Dorota Masłowska edustakoon tässä
nuorta puolalaista kirjallisuutta. Edustajaksi hän sopii mielestäni monella
tapaa: vuonna 1983 syntynyt
Masłowska kuuluu transitiosukupolveen, joka eli varhaislapsuuden sosialistisen
Puolan sotatila-ajan jälkeisessä harmaudessa ja ankeudessa ja on viettänyt
teinivuotensa ja lyhyen aikuisuutensa Puolan III tasavallassa kokien nousevan
markkinatalouden ja sen vaikutukset kaikessa säälimättömyydessään.
Sen lisäksi että Masłowskan käsittelemät teemat ja hänen käyttämänsä
taiteelliset keinot löytyvät monilta nykykirjailijoilta, voi hänen kauttaan tutkailla
hyvin kirjailijoiden ja kirjallisuuden muuttunutta asemaa nykypäivän Puolassa. Kirjallisuuden
yhteydessä puhutaan Puolassakin nyt markkinoiden vaikutuksesta, tarkastellaan kirjallisuutta
konjunktuurien, markkinoinnin, mainosten, ”tuotteen” ja kulutuksen
kategorioissa ja visuaalisen kulttuurin tai Internetin kontekstissa. Puolassakin
on havahduttu näkemään, että markkinatalouden myötä kirjallisuuselämästä on tullut yksi kulutuksen ja
viihdekulttuurin osa-alue ja kirjasta on tullut tavara tavaroiden joukossa.
Menestyksen kriteereiksi ovat nousseet kirjallisuuden ulkopuoliset asiat –
etenkin kirjailijan näkyvyys mediassa. Mainostaminen on välttämätön osa kirjan
myyntiä, ja erilaisilla markkinointistrategioilla luodaan menestysteoksia ja
kirjallisia tähtiä. Näkyvyys on myös säilytettävä, julkaistava joka vuosi,
kuunneltava ”markkinoiden” toiveita jne.
Tässähän ei ole meille varsinaisesti
mitään ihmeellistä, mutta Puolassa kaikki tämä on suhteellisen uutta ja
kirjallisuusinstituutiolle hankalasti hahmottuvaa ja kova pala hyväksyttäväksi.
Kirjallisuuden rooli on perinteisesti ollut Puolassa tärkeä osana kansallista
taistelua alkaen jakoaikojen Puolasta aina kommunismin aikaan; etenkin sen viimeinen
vuosikymmen Solidaarisuuksineen ja sotatiloineen vahvisti kirjallisuuden
arvovaltaa. Kirjallisuus oli vastarinnan tärkeimpiä kanavia, ja sensuurin
oloissa se operoi kansallisilla symboleilla ja mielikuvilla, joita kaikki
osasivat tulkita. Arvottamisessa tärkeää oli kirjallisuuden käyttökelpoisuus
taistelussa vallanpitäjä vastaan sekä moraaliset kriteerit: oppositio ja maanalainen
kirjallisuus edustivat ”hyvää”, moraalisesti oikeaa, vallanpitäjät sen sijaa
”pahaa”, moraalisesti väärää.
1989 poliittisen ja taloudellisen
järjestelmänmuutoksen myötä tällaiselle dikotomialle rakentunut kirjallisuuden kenttä
(virallinen kirjallisuus, epävirallinen ja emigraatiossa kirjoitettu) yhdistyi hajotakseen
saman tien tuhansiksi pirstaleiksi. Kirjailijaa ei enää tarvittu
kollektiivisten tuntojen tulkkina: hän menetti asemansa kansallisen asian
profeettana ja tiennäyttäjänä. Maisemaa hämärsi lisäksi globalisaatio ja ”markkinoiden”
tuntematon ja arvaamaton, vaikeasti tajuttava vaikutus. Niihin totutellaan
vieläkin.
Heti järjestelmänmuutoksen jälkeen 1990-luvulla oli yrityksiä käyttää
markkinatalouden tuomaa kaupallista mediaa hyväksi (esim. nuorten runoilijoiden
näkyvät mediatempaukset), mutta varsinaisesti vasta 2000-luvun alussa
kirjallisuuden/kulttuurin ja markkinoiden suhde puhkesi julkiseen keskustelun
aiheeksi Dorota Masłowskan kirjan Wojna
polsko-ruska pod flagą biało-czerwoną (Puolalaisten ja
ryssien välinen sota punavalkoisen lipun alla) mediamylläkän myötä.
Pienkustantamon julkaisema kirja sai valtavan mediahuomion – syynä
tekijän nuoruus (hän oli 19-vuotias koululainen teoksen ilmestyessä) sekä
skandaalinomainen sisältöä ja kieli. Media ylisti nuorta tekijää, josta tuli
kirjallisen maailman ilmiö, sesongin tähti. Romaani myi hyvin mutta ei
vastannut suuren yleisön odotuksia ja osoittautui vaikeasti ymmärrettäväksi
kollektiivisen kommunikoinnin rituaalien puitteissa. Kirjaa pidettiin huonosti
kirjoitettuna ja älyllisesti primitiivisenä.
Masłowskasta tuli taloudellisen menestyksen symboli, ja sen myötä median
lemmikki. Masłowska nähtiinkin paljolti markkinatalouden tuotteena: lukijat
eivätkä kaikki kriitikotkaan ymmärtäneet, mutta julkisuuden vuoksi menekki on
valtava.
Masłowskan ansiosta monet muutkin nuoret kirjailijat saivat
esikoisteoksensa julki, kun kustantamot julkaisivat niitä toivoen löytävänsä
uusia masłowskoja. Kukaan heistä (esim. Nahacz, Odija, Kuczok) ei kyennyt
toistamaan Masłowskan temppua, mutta kaiken kaikkiaan puolalainen
nykykirjallisuus sai tästä uutta potkua. Monet suuretkin kustantamot lisäsivät
puolalaisen, taiteellisesti kunnianhimoisen proosan julkaisemista.
*
Gdańskin lähellä Wejherowon
pikkukaupungissa vuonna 1983 syntynyt ja kasvanut Dorota Masłowska ponnahti siis kuuluisuuteen
vuonna 2002 romaanillaan Wojna polsko-ruska pod flagą biało-czerwoną,
jonka hän kirjoitti valmistautuessaan ylioppilaskirjoituksiin. Romaani sai useita kirjallisuuspalkintoja, ja kirjasta tehtiin
elokuva (2009, ohj. Xawery Żuławski), jonka menestys oli taattu. Kirja on myös käännetty useammalle kielelle (mm.
englanniksi, saksaksi, venäjäksi).
Wojna on löyhä, juoneton, päähenkilön ja kertojan Silnyn minä-muotoinen monologi
elämästä ja naisseikkailuista viiden eri tytön kanssa parin päivän aikana. Tämän
Trainspottingin puolalaisen version –
niin kuin sitä on luonnehdittu, koska henkilöt ovat suurimman osan aikaa
huumeiden vaikutuksen alaisina – tapahtumat sijoittuvat Puolan pohjoisosaan
pikkukaupunkiin. Silny ja muut henkilöhahmot ovat pikkukaupungin suurten
kerrostalolähiöiden näköalattomia nuoria Puolan nuoressa kapitalismissa. He elävät
bileistä toisiin, huumeiden ja seksin huuruisessa maailmassa. Jostain tulee
huhu, että on käynnissä ”sota”: ”venäläiset” kaupustelijat, ryssät, ovat
tulleet kaupunkiin kilpailemaan paikallisten kanssa. Kaikki puhuvat tästä
sodasta, vaikka kukaan ei oikein tiedä, missä sitä käydään tai mitä se
tarkoittaa.
Masłowskan toinen romaani Paw królowej
(Kuningattaren riikinkukko) ilmestyi 2004, ja sillä hän osoitti, että ei olekaan
mikään yhden sesongin kuuluisuus. Hän sai romaanista arvostetuimman puolalaisen
kirjallisuuspalkinnon Niken, ja kirja on käännetty ainakin ranskaksi ja
saksaksi.
Kirja on myrkyllinen pamfletti varsovalaisesta
”kulttuurieliitistä”, joka pyörittää kyynistä ja moraalitonta median ja
showbisneksen maailmaa.
Se on tarina laulaja Stanislawista, hänen alaikäisistä
tyttöystävistään, rokkiyhtyeistä, musiikkikriitikosta (joka taistelee
lihavuutta vastaan mutta häviää taistelun ja tunnustaa sen televisiokatsojille
suorassa lähetyksessä…) ja entisestä oppositiotoimijasta nykyisestä
mediapersoonasta, joka nyhtääkseen rahaa paavin kuolemasta
järkyttyneeltä kohderyhmältä lanseeraa nuorta naislaulajaa, jonka
mainosvalttina on rumuus…
Kirjailija pilkkaa myös
itseään ja mediamenestystään kuvaten omia kokemuksiaan debyytin ilmestymisen jälkeen.
Kirjan „Masłowska”
on nuori, huipulta pudonnut kirjailija, joka palkataan kirjoittamaan hiphop-teosta
rumalle naislaulajalle. ”Masłowska” on provinssista Varsovaan tullut kiltti teinityttö, joka
saa tuntea nahoissaan, mitä mediakoneiston ja kirjallisuutta yhtenä showbisneksen
lajina pitävien spekulanttien kynsiin joutuminen merkitsee.
Näytelmän Dwoje biednych Rumunów mówiących
po polsku (Kaksi puolaa
puhuvaa köyhää romanialaista, 2006) alkutilanteessa
nuori mies ja nainen yrittävät päästä kotiin Varsovaan. He ovat eksyksissä, ja
heillä on krapula rankkojen, huumeiden kyllästämien bileiden jälkeen. Bileiden
teemana on ollut ”kurjuus, rotat ja taudit”; siinä paremmat piirit pukeutuvat
kerjäläisiksi ja hankkivat halpoja naisia kadulta.
Mies kuuluu parempiin – hän on näyttelijä; nainen kuuluu
halpoihin – hänellä on avioton lapsi, ja hän on töissä grillikioskissa.
Bileiden jälkeisenä aamuna rahattomina he esittävät kahta köyhää romanialaista yrittäen
saada kyydin Varsovaan.
Sitä mukaa kun pää alkaa selvitä, kasvaa ahdistus:
mies haluaa kiireesti pois, takaisin omaan maailmaansa kuvaamaan tv-sarjaa,
jossa hän esittää pappia. Naisella taas ei ole mitään kiirettä; hän huomaa
unohtaneensa hakea lapsen tarhasta ja panneensa menemään kuukauden elatusmaksun
ja tajuaa yhä selvemmin, että palaa elämään jossa hän on ”romanialainen”. Mies
pelkää putoamista parempien puolelta ja alkaa nöyryyttää naista, mistä saa
vahvistusta omalle identiteetilleen. Lopulta on jäljellä vain yksi
romanialainen: kuollut nainen, jonka miehen käytös on johtanut itsemurhaan.
Teos on ”komedia jossa on traaginen loppu”. Näytelmä
on sarja matkalla tavattujen ihmisten muotokuvia, joiden avulla Masłowska
esittää kansallisia stereotypioita.
2008 ilmestyi seuraava
näytelmä Między nami dobrze jest
(Kyllä meidän täällä keskenämme kelpaa), jota on esitetty mm. Berliinissä ja
Lontoossa ja joka vieraili varsovalaisen TR-teatterin versiona Helsingin
juhlaviikoilla 2010. Nimensä se on saanut punkyhtye Siekieran laulusta, jossa puhutaan
raiskauksesta – mikä antaa yhden näkökulman lisää näytelmän ironiaan.
Päähenkilöinä on
perheen kolmen eri sukupolven naista, jotka elävät eri todellisuuksissa. Isoäiti
muistelee koko ajan sotaa, äiti identifioituu värikkäiden lehtien ja markettien
mainoksien todellisuuteen, tytär metallin alakulttuuriin. He ovat ikään kuin perhe,
mutta heillä ei ole keskenään mitään yhteistä, ei edes kieltä: isoäiti puhuu
kaunista sivistynyttä vanhanaikaista puolaa, äiti taas mainosten ja kulutuksen
kieltä, tyttö opiskelee netistä uusia sanoja.
Toinen juonitaso
näytelmässä liittyy elokuvaan, jota tästä syrjäytyneiden elämästä tehdään.
*
Nykykirjallisuudesta voi nostaa esiin kolme pääteemaa: identiteetti, suhde
menneisyyteen sekä suhde nykypäivän todellisuuteen. Tässäkin mielessä Masłowska
sopii toimimaan esimerkkinä: teemat ovat keskeisiä myös Masłowskan romaaneissa
ja näytelmissä. Masłowska pohtii paljon puolalaisuutta, mutta myös sukupuolisia
ja etnisiä identiteettejä: Puolassakin tunnustetaan, että kaikki eivät suinkaan
ole heteroseksuaaleja, valkoisia, puolaa puhuvia miehiä!
Wojna-romaani sai pian
etiketin ”dresiarska”, sillä sen sankarit olivat ”dresiarzeja”. Termi ”dresiarz” tarkoittaa sanakirjan
mukaan: „nuorison alakulttuurin edustajaa, joka käyttäytyy häiritsevästi,
aggressiivisesti, pukeutuu verryttelypukuun, usein ortalionista tehtyyn”. Tämä
tuulipukutyyli oli suosittua sekä provinssin että suurkaupunkien lähiöiden
syrjäytyneen nuorison, pikkurikollisten, basaarien kauppiaiden,
ammattikoululaisten ja disco polo -fanien keskuudessa.
Kirjaa haluttiin lukea
tämän alakulttuurin realistisena kuvauksena, mutta itse asiassa henkilöt ovat
pikemminkin karikatyyrejä eri alakulttuurien edustajista, ja sanaa ”dresiarz”
käytetään kuvaamaan maailman rappiota eikä suorana viittauksena todellisuuteen.
Kirjailija itse on määritellyt Silnyn olevan ”dresiarz mentalny”.
Sodan metaforakin koskee
pikemminkin psyykeä tai kulttuuria. Silnyn lailla puolalaiset ymmärtävät sanan ”ruski”
(= venäläinen, neuvostoliittolainen; tyyliarvoltaaan samankaltainen kuin suomen
sana ”ryssä”) viittaavan ”toiseen”, viholliseen, huonompaan; ja tämän toiseuden
kautta määritetään puolalaisuutta. Etenkin sosialismin aikana puolalaiset
tunsivat selkeää kulttuurista ylemmyyttä suhteessa ”ryssiin”, mutta se muuttui
1989 jälkeen: idän mafioso ei ollutkaan enää naurettava, köyhä tulokas
kommunismista vaan rikas ja uhkaava, mikä varmasti teki vaikutuksen
puolalaiseen alakulttuurin edustajaan. ”Ryssät” edustavat tietyssä mielessä neuvostomenneisyyttä,
ovathan he idästä tulleita kauppiaita, kausityöläisiä tai gangstereita.
Masłowska kuvaa B-Puolaa, eli sitä osaa puolalaista yhteiskuntaa, joka eri
syistä jäi markkinatalouden tuoman taloudellisen hyvän ulkopuolelle ja joka ei
näe demokratian tuoneen itselleen mitään hyvää.
Hän kyselee myös, miten tulla toimeen oman valtion ja kansan historian
kanssa. Toinen maailmansota on vahvasti läsnä puolalaisessa yhteiskunnassa. Między nami dobrze jest -näytelmästä
tulee esiin sen traumaattinen vaikutus sekä sodan kokeneeseen isoäitien
sukupolveen että heidän lapsiinsa. Toinen maailmansota on yksi puolalaisen kansallisen
identiteetin peruspilareita, mutta tyttärentyttärelle se ei enää sanokaan
yhtään mitään! Sosialistinen Puolan kansantasavaltakin taas edustaa tälle
sukupolvelle pikemminkin kautta, josta ammennetaan vaikutteita vaikkapa
muotiin. Onko enää mitään, mikä puolalaisia yhdistäisi? kyselee Masłowska. Tätä
hän pohtii myös perheen – yhden puolalaisuuden ”pyhän” – tasolla.
*
Masłowskaa syytettiin
viehtymyksestä moraalisesteen rappioon ja Puola-kuvan halventamisesta. Hänen
esikoisteoksensa nähtiin provokaationa, yleisesti hyväksyttyjen normien
vastaisena; hänen nähtiin käsittelevän ”kiellettyjä” teemoja, väheksyvän sitä
mitä pidetään ”normaalina”. Kirjaa ei tunnustettu ”oikeaksi kirjallisuudeksi”, ja
se sai kriitikot ja kirjallisuudentutkijat keskenään kiistaan, jossa tuli
käsiteltyä kritiikin vieraantuminen todellisuudesta, nuorten kirjailijoiden
ignoroiminen – halveksiminen suorastaan, kritiikin kyvyttömyys ymmärtää nykykielen
ilmiöitä, jne.
Osa kriitikoista
ihastui ennen kaikkea Masłowskan kieleen ja näki sen kirjan vahvuutena; toisten
mielestä nimenomaan kieli oli vulgaaria, primitiivistä, banaalia, muoto
kaoottinen – nuorisoslangia.
Masłowskan tekniikkana on yhdistää erilaisia kieliä, esim.
median ja intellektuellien kieltä, ottaa käsittelyyn erilaisten slangien
varannot. Mutta hän osaa käyttää myös sotaa edeltävän ajan kaunista huoliteltua
puolan kieltä. Hän lainaa popkulttuurista,
politiikasta, mediasta ja Internetistä, irrottaa kontekstistaan, mukailee, parodioi,
leikittelee, rikkoo syntaksin, fraseologioiden ja sanaston
normeja. Hän onnistuu luomaan kuvan maailmasta, jossa ihmisten kommunikointi on vain kontekstistaan repäistyjen
iskulauseiden vaihtoa ja se, mitä ajatteluksi kutsutaan, vain niiden uudelleen
muokkausta.
Masłowska on luonut
aivan oman kielensä, joka ei pyri jäljittelemään esimerkiksi lähiönuorten
kieltä. Silny puhuu kirjailijan hänelle erilaisista kielistä rakentamalla kielellä,
jota ei puhuta muualla; se on keksittyä mutta mahdollista. Kieli on runollista,
mutta runous on diskojen ja iskelmien kitsimäistä ja kliseistä korkealentoisuutta.
Masłowska leikkii myös
muodolla: esim. Paw królowej on
kirjoitettu hip hopin riimeissä ja rytmissä. Muoto syntyi, kun hän halusi
kirjoittaa laulun, mutta laulun muoto tuntui sanottavalle liian pieneltä –
joten hän kehitti siitä proosamuodon. Hän rikkoo fiktion ja todellisuuden rajaa
viittauksilla ulkopuoliseen todellisuuteen (mm. lista kirjailijoista ja
laulajista, joiden teksteistä hän on lainannut suoraan tai muunnellen). Masłowska
kyseenalaistaa myös tekijyyttä kirjoittamalla itsensä mukaan tekstiin (esim. Paw królowej). Tätä keinoa on ohjaaja
Xawery Żuławski käyttänyt hyväkseen elokuvassaan Wojna polska-ruska: Masłowska on poliisi, joka poliisiasemalla
kuulustelee Silnyä (ja tilaisuuden tullen luennoi tälle Baudrillardin simulacrum-konseptista. (ks. kuva)).
kuva: film.onet.pl
*
Taloudellisessa mielessä Masłowska ei ole kyennyt toistamaan
esikoiskirjansa menestystä, mutta kirjallisesti hän on lunastanut paikkansa
nuoren polven ykkösenä, joka edustaa hyvin koko nuorta kirjallisuutta niin
teemojensa, keinojensa kuin kirjailijanasemansa puolestakin Hän on ykkönen
etenkin kritiikin silmissä, mutta alkaa olla sitä myös lukijoiden keskuudessa; Wojna polsko-ruska pod flagą
biało-czerwoną on noussut kulttikirjaksi.
Päivälehden
leikkimielisessä kyselyssä, kuka nuorista kirjailijoista saa Nobelin kirjallisuuspalkinnon
vuonna 2040, kirjallisuudentuntijoista koostuva raati valitsi yksimielisesti Masłowskan!
Päivi Paloposki,
puolalaisen kirjallisuuden suomentaja
Kommentit