Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2010.

Ария московского гостя

'

Если у вас нету дома –
Пожары ему не страшны.
И жена не уйдёт к другому.
Если у вас, если у вас,
Если у вас нет жены, нету жены!

Если у вас нет собаки –
Её не отравит сосед.
И с другом не будет драки.
Если у вас, если у вас,
Если у вас друга нет, друга нет!

Оркестр гремит басами.
Трубач выдувает медь.
Думайте сами, решайте сами:
Иметь или не иметь?
Иметь или не иметь?

Если у вас нету тёти –
То вам её не потерять.
И если вы не живёте –
То вам и не, то вам и не,
То вам и не умирать, не умирать.

Оркестр гремит басами.
Трубач выдувает медь.
Думайте сами, решайте сами:
Иметь или не иметь?
Иметь или не иметь?

Kopeekka nyt ja aina!

'

Ruplan omaa Kopeekka lehteä on julkaistu paperilla pian kaksi vuotta. Lehden tie on ollut välillä kuoppainen, ja välillä sen teemat ovat kiemurelleet sinne tänne kuin vuoristotie Balkanilla. Silti se on onnistunut yhdistämään viiden yliopiston slaavikielten opiskelijat tämän uusimman taipaleensa alusta saakka. Kopeekasta itsestään on tullut yhdistävä tekijä. Ainakin kotimaisen slavistiikan saralla.

Viimeisimmässä syys-Kopeekassa keskityttiin muistelemaan menneitä, mutta samalla numero tuli päällystäneeksi tietä tätä numeroa koossapitävälle teemalle: asioille, jotka yhdistävät meitä. Tuo sana ”me” on usein osoittautunut peräti petolliseksi. Jaottelu omiin ja vieraisiin elementteihin on usein osoittautunut niin kieliä, kulttuureja kuin identiteettejäkin koossapitäväksi voimaksi. Vastakainasettelua maailmassa, joka näyttää jo olemassaolonsa puolesta perustuvan sille, on vaikea välttää.

Mutta toisaalta kaikki rajaaminen ei ole välttämättä vastakkainasettelua. Kopeekan julkaisutoiminnan…

Puheenjohtajan palsta: Opiskelukokonaisuudet tulee!

'

Humanistisessa tiedekunnassa on ongelmia. Täällä opiskelevat eivät valmistu – monet eivät valmistu määräajassa, lähes yhtä useat eivät ollenkaan. Vuosittainen sisäänotto tiedekuntaan on noin 900 ja maisteriksi valmistuvien määrä reilu 300. Tiedekunta ei ole houkutteleva – hakijoiden määrä on vähentynyt ja laatu heikentynyt. Monessa kieliaineessa ei ole saatu kiintiöitä täyteen vuosiin, poikkeuksina tästä maailmankieli englanti sekä seksikäs espanja. Opintojen ja työelämän yhteys ei ole paras mahdollinen. Humanistit kyllä työllistyvät, mutta eivät läheskään aina oman alan töihin eikä humanistisen tutkinnon niin sanottu brändi työnantajien silmissä ole kehuttava. Kaiken tämän lisäksi tiedekunnan oppiainerakenne on pirstaleinen – tällä hetkellä pääaineita on noin 60 ja sisääntuloväyliä eli pääsykokeita on noin nelisenkymmentä. Tähän voidaan vielä lisätä pienentyvä budjetti ja ensi vuonna uudistuva rahoitusmalli, jossa paino säilyy suoritetuissa tutkinnoissa.

Ratkaisuksi näihin ongelm…

Университетская жизнь как Игра в бисер

'
"яко да прием умнаго бисера, освящуся"



1.

Я хорошо помню тот день, когда я в первый раз прошел по длинному коридору нашей кафедры - до самого конца, до аудитории номер 22. Было трудно поверить в реальность происходящего; в то же время мысль том, что я сам становлюсь частью маленького сообщества людей, занимающихся филологией, была достаточно приятна. Несмотря на то, что одно высшее образование у меня к тому времени уже было, неделя, в течение которой наши туторы подготавливали нас к грядущим радостям и разочарованиям, была вполне увлекательной и волнующей. Поход в библиотеку был просто незабываем: для меня, с детства видевшего в каждой комнате с книгами слабый отблеск Вавилонской Библиоетки Борхеса, зал в форме ротонды казался сказочным местом, куда повседневность никогда, ни при каких обстоятельствах не могла, не может и никогда не сможет войти.

Эти пять дней знакомства с азами университетской жизни вместили в себя и минуты недоумения. Как-то раз Ира, наша тутор, начала …

Minun Balkanini

'

On varsin yleistä, että ihmiset, joille joutuu kertomaan tutkivansa eteläslaavilaisia kieliä, olettavat jonkinlaisen rakkaussuhteen minun ja näiden kielten, niiden puhujien tai puhuja-alueiden välillä. Tähän tuskastuneena jouduin hiljattain toteamaan, että ei kai onkologikaan ole valinnut alaansa, koska pitää syövästä. Ilkeä rinnastus, myönnetään, mutta minkäänlainen romanssi ei selitä oman Balkan-suhteeni syntyä ja luonnetta. Vaikka kultainen armeija-aika onnistui myöhemmin parantamaan minut monesta muustakin järjettömästä ajatuksesta, opiskelin vuoden ajan työväenopistossa serbiaa, vain koska halusin rauhanturvaajaksi Kosovoon.

Kroatialaiset usein itse ehdottavat kielensä opiskelun syyksi kaunista rannikkoa. Koska alun perin aloin opiskella ensinnäkin serbiaa ja toiseksi pelastaakseni balkanilaiset toisiltaan, olen päätellyt, että rehellinen vastaus ei tekisi satunnaista kysyjää kovin tyytyväiseksi, ja siksi olen monta kertaa joutunut turvautumaan rannikko-tyyppisiin selityk…

Työelämäasiaa

'

Hei taas kaikki!

Edellisen Kopeekan jälkeen on aikaa kulunut, ja olenkin juossut tällä välin tapahtumassa jos toisessakin. Erilaista infoa on kerääntynyt niin paljon, että perustin blogin, jonne olen kerännyt menovinkkejä, eri tapahtumista irronnutta hyödyllistä infoa ja ihan myös kaikenlaista yliopistolaisen työelämäasioihin liittyvää asiaa - nimenomaan balttilaisten kielten ja kulttuurien sekä länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien opiskelijan näkökulmasta. Jos joltakulta meni ohi sähköpostilistoilla ollut blogin mainos, ei hätää: blogi sijaitsee osoitteessa https://blogs.helsinki.fi/vls-vba-tyoelama/. Blogi on edelleen hieman raakile, niin sisällön kuin layoutin puolesta, mutta pikku hiljaa korjailen sitä paraatikuntoon.

Ensimmäiseksi nostaisin esiin uudentyyppisen mahdollisuuden tehdä tutkintoon kuuluva työharjoittelu. Kun kävin Cafe Erasmus -tapahtumassa juttelemassa Urapalveluiden ihmisten kanssa erilaisista työharjoittelumahdollisuuksista, esiin nousi mahdollisu…

Vieras kynä: UUSVARJAGIN MATKAOPAS

'

ELI KUINKA PURJEHDITAAN VIIKINKILAIVALLA KONSTANTINOPOLIIN

Pohjoisen kylmä, pimeä ja toisinaan ankean pitkä talvi-ilta herättää ihmisissä erilaisia tuntemuksia. Kuka kumoaa kurkkuunsa tuoppikaupalla höyryävää, terästettyä glögiä; toinen taas käpertyy kirja sylissään takkatulen ääreen. Kolmannen, ehkä jonkin verran harvinaisemman ryhmän muodostavat ne, jotka alkavat tuntea vastustamatonta halua rynnätä eläimennahkoihin ja karvalakkiin pukeutuneena kirves kädessään ulos lumiseen sineen, työntää veneensä vesille ja purjehtia sillä kauas etelän lämpöön, missä elämä maistuu viiniltä ja hunajalta. Tämä lyhyt matkaopas on kirjoitettu etupäässä jälkimmäistä ihmisryhmää silmälläpitäen.

Vaikka edelläkuvatun kaltainen käyttäytyminen saattaisi jonkun heikkohermoisemman mielestä tuntua vaativan pikaista asiantuntija-apua, on sillä itse asiassa varsin pitkät perinteet. Tuorein esimerkki lienee tätäkin artikkelia inspiroinut suomalaisen Turisas-raskasmetalliyhtyeen omalaatuinen levy The Varangian…

Яз татарча eli kevääni Tatarstanissa

'


Halusin nähdä, miltä Venäjä näyttää Moskovan ja Pietarin ulkopuolella, ja päädyin hakemaan vaihtoon Kazanin valtionyliopistoon. Sain vaihtopaikan ja vietin Tatarstanin pääkaupungissa kevätlukukauden 2010. Opiskelin yliopistossa venäjää, mutta samalla sain tutustua myös täysin erilaiseen kansaan ja kulttuuriin. Tataarit ovat yksi Venäjän mielenkiintoisimmista vähemmistökansoista. Heillä on ollut aina oma erityinen asemansa niin tsaarin Venäjällä, Neuvostoliitossa kuin nyky-Venäjälläkin. Tataareilla on oma kielensä, uskontonsa ja kulttuurinsa, jotka erottavat heidät perinteisestä venäläisestä kulttuurista. Tataarit ja venäläiset jakavat kuitenkin melko sulassa sovussa yhteisen elintilan. Suurin osa Venäjän tataareista asuu Tatarstanissa Keski-Venäjällä Volga-joen varrella.

Tataarit ovat asettuneet nykyiselle asuinalueelleen jo 200-luvulla. Kultaisen ordan aikaan, samaan aikaan kuin Euroopassa elettiin pimeää keskiaikaa, Kazanin kaanikunta rikastui harjoittamalla idänkauppaa, liitti …

Testaa itsesi: Millainen slavisti olet?

'

Kopeekan erikoisnumero tarjoaa lukijoilleen lähes akateemisen testin. Sen avulla voit selvittää millainen slavisti olet. Ota siis käteesi kynä ja ala ympyröidä! Tuloksesi saat selville viereisen sivun alareunasta.

1. Kesälomallasi menet?
a) Kirjastoon
b) Vuorille
c) Maaseudulle
d) Rannikolle
e) Kulttuurikaupunkiin

2. Mitä juotavaa saisi olla?
a) Teetä
b) Olutta
c) Vodkaa!
d) Rakijaa
e) Cappuccino, kiitos!

3. Mitä urheilua harrastat?
a) Ulkoiluhan käy urheilusta?
b) Jalkapalloa
c) Hiihdän
d) Koripalloa
e) Laskettelua

4. Stereoistasi kuuluu?
a) Euroviisuhittejä (vain slaavimaista!)
b) U2:ta
c) Mies ja kitara -musiikkia
d) Turbofolkkia
e) Madonnaa

5. Launtai-iltana?
a) Bileet Lingvalla
b) Lätkää telkkarista
c) Saunaan, järveen... vodkaa!
d) Pöydillä tanssimista
e) Fiini illallinen

6. Kuinka työskentelet?
a) Hiljaa hyvää tulee
b) Tehokkaasti (viime hetkellä!)
c) Uhrautuen
d) Rennosti
e) Päämääräorientoituneesti

7. Mihin pukeudut?
a) Ruusuhuiviin
b) Goretex ulkoilutakkiin
c) Nahkatakkiin
d)…

От другата страна на Дунав – Toisella puolella Tonavan

'

Tämä artikkeli on kollaasi havainnoistani viime kesän Bulgarian kesäkurssilta. Matkalla tulin yllättyneeksi siitä, kuinka kahdella toisistaan niinkin kaukaisella maalla kuin Suomella ja Bulgarialla voi olla jotain todella yhteistä. Tällä en nyt viittaa niihin ”itsestään selviin” yhtäläisyyksiin kuten kyseisten kansojen ajoittaiseen mieltymykseen vahvoihin ja raikkaisiin väkijuomiin tai kammoon itäistä naapuriaan kohtaan. Varsinkin 1800-luvun loppupuolelta nuorien, juuri kansallistunteeseen heränneiden Suomen ja Bulgarian historiat kohtasivat silmästä silmään. Jäljet tuosta kohtaamiset ovat edelleen nähtävissä. Ainakin Bulgariassa.

Balkanin santaa

Viime kesänä tilasin taksin Veliko Tărnovon yliopiston kampukselle. Viisi minuuttia ennätyslyhyen puhelun jälkeen opiskelija-asuntolan eteen ilmestyi kirkkaankeltainen taksi. Autosta astui ulos lyhyt, jäntevä, ahavoitunut ja jo varsin iäkkään näköinen mies. Mies oli aivan yhtä pölyinen kuin paikalliset tietkin ja hänen bulgariansa oli tyyp…

Tillsammans

'



Äntligen närmar vi oss jul igen! Jag har redan kommit väl in i stämningen tack vare den vackra snön som vi fått njuta av här i Åbo, till och med i gnistrande solsken! Jag blir riktigt lyrisk då jag går längs med Aura å och får beundra hela härligheten, trots att det nu har blåst isande vindar som piskar mot ansiktet. Då finns det i alla fall nån fördel med att sitta inne i bibban och skriva på sin kandi. Även därifrån får snön mig att le, såpass förskönar den landskapet.

Före lilla jul ordnas av Åbo Akademis studenter ett julevenemang som kallas för glöggrundan. Det går ut på att ämnesföreningarna från akademin ställer ut bord längs med Biskopsgatan nära domkyrkan och säljer glögg. Man ska ta med sig sin egen mugg och en glögg kostar cirka tre euro. Det hela börjar vid midnatt och håller sedan på i några timmar.

Hit kommer även andra studeranden än från Åbo Akademi, så detta är inte enbart för svenskspråkiga. Även i den bittraste kölden samlas här studeranden för att träffa sin…

Kopeekka vuonna 1991: MELKEIN NAIMISISSA

'

Jo ensimmäiset kieliharjoitteluviikot Prahassa sen osoittivat: Sirpa ja minä olemme auttamattoman epäsosiaalisia ja sopeutumattomia. Vaikka Vetrnik, humanistien ”kolej” Prahassa, ei voisikaan ylpeillä luteilla, kylmyydellä, rikollisuudella eikä sähkökatkoilla, oli siinä hienohipiäisille porvarislapsille kestämistä.

Myönnettäköön, että Mariola oli hauska tyttö puolalais-tsekkiläisine höpötyksineen, meikkeineen ja raamattuineen. Sebastian taas oli mukavan harmiton asuintoveri: hiljainen, suorastaan arka italialainen pikkumies, jota saattoi kätevästi käyttää kynnysmattona.

Myönnettäköön, että suihkussa sai käydä yksin, mutta se oli sen ansiota, että vain yksi viidestä suihkusta toimi. Keittiössä oli jääkaappi, joka oli epäkunnossa, ja liesi, joka oli kunnossa. Liesitasolla sitten yhtyi Kiinan kana Jemenin herratiesmihin. Opiskelijoiden arvolle ei sopinut sotkuihin kajota, niitä vartenhan ovat siivoojat.

Myönnettäköön, että saimme lopulta avaimen pesutupaankin. Kaksi päivää sen löytämin…

Mikä se sellainen NaVRus on?

'




Sehän on lyhenne venäjänkielisistä sanoista Natsionalnaja vstretsha rusistov eli kansallinen venäjänopiskelijoiden tapaaminen. Se järjestetään perinteisesti joka vuosi eri kaupungissa keräten yhteen Suomen rusisti- ja slavistiopiskelijoita. Tapahtumassa on tutustuttu toisiin opiskelijoihin, verkostoiduttu, vietetty iltaa samanhenkisessä seurassa ja pidetty hauskaa unohtamatta kuitenkaan asiapitoisia luentoja ja kulttuuritietämyksen lisäämistä.

NaVRus 2011 Joensuussa

Tulevana vuonna tämä legendaarinen tapahtuma järjestetään Itä-Suomen vaarojen kätköissä, Karjalan kunnailla susien keskellä, nimittäin Joensuussa! Tämän vuoden kantavana teemana onkin sijainnistamme johtuen Karjala ja karjalaisuus. Teemamme tulee esiin niin luentojen aiheissa, vierailukohteissamme kuin ruokalistallakin. Itä-Suomen yliopisto on ainut yliopisto Pohjoismaissa, jossa voi opiskella karjalan kieltä ja kulttuuria sekä ortodoksista teologiaa. Senpä takia tarjoamme ainutlaatuisen mahdollisuuden lähteä tutustum…

Последний Герой

'

Ночь коротка, цель далека,
Ночью так часто хочется пить,
Ты выходишь на кухню,
Но вода здесь горька,
Ты не можешь здесь спать,
Ты не хочешь здесь жить.

Доброе утро, последний герой!
Доброе утро тебе и таким, как ты.
Доброе утро, последний герой.
Здравствуй, последний герой!

Ты хотел быть один, это быстро прошло,
Ты хотел быть один, но не смог быть один,
Твоя ноша легка, но немеет рука,
И ты встречаешь рассвет за игрой в дурака.

Доброе утро, последний герой!
Доброе утро тебе и таким, как ты,
Доброе утро, последний герой.
Здравствуй, последний герой!

Утром ты стремишься скорее уйти,
Телефонный звонок, как команда "Вперёд!"
Ты уходишь туда, куда не хочешь идти,
Ты уходишь туда, но тебя там никто не ждет!

Доброе утро, последний герой!
Доброе утро тебе и таким, как ты,
Доброе утро, последний герой.
Здравствуй, последний герой!

FANIKUVA

'




Stefan Smirnov
Slavistiikan opiskelija, filosofian ylioppilas,
Kopeekan päätoimittaja 2009 – 2011


kuvittaja Emmi Nieminen

Syyskuu

<




Nuo huokaukset tuulien
taas rannat kuulla saa
ja lapset koulutiensä aloittaa.
On kurjet suon jo jättäneet,
on metsät vaienneet
ja kaupunkien kasvot kylmenneet.

Syyskuu, syyskuu! Minne hänet vei?
Syyskuu, syyskuu! Tuuli vastaa ei.

Mä kirjastoihin iltaisin
niin monta matkaa teen
ja lainaan samat kirjat uudelleen.
Mä teetä kanssa Tsehovin
oon juonut iltaisin
ja aamuisin käyn seuraan Leninin.

Syyskuu, syyskuu! Minne hänet vei?
Syyskuu, syyskuu! Tuuli vastaa ei.

- Heikki Harma

Kaipuuta menneeseen aikaan

<





Usein, tahi aina, kuulee puhuttavan asioista, jotka erottavat meitä. Välillä tuntuu siltä, että media ja poliitiikka kertovat meille vain niistä asioista, jotka tekevät meistä erilaisia, ts. yksilöitä, homo unicumeja. Tällaisia asioita ovat mm. kansallisuus, uskonto, kieli, ammatti, tulot, koulutus, sosiaalinen status, seksuaalinen suuntaumus ja niin edelleen. Tehtävään sopivat käytännössä katsoen mitkä tahansa seikat, joiden avulla toinen toistemme erottelu pitää meidät kiireisinä. Meidät jaetaan ja jotellaan ryhmiin kehdosta hautaan. Näin meitä on helpompi hallita.

Kuitenkin elämässä on virkistävää ja jopa vänkää aina silloin tällöin palata tämä edellä mainitun kolikon kääntöpuolelle. Siis sille kartoittamattomalle ja lähes unohdetulle villille seudulle, jossa voi hetkeksi keskittyä niihin asioihin, jotka itse asissa yhdistävät meitä. Nämä asiat ovat usein niin pieniä ja mitättömiä, että me tuskin muistamme edes mainita, saati keskustella, niistä. Vaikka mieleesi ei juuri nyt juo…

Tervehdys työelämäkoordinaattorilta

<

Hei kaikki - etenkin baltologit ja länsi- ja eteläslavistit,

jotkut teistä jo tietävät ja tuntevatkin minut - ja sen, että olen edellisenä lukuvuonna ollut Ruplassa työelämävastaavana. Olen etsinyt ruplalaisille työ- ja harjoittelupaikkoja, käynyt puffaamassa kieli- ja kulttuurituntemustamme työpaikkamessuilla ja mainostanut erilaisia yliopiston kursseja, joilla omia työnhakutaitojaan voi hioa.

Syyskuun alusta alkaen teen näitä asioita balttilaisten kielten ja kulttuurien sekä länsi- ja eteläslaavilaisten kielten oppiaineissa. Varsinainen tehtäväni on kuitenkin tehdä näistä oppiaineista - tai niiden edeltäjistä - valmistuneiden työelämään sijoittumisselvitys. Joten esimerkiksi HuK-tutkinnon suorittaneet tulette saamaan minulta postia. Lisäksi vastaan näiden oppiaineiden osalta Nykykielten laitoksen työelämäkurssista neljännessä periodissa.

Fuksien kanssa olenkin jo ehtinyt käydä läpi työelämäasioita orientaatioviikolla ja HOPS-kurssilla. Aineopintovaiheen opiskelijoiden kanssa tap…

Pari sanaa humanistin työnhausta

<

Kaikkialla toistettu mantra: ”työnhaku on työtä” takoo päässäni. Työnhaku työnä tuntuu väistämättä painostavalta ajatukselta, loppujenkin voimavarojen tyhjäksi imemiseltä. Järki hokee ”joo, yritystä peliin ja katse kohti haasteita”. Tunnepuoleni sanoo, että voi kettu, en osaa olla efektiivinen nuoleskelija, mahtava mainosmuija, jonka hissipuheen taidokas soveltaminen tilanteessa kuin tilanteessa saa kollegat vihreiksi kateudesta. En halua kilpailla nousujohteisten uraaluovien kanssa etulyöntiasemista ja jään kilpailussa tarkoituksella sivuun, ei huvita ponnistella.

Gradunsa kirjoittajalle on raskasta samanaikainen työnhaku ja työmarkkinoilla valppaana pysyminen. Viime keväänä minusta tuntui kuin olisi ollut vielä talvipakkaset, psyykkinen lämmittely ura-ajatuksista ei auttanut, moottorini ei herännyt eikä lähtenyt käyntiin tällä saralla. En koskaan aikaisemmin ole työtä hakiessani tuntenut vastaavaa painetta ja pelkoa siitä, etten kykene ilmaisemaan sitä mitä osaan ja että se mitä …

Druže Tito mi ti se kunemo, da sa tvoga puta ne skrenemo!

<

Oliko ennen paremmin? Jugonostalgia, Tito ja sen kritiikki.


Tämän vuoden maaliskuussa perustettiin Zagrebissa jugoslavialainen yhdistys. Julkilausumassaan Bilo je bolje! (Ennen oli paremmin) Naša Jugoslavija -liike sanoo taistelevansa ”[...]ennen kaikkea kaikenlaista nationalismia vastaan . Samalla se yrittää tasapainottaa entisen Jugoslavian kansojen ja kansallisuuksien välisiä suhteita, jotka tuhoutuivat 90-luvuilla käydyissä sodissa, kun Jugoslavian kansat tunnustettiin samanarvoisina kansoina Balkanilla.”

Meidän Jugoslavia -liike painottaa myös yhteisjugoslavialaisen kulttuurin säilyttämistä: ”Yhteinen syntyperä, yhteinen historia, samanlaiset kulttuurit, kielet, alueellis-taloudelliset ja poliittiset yhteneväisyydet ja kaikkien Jugoslavian kansojen ja kansallisuuksein keskinäiset riippuvuussuhteet ovat kiistämättömiä tosiasioita, jotka on laiminlyöty sekä korvattu nationalistisella retoriikalla ja toiminnalla. Jugoslavia oli enemmän, kuin kansallis-maantieteellinen käsite – se …

DDR-nostalgia = ostalgia!

<




Future shock, tulevaisuusšokki. Se lienee paras sana kuvaamaan itäsaksalaisten tuntemuksia 9. marraskuuta jälkeen, Berliinin muurin kaaduttua. Tämä historiallinen tapahtuma tarkoitti entisen sosialistisen tasavallan kansalaisille täydellistä arjen murrosta. Kaikki tutut tuotteet vaihdettiin Länsi-Saksan vastaaviin, kauppoihin saapuivat kylmäkaapit täynnä Coca-Colaa ja kodit täyttyivät Ikean huonekaluista.

Ehkä taidokkain kuvaus tästä arjen muutoksesta löytyy Wolfgang Beckerin elokuvasta Good Bye, Lenin! (2003). Nuori päähenkilö Alex lähtee äitinsä pyynnöstä ruokakauppaan ostamaan tämän suosikkisuolakurkkuja, Spreewald Gurkkeja. Spreewaldin kurkut ovat yli sata vuotta vanha brandenburgilainen herkku. Saavuttuaan ruokakauppaan Alex huomaa kauhukseen, ettei siellä enää ole lainkaan vanhoja tuttuja tuotteita. Vanhalta hyllypaikalta löytyy vain Moskauer Gurke, Moskovan kurkku, jotka nekin on tuotu Hollannista.

Saman kohtelun sai Itä-Saksan valuutta, joka hävisi kokonaan D-markan tieltä…