-alueelle. Markov pidätettiin kiellon takia saksalaisella lentokentällä mutta päästettiin menemään, koska hänellä on diplomaattipassi. Moni muukin kertoo Viron antamasta maahantulokiellosta. Tuntuu siltä, että Schengen-järjestelmä on antanut Virolle mahdollisuuden kiusantekoon. Naši-komissaari Marjana Skvortsova kertoo osallistuneensa yhteen antifasistien kokoukseen Virossa. Viime vuonna hänet käännytettiin Vainikkalasta takaisin Venäjälle. Suomalaisten rajavartijoiden selityksen mukaan Viro oli lätkäissyt Marjanalle kymmenen vuoden maahantulokiellon Schengen-alueelle.
Kymmenen vuoden kielto matkustella Schengen-alueella tuntuu kohtuuttomalta henkilöille, jotka eivät kuitenkaan ole syyllistyneet mihinkään rikoksiin. Parikymppisen Marjanan innovaatio on oman firman perustaminen, mutta maahantulokielto Euroopan unioniin ei edistä ulkomaankauppaa.
Täällä rakennetaan tulevaisuuden Venäjää
Joka päivän huipentuma on iltakonsertti leirin suurella kentällä. Täällä käy sekä venäläisiä että maailmantähtiä. Ehdin nähdä hittibändi Iraklin sekä Uriah Heepin Ken Hensleyn, joka kertoo pitävänsä Venäjästä. Konsertin päätteeksi hänen kainaloonsa lyötiin Etelä-Ossetian lippu. Leirin pääkadulle on pystytetty ehkä parisataa suurta plakaatia, joissa esitellään parhaat innovaatiot tyylikkäinä julisteina. Paikalle saapuu venäläinen meppi Tatjana Ždanok, joka edustaa
europarlamentissa Latvian venäläisiä. Tatjana on aina siellä missä minäkin. Istumme nuotiolla Baltian maiden eli Viron ja Latvian venäläisten leirissä. Tatjana kävi puhumassa Sergei Markovin kanssa Krimin leirissä, jossa asuu Ukrainan venäläisiä. Fasismin nousu ja ulkomailla asuvien venäläisten asema on ongelma tietysti kaikkialla. Suunnitteilla on uudempia ja tehokkaampia organisaatioita venäläisten oikeuksien lujittamiseksi.
Viimeisenä iltana kaikki kutsutaan suurelle aukiolle. Alkaa loppurutistus. Vasili Jakemenko nousee lavalle ja esittää yleisölle ensimmäisen kysymyksen: "Kuinka moni lopetti tällä leirillä juomisen?" Myös tupakoinnin lopettamiseen kannustetaan, vaikka käryttelijöitä onkin näkynyt aika paljon siellä täällä. Viimeistään nyt leirin merkitys raittiustapahtumana ja koko Naši-liikkeestä myös raittiusliikkeenä vahvistuu. Sitten seuraa leirin perinteinen loppu. Nainen lavalla huutaa: "Viimeinen
sääntö, tältä leiriltä ei lähdetä kyynelehtien. Tämä leiri ei ole loppu vaan alku. Me emme ikävöi, vaan olemme iloisia." Suuren kentän taakse sytytetään valtava kokko, jonka liekit kohoavat kohti taivaita. Nuoriso juoksee päätteeksi kohti korkealle loimuavia liekkejä. Tässä on jotakin pakanallista. Illan kruunaa mahtava ilotulitus.
Tulen varmasti uudelleen. Täällä rakennetaan tulevaisuuden Venäjää. Haluan mielelläni katsoa tulevaisuuteen ja olla osa sitä. Olen jo sopinut siitä, että ensi vuonna Seligeriin lähtee suomalainen delegaatio.
Johan Bäckman
Jos haluat osallistua Seliger-2010-leirille, ota yhteys Johaniin
osoitteeseen johan.backman@helsinki.fi
Partisaanileiri vai bisneskokous?
Saavun pilkkopimeään Seligeriin yösydännä. Auton valokiila osuu korkeaan aitaan ja sinipunavalkoisin Venäjän värein maalattuihin ainakin pari metriä korkeisiin rajapylväisiin. Kuin Venäjän raja, paitsi että se on Seliger-nuorisoleirin ulkoaitaus. Sisääntuloportti numero kolmen parkkipaikalla tapaan pilkkopimeässä Naši-komissaari Marjana Skvortsovan. Pian paikalle tulee toinen Naši-komissaari Robert Schlegel, joka on myös tunnettu dokumenttielokuvien toimittaja ja Venäjän duuman nuorin kansanedustaja. Hän lupaa majoittaa meidät.
Marjana esitelee minulle leiriä, vaikka on yö. Kävelemme päättymättömiä pitkospuita leirin halki. Nuotiot, kännykät ja läppärit pilkottavat pimeydestä. Jossakin hurisee suuri generaattori. Varsinaista möykkäämistä ei kuulu mistään. Siellä täällä väki on kerääntynyt puihin ripustettujen pistorasioiden luokse tarkistamaan meilejään ja lataamaan kännyköitään. Langaton netti toimii koko leirin alueella, minulle kerrotaan.
Olen vieraana Naši-nuorten kuuluisalla Seliger-leirillä. Tämä on viides vuosittainen leiri. Se on kasvanut parin viikon kokouksesta yli kuukauden mittaiseksi 50 000 nuoren isänmaalliseksi koulutustapahtumaksi. Kerrallaan väkeä on noin 10 000. Viimeisen erän teemana on johtajuus, liderstvo. Haluan ottaa selvää, mitä täällä tapahtuu. Statukseni on "vieras", eli saan tutustua leiriin vapaasti. Joudun kuitenkin noudattamaan sääntöjä: alkoholin käyttö leirin alueella on ehdottomasti kielletty. Siitä seuraa ulosheitto. Leirin alueella kiroilu on kielletty. Aamuliikunta ja luennot ovat pakollisia varsinaisille osanottajille.
Seliger ja neuvostomenneisyys
Venäjällä Seligerin tietävät kaikki. Väitetään, että siellä kerran käynyt on muuttunut ihminen. Leiriä mainostavat televisiossa Venäjän hyvämaineisimmat kasvot. Nuoret valitaan Internetin kautta lähetetyn hakemuksen perusteella. Virallisesti tapahtumaa kutsutaan koulutus- ja innovaatiofoorumiksi. Jokaisen pitää osallistua luennoille ja ideoida hyvä bisnesidea, viranomaisprojekti tai poliittinen hanke. Nuoriso täällä on siis valikoitunutta. Se näkyy selvästi vakavahenkisessä ja vähän viileässäkin ilmapiirissä. Kaikki ovat selvästi tosissaan.
Leirissä pyörii omat nuoriso-tv-kanava (Ы-TV), jonka lähetystä voi seurata mäntyihin ripustetuista taulutelevisioista. Ы-TV kertoo uutisia leirin tapahtumista ja vieraista. Kanavan taustalla on Venäjän nuorimman kansanedustajan Robert Schlegelin oma studio Belyi svet eli Valkoinen valo (siis se kuuluisa Lumière blanche). Kun kysyn, mitä Ы-TV tarkoittaa, minulle vastataan, että "vain venäjän kielessä on Ы-kirjain". Ы-TV:n koko päivän taulutelevisioissa pyörivistä materiaaleista mieleeni jäivät reportaasit Jevgeni Jevtušenkon vierailusta Seligerissä, ikonimaalauskurssista, ortodoksisesta muotinäytöksestä, virolaisen fasismin vaarasta sekä tietysti Putinin vierailu, joka tapahtui vähän ennen minun tuloani.
Heti ensimmäisenä yönä telttaani kantautuu tyynen järvenselän ylitse läheisen Nilova Pustynin luostarin yöpalveluksen sulosäveliä. Samassa luostarissa säilytettiin vuonna 1940 tuhansia puolalaisia vankeja, jotka teloitettiin myöhemmin Katynissa ja muualla. Puolan- ja venäjänkieliset muistolaatat selittävät asian tyhjentävästi luostarin sisäänkäynnin luona. Vähän kauempana on Mednojen muistomerkkikompleksi murhatuille puolalaisille.
Vain Stalin loistaa poissaolollaan
Aamu Seligerissä alkaa tasan kello kahdeksan kaiuttimista pauhaavalla
tutulla Suurella ja mahtavalla eli Venäjän hymnillä. Se kaikuu kovalla
volyymillä kaikista kaiuttimista alusta loppuun, uusilla sanoilla
varustettuna.
Päivänvalossa Seliger näyttää suuruutensa. Jylhään mäntymetsään on ripoteltu satoja, ehkä tuhansia pikku telttoja tiukasti kiinni toisiinsa. Kaiken halkaisee puulla katettu kävelyteiden verkosto, jonka kulkeminen päästä päähän kestää ehkä tunnin. Joka puolelle on ripustettu Putinin, Medvedevin ja patriarkka Kirillin kuolemattomia lauseita suuriin punaisiin banderolleihin:
"Venäjästä tulee kukoistava, demokraattinen maa. Vahva ja samaan aikaan hyvä elää. Paras maailmassa kaikkein lahjakkaimmille, vaativimmille, itsenäisimmille ja kriittisimmin ajatteleville kansalaisille. Dmitri Medvedev." "Venäjä on ainutlaatuinen, kuten mikä tahansa valtio. Voimme vain itse kulkea oman tiemme, ja sen menestys riippuu vain meistä itsestämme. Vladimir Putin" "Nuorten ihmisten piirteissä näemme ortodoksikirkon tulevaisuuden kasvot. Patriarkka Kirill"
Aamuliikunnan jälkeen ämyristä kaikuu kehoitus lähteä seuraamaan opetusta 15 minuutin kuluttua. Leirin keskuksessa on kymmenkunta yli 500 hengen vetoista valkoista telttaa, jotka on nimetty suurten venäläiset mukaan. Pääteltta on tietysti nimeltään Pietari Suuri, pienemmät teltat ovat Tšaikovski, Gagarin, Lomonosov, Tarkovski ja avaruusteknologian isä Sergei Koroljov. Vain Stalin loistaa poissaolollaan - en kuule hänestä mitään koko leirin aikana.
Suomi – turvallisuusuhka?
Monet venäläisten luennoista ovat kevyitä mutta asiantuntevia jutusteluja, joiden sekaan on ripoteltu paljon tietoa. Omakohtaiset kokemukset ja mielipiteet tekevätkin luennoista kiinnostavampia. Nuoriso esittää myös kritiikkinsä, mikäli luennot eivät kiinnosta. Täällä oppii siis hyväksi luennoitsijaksi: tärkeää tietoa voi antaa kiinnostavassa ja inspiroivassa paketissa. Kuljen teltasta toiseen kuuntelemassa, mitä sanottavaa opettajilla on Venäjän tuleville johtajille. Yhdessä teltassa on meneillään esitys aiheesta "Venäjän uhat". Niihin lasketaan kuulemani esityksen mukaan myös Suomen Venäjälle esittämät aluevaatimukset.
Luennoin itsekin noin 500 nuorelle teemasta "historian väärentäminen
informaatiosodan aseena". Muutenkin haluan tietysti tietää, mitä Suomesta ajatellaan. Muuan pietarilainen nuori mies on kuullut perussuomalaisista ja keksinyt niille hauskan venäläisen nimenkin, Istinnyje finny, tosisuomalaiset. Nuori mies
tuntuu pitävät perussuomalaisia jonkinlaisena natsipuolueena. Totean, että
perussuomalaisten niin sanotusta ulkomaalaisvastaisuudesta puhutaan kyllä
Suomessakin.
Gruusialaista fasisimia
Iltakokouksessa leiriläiset saavat kuulla päivän saavutukset. Tärkeät vieraat saapuvat helikopterilla. Putin vieraili täällä muutamaa päivää ennen tuloani. Minun kanssani samaan aikaan vieraaksi saapuu ilmateitse Venäjän vaalilautakunnan puheenjohtaja Vladimir Tšurov, tärkeä mies, joka tavallaan valvoo Venäjän demokratiaa.
Leirin keskustassa on ympärivuorokautinen kunniavartio ja haloilla palava ikuinen tuli Suuren isänmaallisen sodan uhrien muistoksi. Kaksi venäläistä nuorta vuorollaan seisoo neuvostoarmeijan viitassa yötä päivää liikkumatta käsi sydämellä muistamassa veteraaneja.
Telttani suuaukosta avautuu kaunis näkymä Seliger-järven ylitse. Kiinnitän Suomen lipun telttani viereiseen puuhun. Lippuni voisi olla suurempi, sillä joka paikassa on valtavia lippuja: tietysti Venäjän, mutta myös Yhtenäinen Venäjä -puolueen sinisiä karhulippuja, Našin punaisia lippuja valkoisella ristillä sekä Žirinovskin LDPR-puolueen sinikeltaisia lippuja. Myös äskettäin itsenäistyneen Etelä-Ossetian keltapunavalkoinen lippu pistää silmään. Etelä-Ossetia on täällä kuten muuallakin kova sana. Venäjän kanta asiaan on se, että se on pelastanut venäläiset ja osseetit "gruusialaiselta fasismilta".
Viro Euroopan portinvartijana
Telttakylässä on pari ainakin sadan koneen Internet-telttaa. Jonottaessani nettiin kerron eräälle moskovalaiselle nuorelle miehelle olevani Suomesta. "Pitääkö paikkansa tieto siitä, että Viroon on pystytetty siirretyn Pronssisoturin lähelle fasismia palvova muistomerkki?" nuorukainen tiedustelee. Kysymys on Tallinnan Vapaudenaukiolle pystytetystä SS-merkillä varustetusta Viron vapaussodan muistomerkistä, josta Virossa toimiva suomalainen journalisti Leena Hietanen käyttää nimitystä "natsistondis".
Kaikki leirin nuoret ovat aikuisia, 18-30-vuotiaita. Joillakin perheellisillä on pikkulapsetkin mukana. Tosin lapsiperheet vuokraavat mieluummin rauhallisen lomamökin lähistöltä ja käyvät täällä vain päivisin. Ilmapiiri on vakavahenkinen ja puuhakas. Täällä ei juurikaan huvitella. Juopottelua tai känniläisiä ei näy.
Venäläisiä on tullut tänne paljon lähiulkomaista. Krim-leirin iltanuotiolla kansanedustaja Sergei Markov valittelee Viron hänelle määräämää kymmenen vuoden maahantulokieltoa Schengen-alueelle. Markov pidätettiin kiellon takia saksalaisella lentokentällä mutta päästettiin menemään, koska hänellä on diplomaattipassi. Moni muukin kertoo Viron antamasta maahantulokiellosta. Tuntuu siltä, että Schengen-järjestelmä on antanut Virolle mahdollisuuden kiusantekoon. Naši-komissaari Marjana Skvortsova kertoo osallistuneensa yhteen antifasistien kokoukseen Virossa. Viime vuonna hänet käännytettiin Vainikkalasta takaisin Venäjälle. Suomalaisten rajavartijoiden selityksen mukaan Viro oli lätkäissyt Marjanalle kymmenen vuoden maahantulokiellon Schengen-alueelle.
Kymmenen vuoden kielto matkustella Schengen-alueella tuntuu kohtuuttomalta henkilöille, jotka eivät kuitenkaan ole syyllistyneet mihinkään rikoksiin. Parikymppisen Marjanan innovaatio on oman firman perustaminen, mutta maahantulokielto Euroopan unioniin ei edistä ulkomaankauppaa.
Täällä rakennetaan tulevaisuuden Venäjää
Joka päivän huipentuma on iltakonsertti leirin suurella kentällä. Täällä käy sekä venäläisiä että maailmantähtiä. Ehdin nähdä hittibändi Iraklin sekä Uriah Heepin Ken Hensleyn, joka kertoo pitävänsä Venäjästä. Konsertin päätteeksi hänen kainaloonsa lyötiin Etelä-Ossetian lippu. Leirin pääkadulle on pystytetty ehkä parisataa suurta plakaatia, joissa esitellään parhaat innovaatiot tyylikkäinä julisteina. Paikalle saapuu venäläinen meppi Tatjana Ždanok, joka edustaa
europarlamentissa Latvian venäläisiä. Tatjana on aina siellä missä minäkin. Istumme nuotiolla Baltian maiden eli Viron ja Latvian venäläisten leirissä. Tatjana kävi puhumassa Sergei Markovin kanssa Krimin leirissä, jossa asuu Ukrainan venäläisiä. Fasismin nousu ja ulkomailla asuvien venäläisten asema on ongelma tietysti kaikkialla. Suunnitteilla on uudempia ja tehokkaampia organisaatioita venäläisten oikeuksien lujittamiseksi.
Viimeisenä iltana kaikki kutsutaan suurelle aukiolle. Alkaa loppurutistus. Vasili Jakemenko nousee lavalle ja esittää yleisölle ensimmäisen kysymyksen: "Kuinka moni lopetti tällä leirillä juomisen?" Myös tupakoinnin lopettamiseen kannustetaan, vaikka käryttelijöitä onkin näkynyt aika paljon siellä täällä. Viimeistään nyt leirin merkitys raittiustapahtumana ja koko Naši-liikkeestä myös raittiusliikkeenä vahvistuu. Sitten seuraa leirin perinteinen loppu. Nainen lavalla huutaa: "Viimeinen
sääntö, tältä leiriltä ei lähdetä kyynelehtien. Tämä leiri ei ole loppu vaan alku. Me emme ikävöi, vaan olemme iloisia." Suuren kentän taakse sytytetään valtava kokko, jonka liekit kohoavat kohti taivaita. Nuoriso juoksee päätteeksi kohti korkealle loimuavia liekkejä. Tässä on jotakin pakanallista. Illan kruunaa mahtava ilotulitus.
Tulen varmasti uudelleen. Täällä rakennetaan tulevaisuuden Venäjää. Haluan mielelläni katsoa tulevaisuuteen ja olla osa sitä. Olen jo sopinut siitä, että ensi vuonna Seligeriin lähtee suomalainen delegaatio.
Johan Bäckman
Jos haluat osallistua Seliger-2010-leirille, ota yhteys Johaniin
osoitteeseen johan.backman@helsinki.fi
Kommentit