Tämän ylösnousseen tuoreen Kopeekan teema on yksinkertainen: se on erityisesti venäläisen kulttuurin historiassa usein toistuva ilmiö нерукотворность eli ”ihmiskäsittä tekeminen”. Vaikka tämä aihe yhdistääkin nyt julkaistavia juttuja vain hatarasti, se on suoraakin suorempi viittaus uuteen Kopeekka-lehtien sukupolveen, joka alkaa tällä pääkirjoituksella. Ennen kuin lukija jatkaa sukellustaan uuteen slaavilaisen maailman pienoismatkaoppaaseen, on hyvä esitellä hieman uuden julkaisumme sisältöä ja monia uutuuksia, joita se sisältää.
Ensi töikseen Kopeekka esittelee ylpeänä kaksi lehdessämme vierailevaa kirjoittajaa: laitoksemme johtajan Arto Mustajoen ja tutkijatohtori Tomi Huttusen, jotka molemmat tarjoavat kynänkärkiensä jäljet yksinoikeudellisesti lukijakuntamme ulottuville. Lehtinen paljastaa myös uusia näkökulmia opiskeluun ulkomailla, tarjoaa uusia kohtaamisia slaavilaisten kulttuurien kanssa aina Oderilta Uralille, tuo terveisiä Ruplan hallitukselta, Dainan puheenjohtajalta ja Aleksanteri-instituutista, kertoo opiskelijakuntamme uudesta musiikkimaailmaan suuntautuneesta valloituksesta, valottaa nuoren suomalaisvenäläisen ryhmäytymiskulttuurin taustoja sekä esittelee aiemmin julkaisematonta kaunokirjallisuutta.
Lisäksi untuvikko Kopeekkainen rohkaisee ja kehoittaa lukijoitaan pohtimaan molempien vierailevien kirjoittajien aiheita: tyhjästä syntymisen mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia, kielenopiskelun laajempia ulottuvuuksia sekä kielen mahdollisimman täydellisen oppimisen edellytyksiä.
Haluaisin vielä kiinnittää huomionne erääseen korvaamattoman tärkeään seikkaan, nimittäin siihen, mitä Kopeekka ja sitä julkaiseva ainejärjestö edustavat. Koen tämän kysymyksen pohdinnan erityisen tärkeäksi siksi, koska tämä lehtinen on Ruplan perinteisin tiedotuskanava ja juuri tämä tiedotuskanava on ollut pitkään varjoissa tai peräti tuonilmaisissa. Tämä eräänlainen ylösnousemus on oiva tilaisuus tarkastella, mitä tämä lehti ja sitä julkaiseva järjestö edustaa.
Vaikka maailma, jossa slaavilaisia kieliä puhutaan, olisi jännitteiden tai ristiriitojen kyllästämä se ei näy eikä saa näkyä yliopistoyhteisön toiminnassa ja elämässä. Juuri siksi meillä on Rupla eli yliopisto-opiskelijan elävä väylä slaavilaisten kielten maailmaan. Opiskelu on ja sen pitää olla muutakin kuin luennoilla istumista ja tentteihin pänttäämistä. Siksi laitoksemme opiskelija tarvitsee Ruplaa – ajattelevista ihmisistä koostuvaa yhteisöä, jonka hän muodostaa muiden opiskelijatovereidensa kanssa. Tovereiden, jotka hänen tavoin pyrkivät oppimaan ja ymmärtämään maailmaa serbiaksi, venäjäksi, puolaksi, tšekiksi, bulgariaksi tai vaikka alasorbiksi.
Stefan Smirnov
Kommentit