Latvialaisen elokuvan eläväisin ydin on jo parinkymmenen
vuoden ajan ollut dokumenttielokuva. Kuhina sen ympärillä on tihentynyt
erityisesti viime vuosina, jolloin palkintoja latvialaisille
dokumenttielokuville ovat jakaneet niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin raadit.
Myös yleisö on Latviassa tulvinut näytöksiin vaatien lisäesityksiä. Kiihkeimmän
kiinnostuksen saaneilla teoksilla on joitakin yhteisiä piirteitä: ne ovat
rohkeasti ajankohtaisia ja tarttuvat jokaista latvialaista jollain tavalla
koskettaviin aiheisiin sekä esittelevät erityisiä persoonallisuuksia. Lisäksi
dokumenttielokuvien taiteellinen taso on Latviassa totutusti korkea, eikä
suurin osa nykyelokuvista tee siihen poikkeusta.
Vaikka kaikki näistä elokuvista ovat myös yleisinhimillisiä
kertomuksia, ovat aihevalinnat leimallisia nimenomaan Latvialle, jonka
merkittäviä ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ongelmia ne
käsittelevät. Siksi dokumenttielokuva ei toimi ainoastaan erinomaisena
johdatuksena latvialaiseen elokuvaan, vaan se antaa myös
tutustumismahdollisuuden Latvian julkisen keskustelun aiheistoon ja
näkökulmiin. Seuraavat viisi suositusta lähivuosien latvialaisesta
dokumenttielokuvasta kattavat useita taiteenlajin suuntauksia sekä joukon yhteiskunnallisia
kysymyksiä. Osa elokuvista löytyy Rozentāls-seurasta, josta niitä voi kysellä
lainaan: info@rozentals-seura.fi
Bekons,
sviests un mana Mamma
(My mother's farm, Ilze Burkovska-Jakobsena, 2008)
1900-luku oli Latvialle suurten muutosten vuosisata, jonka Bekons,
sviests un mana Mamma esittää ohjaajan äidin tarinan kautta. Tämä kunkin
aikakauden kuvaus yksittäisen ihmisen elämässä on historiankerrontaa
parhaimmillaan, sillä se tuo eri aikojen ongelmat ja ilot lähelle ja herättää
oivalluksia. Elokuva on myös vahva kuvaus naisesta, joka taistelee oman
maatilansa puolesta läpi vuosikymmenten. ”Omalla tilallasi voit ajatella
vapaasti, ja ihminen on luotu ajatellakseen: siinä juuri on vapaus”, hän kertoo
elokuvassa taistelunsa syistä.
Bēgums (Ivars Zviedris, 2009)
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Latvian väkiluku on
pienentynyt 13 prosentilla ja noin puolet tästä muutoksesta johtuu laajasta
maastamuutosta. Maastamuuttoa kuvaavia dokumentteja putkahtelee teattereihin ja
televisioon tiheään tahtiin, ja onnistuneimpia niistä on Bēgums. Se on
kuvaus ihmisistä, jotka ovat jättäneet synnyinmaansa ja muuttaneet Irlantiin kerätäkseen öisin
merestä etanoita. Heistä jokaisella on oma tarinansa,
syynsä, toiveensa ja aikeensa, ja elokuva
yksinkertaisen maastamuuton selityksen sijaan tarjoaakin kuvan ilmiön
moninaisuudesta ja mutkikkuudesta.
Ģimenes
lietas (Family
Instinct, Andris Gauja, 2010)
Latvialaisen dokumentin kohutuimpia teoksia on Ģimenes lietas, joka on herättänyt runsaasti keskustelua
dokumentin etiikasta. Päähenkilö on syrjäisellä Kuurinmaan maaseudulla asuva
Zanda, jonka kahden pienen lapsen isä on hänen veljensä. Veljen joutuessa
vankilaan piirittävät kylän alkoholistiherrat Zandaa vaatimuksineen ja
rakkaudentunnustuksineen, kun taas sosiaalivirasto vaatii naista valitsemaan
lastensa tai veljensä välillä. Esteettisesti tarkka ja taidokas mustan huumorin
värittämä elokuva antaa synkän kuvan ihmisen kyvystä irtaantua epäedullisesta
ympäristöstä ja totutuista tavoista sekä tehdä uusia, parempaan tähtääviä päätöksiä.
Elokuvasta Ģimenes
lietas (Family
Instinct, Andris Gauja, 2010)
homo@lv (Kaspars Goba, 2010)
Riian Pride-kulkue on matkannut kivistä tietä
ensiaskelistaan lähtien. Se on aina ollut valtavan vastustuksen kohteena ja
välillä se on jopa onnistuttu kieltämään. Huomattavaa vastustus kulkuetta
kohtaan on ollut myös Latvian LGBT-yhteisön sisällä, mikä on antanut
vihamielisille joukoille syyn pitää kulkueen hyväksymistä Latvian ”läntisenä
miehityksenä”. Vaikka homo@lv ei ole taiteellisesti korkeatasoisimpia
dokumentteja, kertoo se ansiokkaasti tapahtumista Pride-kulkueen ympärillä
vuosina 2005-2010 ja esittää kiistan eri osapuolten näkemyksiä kattavasti.
Elokuvan voi katsoa ilmaiseksi englanninkielisin tekstityksin osoitteessa http://vimeo.com/36724048
Kā Tev klājas, Rūdolf Ming? (How Are You Doing, Rudolf Ming?,
Roberts Rubīns, 2010)
Loppukevennyksenä on elokuvista elämäniloisin ja
sydämellisin. Teoksen päähenkilönä on 13-vuotias Rūdolfs, joka rakastaa elokuvia ja
erityisesti niiden tekemistä. Hän leikkaa paperista suikaleita, joille piirtää
kauhujen ja veritekojen täyteisiä kertomuksia esittääkseen niitä perheelleen.
Pojalle läheinen pappi pyytää häntä piirtämään elokuvan myös uuden kirkon
avajaisiin. Rūdolfs syventyy
stressaantumiseen asti taiteelliseen prosessiinsa, siirtämään Raamatun
kertomuksen piirroksiksi paperisuikaleille, unohtamatta kuitenkaan toista
harrastustansa – kepposia. Kuvaus omaperäisestä pojasta tilaa ja ymmärrystä
antavassa ympäristössä on positiivisimpia ja lämminhenkisimpiä teoksia
latvialaisen dokumenttielokuvan historiassa.
Annika Suna
Elokuvasta Kā Tev klājas, Rūdolf Ming? (How Are You Doing, Rudolf Ming?,
Roberts Rubīns, 2010)
Kommentit