Siirry pääsisältöön

Pääkirjoitus

HYVÄ LUKIJA!


Tässä kohtaa ei ole vaikeaa luetella asioita, joita kulunut vuosi on pitänyt sisällään. Vaikeaa on muotoilla kulunut vuosi  jotenkin toisin, kuin on jo totuttu kuulemaan.
 
Korvamme ovat nimittäin jo turtuneet erinäisten sibilanttien sihinään. Sodat, sotet, syyriat ja sipilät suhisevat ohi tajuntamme tuosta vain, aina kolme ässää kerrallaan.
 
Ruplakin sai syksyn sateista osansa. Tapamme käsitellä aikaamme tulkittiin kahdeksi ässäksi hihassa, vaikka todellisuudessa meillä oli vain akateemisen ilmaisunvapauden ässä hihassa.
 
Asioiden näkeminen kahtena kertoo aikamme kahtiajakautuneesta ilmapiiristä.  Kumpikin osapuoli luulee olevansa 90% kokonaisuudesta, vaikka keksii luvun vain päästään.
 
Emme silti saa tottua tilanteeseen ja alkaa pitää sitä normaalina. Se johtaisi vallitsevan kehityksen hyväksymiseen sellaisenaan.
 
Muutos on joka tapauksessa edessä. Se on kooltaan suuri ja muodoltaan pyöreä. Kun se pyörähtää, yliopistolla piirretään rajoja uusiksi. Ruplan osalta muutoksen tuo tammikuussa vaihtuva hallitus, jonka on pohdittava myös Kopeekan suhteen uusia suuntalinjoja.
 
Tässä tämän vuoden toisessa ja viimeisessä numerossa terveisiä lähettää varapuheenjohtajamme, sillä puheenjohtajallamme on ollut Santahaminassa sotilaallisempia kiireitä.
 
Slaavilaiseen maailmaan pureudumme tällä kertaa julkaisemalla Valko-Venäjää käsittelevän blogitekstin sekä vertailemalla eräitä tšekin ja venäjän sanoja keskenään.  
 
Slaavikielissä on muuten virkistävästi rikkaampi sibilanttivalikoima.
 
Emme myöskään voi olla herkuttelematta syksyn Venäjä-teemaisilla kirjamessuilla, joilla vieraili muun muassa kirjailija Roman Sentšin.
 
Hänen viestinsä oli, että vallitsevaa asiaintilaa vastaan on taisteltava uuden realismin tyylisuunnalla. Kirjoittaminen onkin aina ollut yksi humaaneimmista tavoista vaikuttaa ja sitä on jatkettava niin kauan, kuin luku- ja kirjoitustaito on taito eikä tuote.


Lukuhetkiä toivottaa

PATRIK SAARTO
Kopeekan päätoimittaja


Kommentit