KOPEEKKA - КОПЕЙКА

Netti-extra! Lue juttu: Unescon Jakutia-päivä! Kopeekka 2012/1 Hyvä lukija! Käsissäsi on vihdoinkin 1,5 vuoden tauon jälkeen uunituore Kopeekka. Tauon aikana Kopeekka on saanut uuden päätoimittajan – Syksyllä 2011 entinen päätoimittaja Stefan Smirnoff lähti vaihtoon Lontooseen, mutta ei onneksi täysin hylännyt meitä vaan raportoi ulkomaankirjeenvaihtajana ihmeellisistä seikkailuistaan engelsmannien maassa tämänkin Kopeekan sivuilla. Kevään aikana Kopeekka sai myös jännityksellä odottaa HYY:n lehtitukea, jonka turvin onneksi vielä monia Kopeekan kaltaisia pieniä järjestölehtiä ylläpidetään.  Kevään numerossa näkyy elokuva ja kuuluu musiikki: Onnistuimme kokoamaan Kopeekan kansien sisälle uusinta elokuvaa Latviasta, Puolasta ja Venäjältä – unohtamatta Kaurismäki- elokuva festivaalia Tšekissä.   Kevät toi mukanaan myös kauan odotetun DDT:n keikalle Suomeen. Opiskelijoittemme Darina Katsudaksen ja Kiril Kozlovskyn mietteitä DDT:stä voitte lukea lisää lehden sivuilt...

Kun ajattelemme Venäjää usein mieleemme tulee Moskova tai Pietari - harvemmin mikään muu Euroopan puoleisen Venäjän kaupungeista. Väittäisin, että Suomessa tiedämme hyvin vähän Ural vuorten takaisesta Venäjästä, vaikka suurin osa maasta kuuluu Aasiaan. Monet venäläiset tiedemiehet ja taiteilijat ovat pohtineet kumpaa Venäjässä on enemmän Eurooppaa vai Aasiaa - onko se molempia vai kenties ei kumpaakaan? 21. maaliskuuta 2012 UNESCOn pääkonttorissa Pariisissa järjestettiin tapahtuma, joka oli omistettu Jakutialle, yhdelle Venäjään kuuluvista autonomisista tasavalloista. Kopeekan Pariisin kirjeenvaihtaja kävi paikan päällä perehtymässä Siperian sydämen saloihin. Jakutia, viralliselta nimeltään Sahan tasavalta, sijaitsee Siperian koillisosassa ja on noin neljän Ranskan kokoinen alue. Asukkaita on yhteensä noin miljoona, joista enemmistö on jakutialaisia, joiden lisäksi alueella asuu myös muita vähemmistökansoihin kuuluvia heimoja kuten venkoja, evenoja, inuiitteja ja tsukseja. Jaku...

Venäjä valitsi itselleen uuden keväällä 2012. Virallisesti tämä tapahtui maaliskuun 4.nä 2012. Todellinen vaali pidettiin jo aikaisemmin; 24.9. 2011, jolloin nykyinen presidentti Medvedev ilmoitti Yhtenäinen Venäjä  puolueen kokouksessa Vladimir Putinin tulevan sen ehdokkaaksi. Tilanne muistutti tällöin enemmän rock-konserttia kuin poliittisen puolueen kokousta. Valintaa oli jo uumoiltu aikaisemmin mutta toisaalta presidentti Medvedev oli antanut vahvoja signaaleja sen puolesta, että hänkin saattaisi lähteä mukaan tähän kilpaan. Venäjän todellisuus tapahtuu samaan aikaan sekä julkisella näyttämöllä että kulissien takana. Myöhemmin saatiin tietää, että varsinainen ratkaisu oli tehty elokuussa – miesten yhteisellä kalastusretkellä. Kulissien takaa paljastui (Gleb Pavlovskin kertomus medialle) että Medvedev oli asetettu sellaiseen tilanteeseen, jossa hän ei voinut sanoa ei. Uusi poliittinen tilanne otettiin Venäjällä vastaan joko riemuiten tai sitten masentuneena. Venäjä näy...

Skopjen keskusta on yhtä rakennustyömaata. Vardar-joen molempia rantoja, keskustan Makedonia-aukiota ja sille johtavia katuja reunustavat työmaa-aidat, joiden takaa kohoaa toinen toistaan leuat loksauttavampia hallinto- ja kulttuurirakennusten sekä patsaiden ja monumenttien betonirunkoja ja jo valmistuneita rakennuksia. Makedonian tasavallan pääkaupungissa Skopjessa on käynnissä  historiallinen rakennusprojekti, jonka kaltaista yksikään eurooppalainen pääkaupunki tuskin on kokenut sitten toisen maailmansodan jälleenrakennuksen. Uusien rakennusten joukossa on muun muassa riemukaari, 22 metriä korkea Aleksanteri Suuren ratsastajapatsas ja Makedonian taistelun museo. Rakennusten tyyli huokuu klassismia pylväikköineen ja kapiteeleineen,  tosin liioitellut mittasuhteet ja betoni marmoria ketterämpänä rakennus­aineena vie ajatukset antiikin kukoistuksen sijaan ehkä pikemmin Las Vegasiin. Useiden patsaiden ja muistomerkkien aiheet liittyvät lisäksi kiisteltyihin ja jännitteisii...

Ukrainalaisten merkkihenkilöiden joukosta löytyy mielenkiintoinen nainen: Roksolana Sultana eli Haseki Hürrem, alkuperäiseltä nimeltään Alexandra Lisowska.    Hän joutui vuonna 1520 Krimin tataarien kaappaamaksi ja päätyi Konstantinopolin orjamarkkinoilta myytynä Ottomaanien valtakunnan sulttaanin haaremiin. Roksolanan onnistui pysyä hengissä haaremin juonittelujen keskellä, saavuttaa sulttaani Suleimanin suosio, ykkösvaimon asema ja poliittista valtaa sulttaanin neuvonantajana mm. Puolan (johon Ukraina tuolloin kuului) ja Ottomaanien valtakunnan välisissä suhteissa. Valtakunta kukoisti, kouluja ja sairaaloita perustettiin ja Roksolanan pyynnöstä sulttaani pyrki myös hillitsemään Krimin tataarien orjakauppaa. Ukrainalaisten historiasta löytyy toinenkin mielenkiintoinen vaikutusvaltainen nainen: Julija Timošenko.   Hänen poliittinen uransa on ollut hyvin myrskyisä ja juonittelu vallantavoittelijoiden kesken yhtä kovaa kuin sulttaanin haaremissa.   Julkisen po...

Latvialaisen elokuvan eläväisin ydin on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut dokumenttielokuva. Kuhina sen ympärillä on tihentynyt erityisesti viime vuosina, jolloin palkintoja latvialaisille dokumenttielokuville ovat jakaneet niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin raadit. Myös yleisö on Latviassa tulvinut näytöksiin vaatien lisäesityksiä. Kiihkeimmän kiinnostuksen saaneilla teoksilla on joitakin yhteisiä piirteitä: ne ovat rohkeasti ajankohtaisia ja tarttuvat jokaista latvialaista jollain tavalla koskettaviin aiheisiin sekä esittelevät erityisiä persoonallisuuksia. Lisäksi dokumenttielokuvien taiteellinen taso on Latviassa totutusti korkea, eikä suurin osa nykyelokuvista tee siihen poikkeusta. Vaikka kaikki näistä elokuvista ovat myös yleisinhimillisiä kertomuksia, ovat aihevalinnat leimallisia nimenomaan Latvialle, jonka merkittäviä ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ongelmia ne käsittelevät. Siksi dokumenttielokuva ei toimi ainoastaan erinomaisena johdatuksena latvialaise...