TEKSTI JA KUVA: PATRIK SAARTO
Vaihtovuosi Pietarissa lähestyy puoliväliä. Elämä keskittyy Vasilinsaarelle, jonka toisella laidalla on asuntola, toisella Pietarin valtiollinen yliopisto. Tammikuun tenttipäiviä eivät tiedä vielä opettajat itsekään, luettavaa on vino pino, kirjoitettavaa kosolti ja alkutalvi on ollut vain kylmempi ja pimeämpi versio syksystä. Passi on jossakin byrokratian rattaissa odottamassa pidennystä viisumiin, arkeen kuuluu monia yllättäviä käänteitä. Yliopistokin on remontissa ja saleja vaihdetaan niin, ettei luennolle aina löydä.
Meneillään on muutama venäläisen kirjallisuuden kurssi sekä psyko- ja sosiolingvistiikkaa. Läpileikkaus venäläiseen yliopistoelämään on kattava – joillakin kursseilla voi palata ajassa taaksepäin, kun lukioikäiset pervokursnikit räpläävät kännyköitään ja hihittävät salin perällä, toisilla kursseilla ollaan jo pienessä ryhmässä aikuisia ja asiallisia. Opetuksen taso vaihtelee, kirjallisuuskursseilla pidetään pahimmillaan puolentoista tunnin monologeja pahemmin jäsentelemättä luennon sisältöä kuulijoille, lingvistiikan puolella parhaimmillaan kerrotaan mistä puhuttiin viimeksi, mistä tänään ja mistä ensi kerralla, sekä käytetään power pointtia. Erään kurssin opettaja lukee takellellen suoraan paperista, tosin ilmaistaanhan asia venäjäksi читать лекцию, lukea luento.
Kirjallisuuskursseilla opiskelijat saavat mehevän kirjallisuuslistan, eli spisokin. Meille suomalaisille spisokkeja on voitu jopa lyhentää, onpa myös vihjailtu helpotuksista ekzaameneissa, eli kirjallisissa tenteissä. Suullisia tenttejä, eli zatšotteja, on tulossa ilmeisesti pari kappaletta. Venäläisten opiskelijoiden keskellä onkin saanut huomata, että he ovat käytännössä lukeneet kaiken jo koulussa – vastaukset teoksiin liittyviin kysymyksiin tulevat usein kuin apteekin hyllyltä.
Yliopiston stolovajassa, staloovajassa, tai tuttavallisemmin stollessa on tarjolla perinteistä venäläistä ruokalaruokaa. On suolaisia keittoja, erilaisia pihvejä lisukkeineen, leivonnaisia ja juomaksi kompottia. Stollessa tulee vierailtua päivittäin ja otettua aterian yhteyteen myös tavallinen kahvi, eli amerikaano. Parasta antia ovat kuitenkin teftelit, eli lihapullat. Niitä on aina otettava dvoinaja portsija, eli tupla-annos. Hintaa ruokailulle kertyy yleensä kolmesta viiteen euroa.
Asuntolalta, eli obštšagalta, pääsee yliopistolle bussilla tai trollibussilla parhaimmillaan puolessa tunnissa, mutta yleensä sitä jumittuu probkaan jopa yli tunniksi. Ruuhkia voi syntyä milloin vain, vaikka keskellä päivää. Metrokaan ei tässä tapauksessa auta, sillä sisäänkäynnit eivät vedä ja liukuportaissa ehtii lukea vaikka uutiset. Asuntola on perinteinen opiskelija-asuntola, asunnoissa on 2-3 huonetta ja keittiö, huoneissa 2-3 asukasta. Miljöö on neuvostohenkinen ja rapistunut, mutta eihän sitä muuten pääsisi oikeaan tunnelmaan. Kauppoja löytyy vierestä ainakin viisi, kuten myös baareja ja ravintoloita. Kulman takana on myös pari 24/h-apteekkia ja aivan asuntolaa vastapäätä Sberbank, jonka bankomaatista on kätevä nostaa rahaa. Ruplan kurssikin on laskenut eduksemme jo yli viidellätoista ruplalla syyskuun 50 ruplasta.
Vapaa-ajalla voi käydä vaikka banjassa tai tutustua Pietarin yöelämään pahamaineisella dumskajalla, eli keskustan baarikadulla, Dumskaja ulitsalla. Pääosa vapaa-ajasta kuluu kuitenkin edellä mainittuja spisokkeja lyhentäessä sekä statjoja, eli artikkeleita, lukiessa.
Pakotteet ja kriisiaika ei ole Pietarissa näkynyt, kuin edellä mainittuna halpana ruplana. Oltermannia on ja maitoa saa, sillä Valiolla on Venäjälläkin tuotantoa. Paikalliset ovat olleet kiinnostuneita mielipiteistämme, mutta objektiivisista näkökulmista ei kukaan ole pahoittanut mieltään. Kirjakaupoista sen sijaan voi ostaa subjektiivisempaa materiaalia.
Syksy on ollut täynnä byrokratiaa, seikkailua, yllättäviä käänteitä – ja rusistislangia. Rusistislangiksi kutsumme venäjänkielisiä sanoja, jotka vakiintuvat suomenkieliseen puheeseemme, joskus huvin vuoksi, joskus erottamaan merkitystä suomenkielisestä vastineesta. Jos Pietarissa asuisi suurempi suomalaisvähemmistö, olisi mielenkiintoista tutustua heidän keskuudessaan todennäköisesti kehittyvään slangiin.
Kaiken kaikkiaan ja kaikkine kohelluksineen on Pietarin vaihto antanut juuri sitä kokemusta ja kielitreeniä, mitä lähdin hakemaan. Pietari on upea metropoli sijainniltaan kätevässä paikassa, Helsinkiin sujahtaa Allegrolla alle neljässä tunnissa.
Jos suunnittelet vaihtoa ja tähyät lähelle, on Pietari ehdottomasti hyvä vaihtoehto.
Vaihdostani voi lukea lisää blogistani osoitteessa salanimellapjotrblokadjev.blogspot.com.
Vaihtovuosi Pietarissa lähestyy puoliväliä. Elämä keskittyy Vasilinsaarelle, jonka toisella laidalla on asuntola, toisella Pietarin valtiollinen yliopisto. Tammikuun tenttipäiviä eivät tiedä vielä opettajat itsekään, luettavaa on vino pino, kirjoitettavaa kosolti ja alkutalvi on ollut vain kylmempi ja pimeämpi versio syksystä. Passi on jossakin byrokratian rattaissa odottamassa pidennystä viisumiin, arkeen kuuluu monia yllättäviä käänteitä. Yliopistokin on remontissa ja saleja vaihdetaan niin, ettei luennolle aina löydä.
Meneillään on muutama venäläisen kirjallisuuden kurssi sekä psyko- ja sosiolingvistiikkaa. Läpileikkaus venäläiseen yliopistoelämään on kattava – joillakin kursseilla voi palata ajassa taaksepäin, kun lukioikäiset pervokursnikit räpläävät kännyköitään ja hihittävät salin perällä, toisilla kursseilla ollaan jo pienessä ryhmässä aikuisia ja asiallisia. Opetuksen taso vaihtelee, kirjallisuuskursseilla pidetään pahimmillaan puolentoista tunnin monologeja pahemmin jäsentelemättä luennon sisältöä kuulijoille, lingvistiikan puolella parhaimmillaan kerrotaan mistä puhuttiin viimeksi, mistä tänään ja mistä ensi kerralla, sekä käytetään power pointtia. Erään kurssin opettaja lukee takellellen suoraan paperista, tosin ilmaistaanhan asia venäjäksi читать лекцию, lukea luento.
Kirjallisuuskursseilla opiskelijat saavat mehevän kirjallisuuslistan, eli spisokin. Meille suomalaisille spisokkeja on voitu jopa lyhentää, onpa myös vihjailtu helpotuksista ekzaameneissa, eli kirjallisissa tenteissä. Suullisia tenttejä, eli zatšotteja, on tulossa ilmeisesti pari kappaletta. Venäläisten opiskelijoiden keskellä onkin saanut huomata, että he ovat käytännössä lukeneet kaiken jo koulussa – vastaukset teoksiin liittyviin kysymyksiin tulevat usein kuin apteekin hyllyltä.
Yliopiston stolovajassa, staloovajassa, tai tuttavallisemmin stollessa on tarjolla perinteistä venäläistä ruokalaruokaa. On suolaisia keittoja, erilaisia pihvejä lisukkeineen, leivonnaisia ja juomaksi kompottia. Stollessa tulee vierailtua päivittäin ja otettua aterian yhteyteen myös tavallinen kahvi, eli amerikaano. Parasta antia ovat kuitenkin teftelit, eli lihapullat. Niitä on aina otettava dvoinaja portsija, eli tupla-annos. Hintaa ruokailulle kertyy yleensä kolmesta viiteen euroa.
Asuntolalta, eli obštšagalta, pääsee yliopistolle bussilla tai trollibussilla parhaimmillaan puolessa tunnissa, mutta yleensä sitä jumittuu probkaan jopa yli tunniksi. Ruuhkia voi syntyä milloin vain, vaikka keskellä päivää. Metrokaan ei tässä tapauksessa auta, sillä sisäänkäynnit eivät vedä ja liukuportaissa ehtii lukea vaikka uutiset. Asuntola on perinteinen opiskelija-asuntola, asunnoissa on 2-3 huonetta ja keittiö, huoneissa 2-3 asukasta. Miljöö on neuvostohenkinen ja rapistunut, mutta eihän sitä muuten pääsisi oikeaan tunnelmaan. Kauppoja löytyy vierestä ainakin viisi, kuten myös baareja ja ravintoloita. Kulman takana on myös pari 24/h-apteekkia ja aivan asuntolaa vastapäätä Sberbank, jonka bankomaatista on kätevä nostaa rahaa. Ruplan kurssikin on laskenut eduksemme jo yli viidellätoista ruplalla syyskuun 50 ruplasta.
Vapaa-ajalla voi käydä vaikka banjassa tai tutustua Pietarin yöelämään pahamaineisella dumskajalla, eli keskustan baarikadulla, Dumskaja ulitsalla. Pääosa vapaa-ajasta kuluu kuitenkin edellä mainittuja spisokkeja lyhentäessä sekä statjoja, eli artikkeleita, lukiessa.
Pakotteet ja kriisiaika ei ole Pietarissa näkynyt, kuin edellä mainittuna halpana ruplana. Oltermannia on ja maitoa saa, sillä Valiolla on Venäjälläkin tuotantoa. Paikalliset ovat olleet kiinnostuneita mielipiteistämme, mutta objektiivisista näkökulmista ei kukaan ole pahoittanut mieltään. Kirjakaupoista sen sijaan voi ostaa subjektiivisempaa materiaalia.
Syksy on ollut täynnä byrokratiaa, seikkailua, yllättäviä käänteitä – ja rusistislangia. Rusistislangiksi kutsumme venäjänkielisiä sanoja, jotka vakiintuvat suomenkieliseen puheeseemme, joskus huvin vuoksi, joskus erottamaan merkitystä suomenkielisestä vastineesta. Jos Pietarissa asuisi suurempi suomalaisvähemmistö, olisi mielenkiintoista tutustua heidän keskuudessaan todennäköisesti kehittyvään slangiin.
Kaiken kaikkiaan ja kaikkine kohelluksineen on Pietarin vaihto antanut juuri sitä kokemusta ja kielitreeniä, mitä lähdin hakemaan. Pietari on upea metropoli sijainniltaan kätevässä paikassa, Helsinkiin sujahtaa Allegrolla alle neljässä tunnissa.
Jos suunnittelet vaihtoa ja tähyät lähelle, on Pietari ehdottomasti hyvä vaihtoehto.
Vaihdostani voi lukea lisää blogistani osoitteessa salanimellapjotrblokadjev.blogspot.com.
Kommentit