Kun ajattelemme Venäjää usein mieleemme tulee Moskova tai
Pietari - harvemmin mikään muu Euroopan puoleisen Venäjän kaupungeista.
Väittäisin, että Suomessa tiedämme hyvin vähän Ural vuorten takaisesta
Venäjästä, vaikka suurin osa maasta kuuluu Aasiaan. Monet venäläiset
tiedemiehet ja taiteilijat ovat pohtineet kumpaa Venäjässä on enemmän Eurooppaa
vai Aasiaa - onko se molempia vai kenties ei kumpaakaan?
21. maaliskuuta 2012 UNESCOn pääkonttorissa Pariisissa
järjestettiin tapahtuma, joka oli omistettu Jakutialle, yhdelle Venäjään
kuuluvista autonomisista tasavalloista. Kopeekan Pariisin kirjeenvaihtaja kävi
paikan päällä perehtymässä Siperian sydämen saloihin.
Jakutia, viralliselta nimeltään Sahan tasavalta, sijaitsee
Siperian koillisosassa ja on noin neljän Ranskan
kokoinen alue. Asukkaita on yhteensä noin miljoona, joista enemmistö on
jakutialaisia, joiden lisäksi alueella asuu myös muita vähemmistökansoihin
kuuluvia heimoja kuten venkoja, evenoja, inuiitteja ja tsukseja. Jakutiassa on mannerilmasto, talvisin lämpötila voi
laskea jopa miinus 40 celsius asteeseen. Kesät taas ovat lämpimiä- keskimääräinen
lämpötila on noin +25-30 astetta.
Perinteiset elinkeinot ovat metsästys, kalastus, porojen hoito ja turkisten käsittely.
Jakutia on rikas luonnonvarojen lähde. Sieltä löytyy kaasu ja hiiliesiintymiä, sekä
myös jalometalleja, kuten hopeaa ja kultaa. Jakutialaiset timantit ovat
tunnettuja sekä Venäjän lisäksi myös ulkomailla.
UNESCOn Jakutia päivä alkoi virallisella osiolla. Vaikka
Jakutia kuuluu Venäjään ja näin ollen Venäjän UNESCOn edustuston alaisuuteen
jakutialaisilla on myös oma edustus. Samanlainen käytäntö koskee myös muita
maailman erityisalueita kuten Espanjan Kataloniaa ja Kanadan Quebecia. Tällä
kertaa Jakutian delegaation johtajana toimi tasavallan pääministeri Danchikova
G.V. Paikalla olivat myös Jakutian
ulkoasiainministeri, opetus-, urheilu- ja kulttuuriministerit sekä
jakutialaisen lehdistön edustajat. Delegaatioon kuuluivat myös
kulttuurityöntekijät mm. museoiden johtohenkilökunta.
Ranskalaisen osapuolen kenties mielenkiintoisin edustaja oli
tiedemies ja kirjailija Jean Malaurie. Jean Malaurie syntyi Saksassa vuonna
1922. Maularie on maailman johtavimpia
Pohjoisten alueiden tutkijoita. Herra
Maularie saavutti ensimmäisenä ihmisenä saavutti Maan geomagneettisen Pohjoisnavan (78°29′N 68°54′W), yhdessä Kutsikitsoq nimisen inuiitin kanssa vuonna 1951. Ensimmäisen tutkimusmatkansa Jakutiaan Jean
Malaurie teki jo vuonna 1959. Korkeasta iästään huolimatta herra Malaurie on
edelleen aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jakutian päivän
puheenvuoronsa hän omisti Pohjoisen ilmastonmuutokselle ja niille korvaamattomille
vahingoille, joita siitä aiheutuu alkuperäiskansoille.
Konferenssin pääkeskustelunaihe oli Jakutian ”Lenskie
stolby” luonnonpuiston lisääminen UNESCOn maailmaperintökohdelistalle.
Venäjäksi ”stolb” tarkoittaa pylvästä. Lenskie stolby ovat valtavat kivipylväät
Lena joen varrella. Pylväät ovat muodostuneet tuhansia vuosia sitten
mannerlaattojen liikkumisen myötä. Arkeologiset kaivaukset luonnonpuiston
alueella toivat ilmi sekä maapallon muovautumisen, että ihmiskunnan historian
kannalta tärkeät löydöt.
Jakutialaiset kertoivat myös projekteista, jotka
tasavallassa toteutetaan koulutuksen edistämiseksi. Hyvin onnistuneeksi
osoittautui projekti ”Kiertävät opettajat”. Sen myötä alkuperäistä elämäntapaa
noudattavien heimojen lapset pääsevät käymään koulua ilman, että heidän
täytyisi lähteä pois kotoa. Luokkakoot ovat hyvin pienet: vain 2-3 lasta per
luokka. Opettajilla on näin ollen käytettävissä enemmän aikaa jokaisen oppilaan
kanssa. Pohjoisen ankarissa olosuhteissa on tärkeää, että koulutusjärjestelmä huomioi
opetussuunnitelmassaan myös alueen väestölle tärkeiden selviytymistaitojen
opettamisen. Arkisen koulutyön ohella lapset oppivat myös mm. porojen hoitoa ja
käsityötaitoja. Projekti on toiminut useimpia vuosia ja suunnitteilla on
toimintatavan vienti myös muihin maihin, jossa on kiertävää elämäntapaa harjoittavia
alkuperäiskansoja.
Kuvassa Jakutian edustajisto. Kuva: Veronika Kuvshinova
Jakutiassa on
järjestetty vuodesta 1996 lähtien kansainvälinen urheilukilpailu ”Aasian
lapset”. Lajeihin kuuluvat myös jakutialaiset perinteiset urheilulajit, kuten
korkeushypyt ja jakutialainen kaksintaistelu. Viime vuonna kilpailuun
osallistui lapsia yli 50 eri maasta. Urheilukomitean puheenjohtajan mukaan
tapahtumalla on suuri merkitys jakutialaisten lasten kansainvälistymiselle ja
koko heimon kansalliselle identiteetille.
Illalla oli järjestetty vastaanotto, joka alkoi
juhlallisella jakutialaisen taidenäyttelyn avauksella. Sitä seurasi
perinneruokien maistelutilaisuus. Tarjoilla oli mm. hevosen maitoa sekä
tuoretta lihaa ja kalaa. Illallisen jälkeen vieraat ohjattiin konserttisaliin,
jossa esitettiin jakutialaisten kansalliseepos Olonkhó. Taitava koreografia
yhdistettynä jakutialaiseen musiikkiin, kansallislaulut ja eläinten nahoista
tehdyt puvut luovat ainutlaatuisen kokonaisuuden, jossa ihminen ja luonto ovat
yhtä. Laulut säestettiin perinteisellä puhallin soittimella” homuksella”. Merkillepantavaa
on, että samantyyppisiä soittimia löytyy myös muista kulttuureista esim.
Vietnamista. Voiko tätä kenties pitää vielä yhtenä todistuksena siitä, että
ihmiskunnan juuret ulottuvat samaan paikkaan?
Päivä oli pitkä ja täynnä uusia kokemuksia. Ranskalainen
yleisö toivotti jakutialaisen taiteen ja kulttuurin lämpimästi tervetulleiksi.
Aikana, jolloin ihmiset katsovat yhä enemmän tulevaisuuteen, välillä tekee
mieli kääntää katseet toiseen suuntaan. Alkuperäiskansojen kulttuurin ja
elämäntapojen tunteminen auttaa ymmärtämään paremmin niin heitä ja myös meitä
itseämme.
Veronika Kuvshinova
Kuvat: Veronika Kuvshinova
Kommentit