Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Pääkirjoitus 3/2012

Kuva: Taloussanomat   HYVÄ LUKIJA! Käsissäsi on syksyn 2012 Kopeekka.  Syksy on tunnetusti kiireistä aikaa ja useimmilla meistä se kuluu opiskelun ja töiden parissa.  Tilastokeskuksen mukaan n. 37 % opiskelijoista käy töissä opiskelujen ohella. Onnitele itseäsi, jos kuulut tähän prosenttiin.  Viimeaikoina kielen ammattilaisten työmarkkinoilta on vyörynyt synkkiä uutispilviä syksyiselle taivaalle, kuten esim. MTV Median päätös ulkoistaa AV-kääntäjänsä Broadcast Text Internationalille. Yritys maksaa työntekijöilleen vain murto-osan MTV:n maksamasta palkkiosta eikä tähän asti ole ollut halukas luovuttamaan tekijänoikeuksia kääntäjille itselleen tai neuvottelemaan työehtosopimuksesta.  Yliopistot ja alan ammattilaiset ovat ilmaisseet julkilausumassa sekä mediassa yleisesti tyrmistyksensä ratkaisusta ja pelkäävät nyt alan ammattitaidon sekä arvostuksen laskua. Tämän tyyppinen käytös työnantajan taholta tuo mieleeni Gogolin Kuolleet sielut , jossa maaorjien omistuksel

Rupla ry:n kuulumiset

Syyslukukausi on pitkällä, opiskelut täydessä tohinassa ja pikkujoulukausikin tekee kovaa vauhtia tuloaan. Rupla on toiminut aktiivisesti myös tänä syksynä, ja jatkaa edelleen tärkeässä roolissaan pitää slaaviopiskelijat virkistäytyneinä välillä niin uuvuttavan pimeän ajan keskellä. Otetaan ensin pikainen katsaus Ruplan menneisiin tapahtumiin ja sen jälkeen kurkataan, mitä kivvoo tämän vuoden loppupuolella on vielä tulossa! Rupla otti uunituoreet fuksit vastaan syksyn ensimmäisissä juhlissa, Uusien illassa ja sen jälkeen varsinaisissa fuksiaisissa, joissa pienet fuksit saivat ponnistella erilaisten rastitehtävien parissa ehtiäkseen gruusialaisen junan kyytiin. Tiettävästi kaikki läpäisivät viisumibyrokratian ja tullitarkastuksen – kuka rehellisellä työllä, kuka perinteisimmillä menetelmillä... Gruusialainen teema jatkui edelleen Zakuska-illallisella, missä ruplalaiset kulinaristit loihtivat pöytään tulista kharcho-keittoa ja herkullista juustoleipää, hatsapuria. (Toim.huom. Tämän

Kansanomaista tunnelmarunoutta Latviasta

Latvian kansanrunous eli dainat (suom. 'runo', 'kansanlaulu') merkitsevät latvialaisille suunnilleen samaa, kuin suomalaisille kalevalainen runous.Vanha kansa lauloi lauluja, jotka sopivat eri tilanteisiin – juhliin, työntekoon ja vapaa-aikaan. Erityisesti tytöt alkoivat nuorena ”kerätä” lauluja vanhemmilta sisariltaan ja äidiltään tai muulta aikuiselta naiselta. He pyörittelivät itselleen ikään kuin laulukerää, jonka saattoi avata sopivissa tilanteissa. Pojat ja miehetkin lauloivat, mutta heidän pääasiallinen puuhansa oli instrumenttien soittaminen. Koko elämä laulettiin, syntymästä hautaan: Dziedot dzimu, dziedot augu, Laulaen synnyin, laulaen kasvoin, Dziedot mūžu nodzīvoju. (- -) laulaen elämäni elin. Dainojen kerääminen ja muistiinpaneminen aloitettiin 1800-luvun alkupuolella, mutta vasta vuosisadan lopussa aikansa valistuneet latvialaiset organisoivat mittavan keruuprosessin. Etunenässä toimi Krišjānis Barons, ”dainojen isä”. Sanotaan, että dainat ovat a

Elämän keveyttä Brnossa

Seison Prahassa vanhankaupungin aukiolla japanilaisturistien puristuksessa maailmankuulun astronomisen kellon edessä ja odotan, milloin se lyö 12 kertaa keskipäivän merkiksi. Vaikka juuri sillä hetkellä saatoin näyttää satunnaiselta matkaajalta suuren matkalaukkuni ja yhtä suuren innostukseni kanssa, oli olemiseni tarkoitus Tsekissä jokin muu kuin pelkästään böömiläisen kristallin tai maatuska-nukkejen ostaminen. Nimittäin yhden tsekkituttavillani vietetyn Slivovicen -huuruisen illan jälkeen tarkoitukseni oli tällä kertaa matkustaa Brnoon kuukauden mittaiselle kielikurssille, joka oli pakollinen, mutta hyvin mieluisa osa opintojani. Kielikurssi oli siis Brnon Masarykin yliopiston järjestämä perinteitä täynnä oleva kuukauden mittainen kesäkoulu. Stipendiaateille oli kuukauden oleskelu käytännössä ilmaista, koska meille kustannettiin majoitus, osa ruuista ja myös eri kohteisiin suuntautuneet retket olivat ilmaisia. Vaikka stipendiaateilla olikin melkein täyshoito, ei Tsekissä viettämään

Onnistuuko Venäjän protestiliike palauttamaan kansalaisten uskon politiikkaan?

Venäjän kansalaisyhteiskunta on käynyt läpi suuria muutoksia viimeisen vuoden aikana. Venäjän federaation parlamenttivaaleihin liitetyistä vaalivilpeistä alkanut protestiaalto on jatkunut yli talven ja kesän. Vladimir Putinin astuttua uudelleen virkaansa toukokuussa hänen hallintonsa on tiukentanut otettaan kansalaistoiminnasta säätämällä uusia lakeja mielenosoituksien järjestämisestä sekä kansalaisjärjestöjen rekisteröinnistä. Viimeistään punk-kollektiivi ”Pussy Riotin” jäsenien pitkittynyt oikeudenkäynti ja vangitseminen kahdeksi vuodeksi vankilaan ”uskonnonvastaisesta huliganismista” herätti länsimaisen median huomion Venäjän ihmisoikeuksiin ja kansalaisyhteiskunnan tilaan. Putinin ja Medvedevin valtakaudella Venäjän politiikasta on tullut pienen ja suljetun piirin kulisseissa tapahtuvaa toimintaa. Levada-keskuksen kyselytutkimuksen mukaan jopa yli 80 % venäläisistä katsoo, ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa maansa politiikkaan. Venäjän joulukuisista duumanvaaleista

Nobel-voittajien matka Pietariin – Tusovka-festivaalit 12.–14.10.2012

Syksy on Tusovkan Pietari-reissujen luvattua aikaa, ja näin oli myös tänä vuonna. Jo yhdeksännen kerran linja-auto lastattiin suomalaisilla muusikoilla, Tusovka-järkkäreillä ja lähdettiin tien päälle. Tällä kertaa ajankohdaksi oli valikoitunut lokakuun toinen viikonloppu, ja mukana olivat Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet sekä Jaakko Laitinen & Väärä Raha. Samat yhtyeet soittivat myös Gloriassa viimekeväisillä Tusovka-festareilla, joten näin päästiin mukavasti kaikki yhtä aikaa katselemaan itänaapurin meininkiä. Yona ja Liikkuvat Pilvet olivat kiertäneet syyskuussa Suomea juuri julkaistun levyn tiimoilta. ”Vaikka tekee kipeää, ei haittaa” -levy on menestynyt hyvin ja kivunnut parhaimmillaan virallisen albumilistan kärkisijoille. Jaakko Laitinen ja Väärä Raha taas kävi lämmittelemässä pietarilaisen keikkayleisön jo valmiiksi, sillä seuraavan kerran orkesteri on menossa Pietariin jo marraskuun alussa. Yonan ja Jaakko Laitisen lisäksi tarjolla oli myös venäläistä – vai pitäisik

Balabanovin kunnianosoitus Tarkovskille

Joka syksy Rakkautta ja Anarkiaa –leffafestarit ovat ensimmäinen syy alkaa taktikoida luennoilta poissaoloja kriittisen 33% rajoissa. Tänäkään syksynä venäläisiä elokuvia ei ollut tarjolla päätä huimaavaa määrää, mutta muutamia kiinnostavia filmejä kuitenkin. Aleksei Balabanovin fanien iloksi festareilla sai Suomen ensi-iltansa Balabanovin uusin ohjaus, ” Я тоже хочу ”, (Me too), jonka kaikki kolme esitystä myytiin nopeasti loppuun. Брать –leffojen kaltaisesta gangsterigenrestä ei tällä kertaa ole kysymys, vaikka yksi elokuvan neljästä päähenkilöstä, melko kokemattoman Aleksander Mosinin mainiosti näyttelemä hahmo, onkin gangsteri. Lyhyesti kyse on kolmesta keski-ikäisestä (tai vanhemmastakin) elämässään tuuliajolle ajautuneesta miehestä, yhden heistä isästä ja yhdestä prostituoidusta, jotka pakkautuvat gangsterin isoon mustaan autoon ja ajavat Pietarista jonnekin keskelle maaseutua etsimään onnea. Onnen pitäisi löytyä Onnen kellotornista, joka seisoo keskellä ydinonnettomuudessa

TYÖN SANKARIT: Tervitused Tallinnast!

Kopeekan uudessa ”Työn sankarit” osiossa Venäjän ja Itä-Euroopan asiantuntijat kertovat miten kiinnostus kieleen ja kulttuuriin syntyi, miten he aikoinaan päätyivät alalle ja mitä heille kuuluu nyt. Tällä kertaa Tallinnasta Kopeekalle raportoi Radio Helsingin toimittaja Anna Laine. Kaikilta venäjän opiskelijoilta ja asiantuntijoilta kysytään aina: Miksi juuri Venäjä? Mistä innostuksesi Venäjää kohtaan alkoi? Valitsin A-kielekseni venäjän eli opiskelin sitä ensimmäisenä vieraana kielenä. Siihen aikaan (80- ja 90-luvuilla) kielikursseja venäjän opisklijoille järjestettiin vain Neuvostoliitossa ja Veherman kesäleireillä. Opetus oli kovasti oman aikansa politiikan näköistä. Se ei kuitenkaan haitannut itseäni, sillä alle 15 vuotiaana kukaan ei liiemmin ajattele politiikkaa vaan sitä kuinka kivaa on tutustua uusiin kavereihin ja matkustaa uusiin paikkoihin. Kävin Suomalais-venäläisessä koulussa lukion ja suoraan kirjoitusten jälkeen muutin vuodeksi Moskovaan opiskelemaan ja au p