Siirry pääsisältöön

Elämän keveyttä Brnossa

Seison Prahassa vanhankaupungin aukiolla japanilaisturistien puristuksessa maailmankuulun astronomisen kellon edessä ja odotan, milloin se lyö 12 kertaa keskipäivän merkiksi. Vaikka juuri sillä hetkellä saatoin näyttää satunnaiselta matkaajalta suuren matkalaukkuni ja yhtä suuren innostukseni kanssa, oli olemiseni tarkoitus Tsekissä jokin muu kuin pelkästään böömiläisen kristallin tai maatuska-nukkejen ostaminen. Nimittäin yhden tsekkituttavillani vietetyn Slivovicen -huuruisen illan jälkeen tarkoitukseni oli tällä kertaa matkustaa Brnoon kuukauden mittaiselle kielikurssille, joka oli pakollinen, mutta hyvin mieluisa osa opintojani.
Kielikurssi oli siis Brnon Masarykin yliopiston järjestämä perinteitä täynnä oleva kuukauden mittainen kesäkoulu. Stipendiaateille oli kuukauden oleskelu käytännössä ilmaista, koska meille kustannettiin majoitus, osa ruuista ja myös eri kohteisiin suuntautuneet retket olivat ilmaisia. Vaikka stipendiaateilla olikin melkein täyshoito, ei Tsekissä viettämääni aikaa voi kuvailla lomaksi keskellä parhainta kesää. Nimittäin tsekin kielen opetusta järjestettiin 5 kertaa viikossa klo 9.15 -13.45 välisenä aikana. Lisäksi kaksi kertaa viikossa oli vapaaehtoiset kertaustunnit luennoilla käsitellyistä asioista ja iltaisin sai katsoa tsekkiläisiä elokuvia sydämensä kyllyydestä elokuvakerhon muodossa. Luennoilla keskityttiin kielioppiin, sanastoon ja fonologiaan kukin vuorollaan.
Vaikka kaikki kesäkouluun osallistuneet jaettiin alussa tasojen mukaisiin ryhmiin, oli kurssin tahti vähintäänkin ripeä ja uutta asiaa tuli koko ajan. Lisäksi kirjoitimme esseen lähes joka luennolle, joten iltaisin ei ollut ainakaan tekemisen puutetta. Ei pidä kuitenkaan luulla, että illat kuluivat aina orjallisesti esseen parissa, vaan toki ohjelmassa oli myös lähes jokailtainen vierailu paikalliseen hospodaan, joka sijaitsi ilahduttavan kätevästi opiskelija-asuntolan vieressä. Vain hissillä alas, pari askelta vasemmalle ja löysikin jo itsensä opiskelemasta tsekkiläistä kulttuuria nopeammin kuin aamuinen ratikkamatka yliopiston luennoille kesti. Jos jotain voi päätellä hospodan suosiosta kesäkoululaisten keskuudessa, olimme ulkomaalaisina opiskelijoina omaksuneet tsekkiläisen mentaliteetin korkeimman arvosanan arvoisesti.
Viimeisenä kurssipäivänä koitti kauan pelätty tentti. Edeltävä iltana huomattavan monet kulkivat oppikirja kädessään hermoillen ympäri asuntolaa ja myönnän myös itsekin taas sortuneeni viimeisen illan paniikkilukuun. Tentti itsessään oli uuvuttavan pitkä koostuen kaikesta mitä olimme kurssin aikana ehtineet raapaista. Vihoviimeisenä osiona tsekkiopettaja kyseli meiltä suullisesti erilaisia kysymyksiä ensi viikonlopun suunnitelmista siihen onko maissamme naisten ja miesten välillä tasa-arvo. Nevím.
Kurssikaverini olivat kaikki kotoisin eri puolilta maailmaa, ja oli hauska huomata kuinka erilaiset kielelliset aksentit kuuluivat heidän puhuessaan yhtä lailla tsekkiä kuin totta kai myös englantia. Majoituksen taso yllätti minut täysin. Olin nimittäin henkisesti täysin varautunut jakamaan suihkun, vessan, ja jääkaapin koko kerroksen noin muun 30 asukkaan kanssa, mutta jouduinkin jakamaan nämä ylellisyydet ainoastaan 4 muun kanssa. Nyt sain oluet ja muut hengissä pysymisen kannalta välttämättömät tarvikkeet lähes omaan jääkaappiin ja pelko siitä, että joku kehtaisi varastaa Starobrnoni laski huomattavasti.
Brno oli ihanteellinen kaupunki kuukauden oleskelulle. Tämä Tsekin toiseksi suurin kaupunki tarjosi viihtyisän ympäristön kielen ja kulttuurin opiskelulle. Kaupunki oli juuri sopivan kokonainen, jotta sen ehti tuntemaan kuukaudessa, mutta kuitenkin sieltä löytyi aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Harmillisesti kaupungin opiskelijat sattuivat olemaan heinäkuun poissa kaupungista kesälomalla, joten paikallisiin opiskelijoihin ei saanut juurikaan kontaktia, mutta onneksi lähikaupan hymyilevät tädit ja palvelualttiit tarjoilijat tarjosivat mahtavan harjoitusympäristön horjuvalle tsekilleni.
Kielten opiskelussa kohdemaahan meneminen on melkeinpä välttämätöntä. Jo parin päivän intensiivisen opiskelun jälkeen huomasi, kuinka paljon oli oppinut uutta ja miten paljon pystyi ilmaisemaan asioita eikä jokaista pikkuasiaa tarvinnut sanoa englanniksi, vaan sen pystyi jollain tasolla ymmärrettävästi sanomaan tsekiksi. Toki lauseet eivät varmasti olleet kieliopillisesti oikeita, mutta kuitenkin tärkeintä oli tulla ymmärretyksi ja yrittää puhua kieltä niin paljon kuin mahdollista.
Brno antoi minulle paljon ja palaan sinne varmasti nopeammin kuin uskonkaan. 

Teksti & kuva: Minna Toivonen



Kommentit