Hän katsoi minua
kuin Goebbels
juutalaista,
kuin Lenin
tsaarin muotokuvaa,
kuin lohi
ankeriasta,
kuin Caesar
plebeijiä.
Käperryin
pelosta,
hän oli boa,
minä kaniini,
paitani kostui
selästä,
vatsaani poltti
ja kiemurtelin
kuin kollikissa.
Jäntevillä
sormillaan
hän pisti kuin
saksilla,
perusteluistani
välittämättä
minut heitettiin
kuin Kazanin kirkon orpo
ulos
raitiovaunusta.
*
Isänmaan
lakeudet…
”Dunjan ilo”
-konvehdit.
Coca-cola
minulle, kiitos,
ja iso peruna,
ja oksikodonia…
Ja amfetamiinia!
Miten niin
teillä ei ole amfetamiinia?
No entä
kodeiinia sitten?
Tai metadonia?
Tai oopiumia?
Kommunismia?
Ikuista onnea?
LSD-tä?
Maailmanlaajuista
hysteriaa?
Läsnäoloa?
Kannibalismia?
Minimalismia?
Maksimalismiako
ei kunnollisille
anneta?
Poseidon?
Hermes?
Jotain pientä,
mutta antiikkista?
Eikä
heroiiniakaan?
Kerrostalojen
kellareista?
Zefiiriä ja
marmeladia?
Olisiko
pussitettuja munuaisia?
Tai luovutettua
maksaa?
Esimerkiksi
Nikolai III:n?
Dunja, olisiko
iloa?
No entä
toivottomuutta?
Kunniantuntoa ja
kunniattomuutta?
Eedenin
häivähdystä?
Eihän lapsilta
kysytä
helvetin
piiristä?
Eikä ole
ruiskujakaan?
Eikö niitä enää
tarvita?
*
Ui
auringonnousuun, ui auringonlaskuun,
pysähdy
lohkeilleen palatsin eteen,
resuisen joen
rannalle,
boorin tuoksuun
tai pasaatituuleen.
Ui
auringonnousuun, ui auringonlaskuun
pysähdy
Sisyfoksen kivelle,
Nevan harmaisiin
aaltoihin,
ja ojenna
kätesi, tartu kaiteeseen
avaa silmäsi,
toisen maailman virrassa,
missä aurinko itää
tuoksuvaan sumuun
ja elämä antaa
vastauksia
rivien väliin.
*
Sanot:
”Pirun äiti
periköön nämä makuuvaunut,
matelevat junat,
matkatoverit,
jotka eivät
nousseet kyytiin mistään,
eivätkä ole
matkalla minnekään,
humalaiset
pelikortteineen.
Kuunteletko sinä?
Piru periköön
nämä
pysähdykset, joiden aikana
hengität hetken
vapaasti.”
Sanot:
”Mitä sinä
haluat sieltä, missä me emme ole?
Onko taivas
siellä toisenlainen?
Toisenlainen
aamunsarastus?
Ehkä jossain
Madridissa, tai Pariisissa!”
Äänesi hiljenee.
Poski painuu
ryppyiseen tyynyyn.
Nukun. Nukut.
*
Grigori
Starovoitov on vuonna 1991 Izhevkissä (Udmurtiassa) syntynyt, sittemmin
pietarilaistunut aloitteleva runoilija. Hän opiskelee Pietarissa Hertsenin
pedagogisessa valtionyliopistossa pääaineenaan historiaa ja kirjoittaa
kandidaatintyötään aiheesta ”Leningradilaisiin kirjailijoihin kohdistunut
repressio 1900-luvun alussa.” Hän mainitsee venäläisiksi suosikeikseen
hopeakauden runoilijat, erityisesti Jeseninin, Ahmatovan ja Mariengofin, sekä
Pasternakin ja Brodskyn. Nykykirjailijoista hän mainitsee kiinnostavimmiksi
Sasha Sokolovin ja Tatjana Tolstajan.
Länsimaisista kirjailijoista muun muassa T.S.Eliot, James Joyce, Herman
Melville, John Steinbeck ja Astrid Lindgren kiehtovat häntä. Baarissa hän
tunnustaa juovansa mieluummin kahvia kuin olutta.
Teksti &
runojen suomennokset: Anni Lappela
Kommentit