Maaliskuisena sunnuntaiaamuna, Marian ilmestyspäivänä, vierasmaalainen kulkuri eksyy erään tveriläisen kirkon pihalle. Venäjän ja puolan kielillä kirjoitettu kyltti ilmoittaa temppelin olevan Pyhän Marian ilmestyksen kunniaksi pystytetty roomalaiskatolinen kirkko. Vaeltaja olettaa kirkon olevan auki, mutta huomaakin, että pihamaalle johtava portti on salvattu sisäpuolelta. Hänen kitaristin sormensa yltävät juuri ja juuri avaamaan salvan, mutta sitten kulkuri tulee ajatelleeksi, että on epäkohteliasta tunkeutua pyhälle maaperälle väkisin. Omituista yhtä kaikki – Marian ilmestyspäivä eikä kirkko halua päästää etsivää ihmistä luokseen. Vaeltaja kääntyy pettyneenä ympäri ja yllättyy: suoraan edessä kohoaa ilmiselvä minareetti.
Vaeltaja astelee varovaisesti moskeijan pihamaalle ja pyytää varautuneen kohteliaasti mahdollisuutta päästä sisään. Hän ei usko että maassa jossa vallitsee autoritaria, jossa käydään sotaa terrorismia vastaan ja jossa harjoitetaan säännöllisesti kansanmurhia voisi ulkopuolinen päästä vapaasti tutustumaan erään perifeerisen maakunnan pääkaupungin islamilaiseen pyhäkköön. Lisäksi moniin moskeijoihin ei edes Suomessa päästetä toisuskoisia eli muita kuin muslimeja.
Yllätys on kuitenkin suuri, kun vaeltaja kutsutaan sisään moskeijaan, jossa kengät jäävät välittömästi ovelle ja sukillaan sipsutellen hän astuu sisälle temppelin saliin. Seinät ovat puhtaanvalkoiset. Yhtään ainutta kuvaa tai tekstiä ei näy missään. Ainoastaan vihreä ja kauniisti kirjailtu matto peittää lattian kauttaaltaan. Salin keskellä on ympyrässä joukko eri-ikäisiä ja selvästi eri kansallisuuksiin kuuluvia miehiä. Joukossa on ilmiselvästi tataareja, kaukaasialaisia, keski-aasialaisia ja jopa kaukaisempiakin kansoja. Piiri avautuu juuri sen verran, että vaeltaja mahtuu istuutumaan osaksi rinkiä. Kaikilla pää on peitettynä. Keskustelu soljuu venäjäksi, kunnes eräs arvokkaammin pukeutunut ja jo iäkkäämpi mies lausuu rukouksen, joka päättyy sanoilla ”la ilaha illa-llah wa-muhammadun rasulu-llah”. Vaeltaja palaa muistoissaan kauas lukion uskonnon oppitunnille ja yllättyy muistaessaan sanojen suomennoksen: ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Hänen profeettansa. Rukous päättyy kasvojen huuhtelua vedellä muistuttavaan liikkeeseen.
Hartaus on ohi, ja piirissä olevien huomio siirtyy kulkuriin. Kysymyksiä alkaa sadella sieltä täältä. Vastaukset ovat haparaoivia ja hieman epävarmoja – vaeltaja huomaa eksyneensä aivan vieraaseen ympäristöön, joka ei muistuta häntä juuri mistään aijemmin koetusta. Yllättäen kaikki piirissä istuneet rientävät lähemmäksi ja kättelevät vierasta kaksin käsin. Jassin, Ruslan, Hamid, Amir, Ivan, Zaur – nimet sulautuvat vaeltajan mielessä yhdeksi epäselväksi käsien ja katseiden sekamelskaksi. Yhden oman ajatuksensa kulkuri saa vaivoin ilmaistuksi ääneen. Hän haluaa kuulla, miksi hän on oppinut tuntemaan islamin sulkeutuneena ja aggressiivisena uskontona, vaikka nyt hänen jokainen aistinsa huutaa tätä käsitystä vastaan. Pidemmittä puheitta Ruslan ja Jassin pyytävät vaeltajaa seuraamaan itseään parvelle salin yläpuoliseen kerrokseen. Siellä hän saa vastaukset kaikkiin islamia koskeviin kysymyksiinsä.
Käy ilmi, että islamin harjoittaminen Venäjällä on vapaata ja vaaratonta jokaiselle kansalaiselle. Muslimien uskonto on yksi Venäjän federaation tunnustamista valtiossa vapaasti harjoitettavista perinteisistä uskonnoista kristinuskon, juutalaisuuden ja buddhalaisuuden rinnalla. Vuodesta 1990 lähtien uusien moskeijoiden rakentaminen ja vanhojen kunnostaminen on ollut mahdollista. Tämä kyseinen Tverin moskeija on alun perin rakennettu 1890-luvulla paikallisten tataarikauppiaiden varoilla. Moskeija on kunnostettu viimeksi 1920-luvulla ja ollut vuodesta 1933 lähtien pitkään heitteillä. Vasta vuonna 2008 saatiin kokoon tarvittavat varat pyhäkön täydelliseen kunnostamiseen. Remontti on parhaillaan käynnissä.
Mitä tulee islamin sulkeutuneisuuteen, nuori Kazanista kotoisin oleva lääketieteenopiskelija ja imaamin avustaja Ruslan vastaa selkeästi: kaikki ihmiset ovat syntyessään muslimeja. Tämä tarkoittaa sitä, että he ovat yhden Jumalan luomia. Ainoastaan heidän kasvu- ja elinympäristönsä lopulta määrittelee keitä heistä tulee – kristittyjä, pakanoita, muslimeja, ateisteja tai vaikka satanisteja. Meille muslimeille jo Muhammad ja koraani opettavat, että meidän on rakastettava lähimmäisiämme eli muslimeja ja kunnioitettava kaikki ihmisiä eli myös ei-muslimeita. Miksi me emme saa rakastaa ei-muslimeita? Siksi, koska rakastamalla heitä tulemme tahtomattammekin ottaneeksi heiltä huonoja vaikutteita omaan uskonelämäämme ja vastavuoroisesti annamme omia huonoja vaikutteitamme heidän uskoonsa – oli se millaista uskoa tai epäuskoa hyvänsä. Mutta kunnioitus on arvostusta, jonka tärkeys toiminnassamme on meille itsellemme ja pelastuksellemme korvaamatonta. Juuri kunnioituksemme toisia ihmisiä kohtaan estää meitä tappamasta, varastamasta tai kiskomasta korkoa oli kyseessä sitten muslimi, kristitty tai kuka tahansa.
Keskustelu jatkuu läkähdyttävänä yli tunnin, ja vaeltaja saa kuulla ja oppia islamista niin paljon, että pian häntä jo heikottaa. Viimein hän päättää kysyä: ”mutta miksi te avasitte pyhäkkönne oven minulle, muukalaiselle, joka en edes osaa sanoa, uskonko vai en?” Jälleen nuorilta sunneilta vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Tällä kertaa nuori marokkolaismies Jassin avaa sanaisen arkkunsa: ”Koska Jumala näki hyväksi, että sinä juuri tänä päivänä satuit moskeijamme ovelle etsimään vastauksia kysymyksiin, joihin et itse välttämättä osaa vastata. Olisi Jumalan tahdon vastaista kieltää sinulta sisäänpääsy. Toiseksi juuri arvostuksemme ja rakkautemme kanssaihmisiä kohtaan estää meitä kohtelemasta sinua epäkunnioittavasti. Haluan antaa sinulle vain yhden neuvon: ajattele vähemmän järjelläsi, sillä et mitenkään voi vastata kaikkiin maailman ongelmiin ja kysymyksiin yksin. Anna sydämellesi enemmän tilaa. Ja jos sittenkin kohtaat kysymyksiä, joihin et millään löydä vastausta, pyydä Jumalalta, sillä hän vastaa kysyvälle ja antaa pyytävälle.”
Kun kulkuri lopulta poistui moskeijasta uusien kättelyjen ja kannustusten saattelemana, vain yksi oli hänelle selvääkin selvempää: Venäjällä on monet kasvot. Osa niistä on näkyvillä ja osa peitossa. Sokea on se, joka niitä kätkettyjä kasvoja ei osaa etsiä. Tietämätön on se, joka väittää, että niitä kasvoja ei ole tai että ne on kielletty. Viisas on se, joka osaa niitä etsiä. Onnekas on se, joka ne kasvot löytää ja saa ne omin silmin nähdä.
Stefan Smirnov
Kommentit