Viime vuosi hemmotteli
venäläisen elokuvan ystäviä huippuherkullisilla ensi-illoilla Vysotskin
elämänkertaelokuvasta romaanifilmatisointi Generation
P:hen. Tästä vuodesta ei mitenkään voi tulla yhtä ylenpalttinen – vai
voiko?
Venäläisellä elokuvalla
menee tällä hetkellä huomattavasti paremmin kuin vielä vuosikymmen sitten.
Siitäkin huolimatta, että kotimaisen elokuvan katsojaluvut ovat viime vuosina
jälleen tippuneet ja jäävät pahasti amerikkalaisten elokuvien jalkoihin.
Taloudelliset
notkahdukset eivät kuitenkaan ole jättäneet jälkeään mitä tulee
elokuvatarjonnan rikkaaseen ja monipuoliseen sisältöön. Venäjä-harrastajan
näkökulmasta uusi vuosi tuo mukanaan lukuisia mielenkiintoisia teoksia ja
konsepteja, jotka tarjoavat kaikille jotain – oli mielenkiinnon kohteena sitten
yhteiskunta, kirjallisuus, musiikki tai ihan vaan elokuva.
Satu saapuu Moskovaan
Romanttinen komedia on ehdottomasti
venäläisen nykyelokuvan tuottoisin genre. Monet 2000-luvun menestyskomedioista
ovat olleet niin suosittuja, että ovat saaneet jo kolmannen jatko-osansa, ja
osa on kuvattu myös 3D:nä.
Alkuvuodesta
ensi-iltansa sai Zoluška, joka on
ennenkaikkea nuorisolle suunnattu Tuhkimo-sadun ultramoderni versio. Nyt
päähenkilö on provinssista Moskovaan saapuva tyttö ja sivuroolissa ilkeänä
sisarena nähdään kuulun näyttelijäperheen kaunein vesa, Jekaterina Bojarskaja. Modernisaatioprojektin takaa löytyy suositun
Bolšaja raznitsa -parodiaohjelman
tekijätiimi, ja siksi ei ole yllätys, että uudelleentulkinta kasvaakin räväkän
räikeisiin mittoihin.
Nebo.
Samoljot. Devuška -elokuvalla vuonna 2003
debytoinut Vera Storoževa on myös
siirtynyt mainstreamiin. Moi paren –
angel edustaa romanttisen komedian tärkeää alagenreä eli uuden vuoden
tienoille sijoittuvaa komediaa, joita on tehty vaikuttava määrä aina
1950-luvulta alkaen.
Kansankomediaksi voi puolestaan laskea
elokuvan Olimpiiskaja derevnja, jossa
Moskovan vuoden 1980 olympialaisten alta syrjään kuskattu "huono aines"
sekä Radio Svobodan kirjeenvaihtaja Smith kohtaavat. Oivallinen asetelma pääsee
hyödyntämään Venäjälläkin supertrendikkääksi noussutta kasari-retroa.
Maailma toisen takana
Suurella budjetilla ei Venäjällä tietenkään
tehdä pelkästään hyvän mielen elokuvia, vaan myös toiminnallisempia genrejä.
Vuoden 2008 Georgian ja Venäjän välisiä
sotatoimia kuvaava Avgust. Vosmogo on
järjestyksessä jo kolmas tähän aiheeseen tarttuva elokuva. Valtion osittaisella
rahoituksella tehty eeppinen pläjäys on edeltäjiensä tavoin nostattanut
kritiikkiä genrelle toisaalta hyvin tyypillisestä nationalistisesta
paatoksesta.
Uutisista tuttuihin tapahtumiin
perustuvalla sotaelokuvalla on kuitenkin hämmentävä mainosjuliste.
Ennakkomateriaalissa esiintyy jättiläismäinen tappajarobotti, joka tuo mieleen
pikemminkin modernin tieteisfantasian kuin realistisen sotakuvauksen. Elokuvan
rakenteeseen onkin luotu mielenkiintoinen ja kiehtova konsepti: sodan jalkoihin
jäänyt pieni poika kehittää kuvitteellisen rinnakkaistodellisuuden, jossa
ahdistavat koneet, metelit ja räjähdykset muuntuvat jännittäväksi robottien
väliseksi suurtaisteluksi.
Tuonpuoleiseen maailmaan vielä
voimakkaammin ankkuroituu kauhuelokuva Vij
- vozvraštšenije, jonka valmistumista on saatu odotella jo vuodesta 2005
lähtien. Tarina pohjautuu Gogolin novelliin (1835), jossa nuori
pappisseminaarilainen valvoo kolme yötä kuolleen tytön arkulla. Novelli on
filmattu Venäjällä aiemmin peräti neljä kertaa: ensimmäiset versiot jo
tsaarinaikana (1909 ja 1916), viimeisin vuonna 2006 nimellä Vedma. Kuuluisin on vuoden 1967 versio,
joka on maailmanlaajuisestikin noteerattu virallisesti ainut neuvostoaikana
tehty kauhuelokuva.
Uuden inkarnaation pitkään kestänyt
tuotanto liittyy julkisuustempaukseen, jossa tuottaja ja ohjaaja laativat
elokuvan trailerin levitykseen ensin, ja vasta sitten lähtivät tekemään itse
elokuvaa. Pari vuotta sitten he yllättäen tiedottivat, että elokuvasta tuleekin
3D-muotoisen trilogian ensimmäinen osa, joka julkaistaan vasta kun toinen osa
on saatu valmiiksi. Tällä hetkellä ensi-iltaa lupaillaan tämän vuoden syksylle.
Nykykirjallisuus elokuvina
Kirjallisuusfilmatisoinneilla on
perinteisesti ollut Venäjällä vankka asema. Klassikkojen uudelleentulkintoja
nähdään nykyisin lähinnä television minisarjoina ja elokuvallisen muodon saa
ennen kaikkea tuoreempi populaarikirjallisuus.
Boris
Akuninin tuotannosta on filmattu jo useampikin
dekkari, mutta kirjailija on kokeillut siipiään myös muiden genrejen parissa.
Vuonna 2005 sai alkunsa Žanry-projekti, jossa Akunin pyrki luomaan oman
versionsa mitä erilaisimmista romaanilajityypeistä. Valkokankaalle näistä
teoksista on nyt päätynyt Špionski roman
(2005), uudelleennimettynä yksinkertaisesti Špion.
Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan alkuvuosiin, ja pääosaa esittää ohjaaja Sergei Bondartšukin poika, itsekin
ohjaajana tunnetuksi tullut Fjodor
Bondartšuk.
Ekranisaatio Dmitri Safonovin romaanista Metro
puolestaan tekee uuden ja kauan kaipaamani aluevaltauksen: se on ensimmäinen
neuvostoajan jälkeen tehty venäläinen katastrofielokuva. Kohtalaisen
maltillisella budjetilla toteutettava elokuva kertoo, miten rakennustöiden
seurauksena Moskovan metrotunneliin syöksyvät vesimassat jättävät fiktiivisen
Sadovaja-aseman matkustajat loukkuun kamppailemaan eloonjäännistä. Elokuvan
ensi-ilta on luvassa 21.12.2012.
Strugatskin veljesten scifi-klassikkoon Trudno
byt bogom (1964) perustuva Istorija
Arkanarnoi rezni on ennakkomateriaalin perusteella elokuvallisesti jotain
mullistavaa. Sävytetyn mustavalkoinen ilmaisu on ihmeellinen ja pysäyttävä näky
vilkkaan värikkään nykyelokuvan keskellä. Kyseessä onkin ohjaajalegenda Aleksei German vanhemman odotettu
uutuus. Vaikka ohjaajan tuotantotahdiksi onkin vakiintunut yksi elokuva per
vuosikymmen, Arkanar-elokuvaa on saatu odotella harvinaisen pitkään: se on
ollut tuotannossa jo vuodesta 1999!
Naissynergiasta Tsoin korvikkeeseen
Taide-elokuvan puolella on
veteraani-Germanin lisäksi luvassa ainakin kolmen 2000-luvun alussa lupaavasti
debytoineen ohjaajan kakkosteokset.
Käsikirjoittajana ja näyttelijänä
taidepiirien tähtikaartiin 1990-luvulla noussut Renata Litvinova on saanut valmiiksi toisen oman ohjaustyönsä.
Esikoinen Boginja, kak ja poljubila
ilmestyi jo vuonna 2003. Nyt elokuvan Poslednjaja
skazka Rity pääosassa nähdään jälleen Litvinova itse, mutta mukana on myös Sergei Solovjovin
perestroika-rock-elokuville naisen kasvot antanut Tatjana Drubitš. Elokuva kertoo tarinan kolmesta naisesta Zemfira Ramazanovan säveltämän
soundtrackin siivittämänä.
Ilja
Hržanovski
debytoi vaikuttavasti elokuvalla Tšetyre
(2005) ja on nyt palannut yhteistyöhön kirjailija Vladimir Sorokinin kanssa. Tällä kertaa projekti on ytimekkäästi
nimetty Dau, Nobelillakin palkitun
fyysikko Lev Landaun elämäntarina
tämän vaimon muistelmiin pohjautuen.
Oma ennakkosuosikkini ja eräiden
kriitikoidenkin vuoden tärkeimmäksi ensi-illaksi nostama elokuva on Šapito-show, jonka toteutuksesta vastaa
jälkikonseptualistinen moskovalainen taideryhmittymä Svoi2000.
Millennium-huumaa parodioivan nimen takaa löytyy kolmikko Sergei Loban, Marina
Potapova ja Dmitri Model, joiden
esikoiselokuva Pyl (2005) on
olemattomasta budjetistaan huolimatta yksi 2000-luvun onnistuneimpia elokuvia.
Šapito-show koostuu neljästä toisiinsa
nivoutuvasta tarinasta, joissa seikkailee mm. muusikko ja kulttuuripersoona Pjotr Mamonov, saksalainen underground-taiteilija Jim Avignon, sekä erehdyttävästi Kino-yhtyeen laulusolistilta
näyttävä korvike-Tsoi ("Ersatz-Tsoi"). Kaiken huipuksi elokuva on
musikaali, joka kertoo "rakkaudesta ja ystävyydestä, ihmisten välisestä
kunnioituksesta ja yhteistyöstä". Aivan kuten edeltäjänsä, Venäjän Matrixiksi nimetty esikoinenkin.
Venäjä muiden silmin
Nykypäivänä venäläiset aihelmat eivät jää
ainoastaan Venäjän rajojen sisäpuolelle. Vuonna 2012 anglo-amerikkalaisessakin
elokuvassa nähdään ainakin kaksi Venäjän kulttuuripiiristä kaapattua tarinaa: Keira Knightley muuntuu Anna
Kareninaksi brittiversiossa ja Boris Akunin valloittaa Hollywoodin.
Alunperin Paul Verhoevenin käsiin uskottu The
Winter Queen pohjautuu Erast Fandorin -sarjan ensimmäiseen romaaniin Azazel (1998). Verhoeven on sittemmin
vetäytynyt tuottajan rooliin, ja ohjaajaksi on kutsuttu tuttu mies, Fjodor
Bondartšuk.
Jää nähtäväksi, toteutuuko pitkään jäissä
ollut projekti laisinkaan. Ensi vuonna tähän aikaan olemme tämän vuoden
tarjonnan suhteen viisaampia. Ja toivottavasti jälleen uuden runsaudensarven
äärellä.
Ira Österberg
Kuva: avgustvosmogo.ru
Kommentit