Tämä artikkeli on kollaasi eri suomalaisopiskelijoiden kokemuksista perivenäläisessä Tverin kaupungissa. Suurin osa kirjoittajista on Helsingin ulkopuolelta, mutta haluan selventää, että suomalaisdiasporan sisäiset rajat ovat herkkiä katoamaan epäsuomalaisessa ympäristössä. Ero itäsuomalaisten eli nälkämaalaisten ja länsisuomalaisten eli rantaruotsalaisten välillä katoaa jo parissa viikossa. Elämä Venäjällä eroaa selkeästi suomalaisesta. Vasta vieraassa biotoopissa oma suomalaisuus – tai ainakin oma suomenkielisyys – tuntuu nousevan selkeämmin esille. Näin siis jopa kosmopoliitisen stadilaisopiskelijan maailmassa. Siksipä tämä artikkeli ei ole ruplalaisten kirjoittama, vaan mahdollisuus on annettu niille, jotka oikeasti halusivat jakaa kokemuksiaan ja havaintojaan täältä sydän-Venäjältä kauas luoteeseen – omaan koti-Suomeemme.
Stefan Smirnov
On kovin karua havaita, miten Venäjällä kohdellaan ulkomaalaisia asiakkaita. Joissakin harvoissa paikoissa saa hyvää palvelua. Siis sellaista kuin Suomessakin. Tällaiset paikat ovat yleensä hieman "hienompia" kauppoja ja niille on kaupan imagon kannalta tärkeää pitää asiakkaat tyytyväisinä. Monissa paikoissa saa taas todella
huonoa ja alentavaa palvelua.
Kun keskivenäläisessä kaupungissa käy normaalissa ruokakaupassa, voi helposti saada varkaan leiman otsaansa. On kovin ikävää tehdä ruokaostoksia, kun vartija hengittää koko ajan niskaan. Kun olet jo maksamassa ostoksia ja pakkaat niitä siinä samalla, alkavat hälytyslaitteet soida ja vartijat luulevat, että et aio maksaa ostoksiasi. Outoako? Niin minustakin. Sekin on outoa kun kassatäti ei saa tuotteesta leimattua viivakoodia läpi ja tuote nostetaan syrjään etkä saa sitä itsellesi. Meille kävi näin tiskiharjan kanssa.
Venäläisiä ei siis näytä kiinnostavan saavatko he vakiasiakkaita ja lähdetkö tyytyväisenä kaupasta ulos. Suomessa se on kuitenkin kaiken a ja o. Asiakas on aina oikeassa. Palvelen töissä usein venäläisiä, ja herra varjelkoon, jos he saavat ala-arvoista palvelua. Heti vaaditaan johtajaa paikalle – tällaisia tapauksia sattuu työpaikallani usein. Venäjällä varmaan naurettaisiin päin naamaa, jos haluaisi tavata paikan johtajan.
Toisaalta venäläisellä torilla on ihana asioida. Siellä ihmiset ovat luonnollisia eivätkä vaikuta niin elämäänsä kyllästyneiltä. Torilla saa hyvää palvelua, vaikka sontaa sataisi taivaan täydeltä, ja usein kysellään mistä asiakas on kotoisin, mitä hän opiskelee ja missä. Se on miellyttävää kanssakäymistä. Mutta Venäjällä kuten muuallakin ollaan maassa maan tavalla, joten vallitsevaan paikalliseen palvelukulttuuriin on nähtävästi vain totuttava.
Jenna-Johanna Lampi
Päätin mennä eräänä sunnuntaiaamuna kirkkoon silkasta uteliaisuudesta. Jumalanpalveluksen johtaja, batjushka, hymyili minulle seremonian alussa. Hoidettuaan kirkolliset velvollisuutensa hän tuli luokseni. Hän kertoi heti huomanneensa, että en ole venäläinen. Sen myös uskon, koska ylläni oli host-mummoni vanha hame. Batjushka totesi, ettei havainnut vierasmaalaisuuttani vaatetuksesta vaan kasvonpiirteistäni – ne ovat kuulemma skandinaaviset.
Juttelimme hetken ja sain kuula, että täällä Tverissä toimii nunnaluostari, jossa on suomalaissyntyinen johtaja. Kysyipä vielä, että haluaisinko tutustua luostarin johtajaan. Pidin ehdotuksesta. Batjushka sanoi menevänsä heti soittamaan tälle naiselle, kysyäkseen olisiko hänellä tänään aikaa tavata minut. Asiat saivat nopeasti yllättävän käänteen – tänäänkö? Minutko? Mihin tässä kiire on? Hetken kuluttua hän palasi ja sanoi, että lähdetään luostariin. Olin ihmeissäni tapahtumakulun ripeydestä. Minun piti olla kotona jo viideltä, joten mitäpä muutakaan tekisin kuudella ylimääräisellä tunnilla sunnuntaipäivänä. Poistuimme ulos kirkosta, ja batjushka tilasi meille taksin.
Luostarissa oli jumalanpalvelus juuri loppumassa. Luostarin johtajatar tuli luoksemme ja johdatti minut huoneeseensa trápezalle eli ehtoollisen jälkeiselle aterialle. Päässäni kiljui koko ajan pienen pieni ääni: "Mä lähdin vaan kirkkoon!" Ruokailimme kahdestaan ja keskustelimme miten hän oli päätynyt Tveriin, miten itse olin eksynyt hänen kammioonsa, ortodoksisesta teologiasta ja paljon muusta. Ruoka oli tämän nunnaluostarin kammiossa erityisen hyvää. Borshkeittoa, riisiä, salaatteja, leipää, kompottia ja teetä. Keskustelimme yli kolme tuntia, ja kaiken päätteeksi igumenia lahjoitti minulle ikonin, katekismuksen, evankeliumien venäjän ja kirkkoslaavinkieliset käännökset sekä kirjan, jonka avulla voisin oppia tuntemaan Jumalaa paremmin. Sekä batjushka että igumenija Iuliania toivottivat minut tervetulleeksi milloin tahansa uudelleen. Kiitos kutsusta. Tulen taatusti!
Jarna Riihiluoma
Tver är ett bra alternativ då man väljer plats för att avlägga sin språkpraktik. Har man besökt Moskva eller S:t Petersburg kan Tver kännas som välkommen omväxling tack vare mindre antal invånare och korta avstånd inom stadens centrum. Det är skönt att oftast kunna röra sig till fots då man uträttar sina ärenden eftersom universitetet ligger i stadskärnan. Trafiken är mycket livlig, även med tanke på folkmängden (i staden Tver bor ca 450 000 invånare) och bilisterna här sägs höra till en finsk turists största hot mot livet. På allmänna platser kan man få prata med ortsborna en stund och nämner man att man kommer från Finland skiner de upp. Ofta är de intresserade av varför vi studerande läser ryska och vad vi kommer att jobba med i framtiden.
Fastän naturen i Ryssland inte är jämförbar med den i Finland så är Tver en vacker stad. Detta är mycket tackvare. floden Volga, vars stränder är bland de bästa promenadstråken i staden. I Tver kan man också vandra omkring i trevliga parker med historiska minnesmärken. Med bänkar tätt utplacerade är de vanliga samlingsplatser för stadens ungdomar som tycks trivas i parkerna lika bra både på morgnarna som på kvällarna. I Tver finns många förmånliga sätt att tillbringa sin lediga tid på. Biografen Svezdá (stjärna) är ett stiligt alternativ och stadens filharmoniska orkester är välkänd. På helgerna kan man gå på marknad och i varje hörn finns det klädbutiker. Nattklubbar finns det gott om att välja mellan men även de ryska skolorna erbjuder olika slags temakvällar. I caféerna och restaurangerna kan man samlas även med en större grupp vänner. Prisnivån är dessutom låg jämfört med Finland, vilket passar bra för studerande.
Tver rekommenderas som ett välkommet annorlunda alternativ till andra orter populära bland turister. Staden har en charm som troligtvis lockar besökare tillbaka också senare.
Eva Purhonen
Linja-autossa on tunnelmaa, mutta niin tuntuu olevan myös paikallisjunassa. Matka
Tveristä Moskovaan maksaa opiskelijalta huimat 2,5 euroa ja kestää 2,5 tuntia, mutta ei se mitään - viihdykettä riittää. Jossain viidennen pikkupysäkin kohdalla meitä ilahdutti mies, harmonikka ja venäläiset kansanlaulut (tai erinäiset kertosäkeet niistä). Puolen tunnin päästä viereemme tupsahti mies, joka vakaalla äänellä esitelmöi huippuhalvan ruuvimeisselisarjan hienouksista. Loppumatka taas sujui lipuntarkastuksissa, ja paluumatkalla todistettiin näköjään hyvin toimivaa systeemiä: liputtomat ihmiset ajettiin vähitellen viimeisen vaunun viimeiseen nurkkaan ja lopulta ulos junasta, jolloin kaikki sutjakasti juoksivat taas jonnekin junan alkupäähän. Vantaankosken juna jää kirkkaasti toiseksi.
Noora Puurula
Kommentit