Siirry pääsisältöön

SLAVOJ!

'

Slovenian kuuluisin henkilö, filosofi, elokuvatutkija ja psykoanalyytikko Slavoj Žižek ihastuttaa ja puhututtaa ympäri maailmaa. Mutta mikä tässä henkilössä vetää puoleensa? Miksi Žižek on niin suosittu?

En aio luetella kaikkia niitä ylisanoja, joilla Žižekiä on kuvailtu. Mutta kuka on nähnyt hänestä kertovan dokumentin Žižek! (2005), tietää ettei slovenialaisfilosofi tosielämässä vastaa hänestä maalattua supertähden kuvaa. Oikeasti Žižek inhoaa saamaansa suurhuomiota, nimikirjoitusta väijyviä faneja ja ympärillä pörrääviä kameroita. Elokuvassa hän suorastaan menee tolaltaan, kun eräs nainen lähestyy häntä ennen luentoa: Žižek perääntyy päätään pudistellen, katsekontaktia vältellen, ja vaikuttaa nurkkaan ahdistetulta eläimeltä. Kotikaupungissaan Ljubljanassa suorastaan karttaa ihmisiä ja viihtyy itsekseen kotona kirjojensa ja elokuviensa parissa.

Žižek on kuuluisa kautta maailman, etenkin akateemisissa piireissä. "Slavoj the Superstar" kiertelee luennoimassa eri yliopistoissa eri mantereilla, televisio-ohjelmissa ja seminaareissa. Yhtenä viikkona hänet voi bongata Al Jazeera English –kanavan keskusteluohjelmasta, ja seuraavana viikkona hän on Buenos Airesissa pitämässä luentoa. Kotiseuduillaan hänet tunnetaan myös presidenttiehdokkudestaan. Hän haki vuonna 1990 Slovenian edustajaksi Jugoslavian presidenttineuvostoon liberaalidemokraattien riveistä.

Mutta asiaan. Mikä Žižekissä on se jokin? Kuulijoita, etenkin amerikkalaisia, saattaa hämmentää hänen suora, asiaanmenevä puhetapansa. Žižekin suusta saattaa hyvin spontaanisti tulla lauseita, kuten: ”Let’s cut the crap here” tai ”Let me brutally clear”. Hän usein myös toistaa mantraansa, jonka mukaan hän ei ole avoimen optimistinen. Joskus hän yllättää tottuneenkin kuulijan alkamalla yhtäkkiä puhua paskasta ja vessanpyttyjen rakenteiden suhteesta erilaisiin eurooppalaisiin mentaliteetteihin. Tällainen suora ote puhumiseen vetää myös ihmisiä puoleensa. Akateemisessa maailmassa kun se on harvinainen hyve.

Myös hänen hurmaava slaavilainen aksenttinsa, kovana rullaavat r-kirjaimet, käden neuroottiset pakkoliikkeet nenän ja hiusten välillä, sekä kauhtuneet t-paidat, joissa hän hikisenä luennoi, vetävät omalla oudolla tavalla puoleensa. Žižek on avoimesti oma itsensä, ja tämä rehellisyys vetoaa. Kaiken suosionsa ohessa on Žižek saanut myös tietenkin paljon kriitikkoja.

Žižek on brutaalin ja toisaalta humoristisen olemuksensa takana asiantunteva, sivistynyt, useita kirjoja ja artikkeleita julkaissut tutkija. Hänen puheissaan on painava sanoma. Ei pidä antaa vitsien, anekdoottien ja rivouksien hämmentää. Akateemisten piirien enfant terrible on harvinaisen monialainen tutkija, hän ammentaa tutkimuksissaan vaikutteita populaarikulttuurista, filosofiasta, psykoanalyysistä ja sosiologiasta.

Žižekin julkaisemista kirjoista kolme on käännetty suomen kielelle, viimeisimpänä Pehmeä vallankumous (Helsinki: Gaudeamus, 2009). Lisäksi hänen luennoistaan ja suomalaisten aktivisten keskusteluista hänen kanssaan on julkaistu pamflettikirjanen Politiikkaa, idiootti! Vastakkainasetteluja Žižekin kanssa (Helsinki: Like, 2009). Kannattaa myös katsastaa hänen artikkeleitaan tietokannasta Ошибка! Недопустимый объект гиперссылки.. Myös hänen koulukuntalaisensa ovat perustaneet tieteellisiä artikkeleita julkaisevan lehden International Journal of Žižek Studies.

Kuuluisat strukturalistit, kuten ranskalainen psykoanalyytikko Jacques Lacan ja kielitieteilijä Ferdinand de Saussure ovat vaikuttaneet vahvasti Žižekin ajatteluun. Lacan teki psykoanalyysin parissa saman, minkä de Saussure teki kielitieteessä, kun hän määritteli kielen merkkien järjestelmänä. Lacan sovelsi tätä ajatusta ihmismielen tietoisuuden ja tiedostamattomuuden selittämiseen. Tätä myös Žižek soveltaa puhuessaan muun muassa toiseuden käsitteestä. Hän palaa aina Lacanin psykoanalyysiteorian pariin, kuten sanoessaan, että filosofin tulee toimia, kuten "Suuri Toinen", joka ei kerro totuuksia maailmasta, vaan pikemminkin haastaa omat ideologiset olettamuksemme.

Jugoslaviassa hän oli joskus suosiossa, mutta hän sai myös kärsiä dissidenttinä. Hänen graduaan pidettiin epämarksilaisena. Nykyään Žižekiä on varsin vahvasti vasemmalla, vaikka esimerkkejä hänen kritiikistään sosialistisen Jugoslavian hallintoa kohtaan ei koskaan unohdeta ottaa esiin, kun hänestä yritetään leipoa oikeistolaista liberaalia. Slavoj Žižek on ennustanut kapitalismin tuhon jo ennen viimeistä talouslamaa ja luennoinut muun muassa siitä, mitä vasemmiston pitäisi nyt tehdä. Hän puhuu ideologian lopusta, vallankumouksesta ja luokkayhteiskunnan lopusta. Hän on hyvä osoittamaan nykyajan yhteiskunnan epäkohtia, kuten kaksinaismoralismia, jota kuuluisat "filantroopit", Bill Gates ja George Soros edustavat.

Mutta mikä Žižek oikeastaan on? Post-strukturalisti? Marksilais-lacanilainen? Tai ehkä hän on žižekiläinen? Vai onko hän aivan liian avant garde suurelle yleisölle? Tai ehkä vielä paremmin: hän on määrittelyjen ulkopuolella. Hän ei mahdu mihinkään lokeroon.

Olin kuuntelemassa Žižekiä Helsingissä joulukuun alussa. Luento toisti tuttua kaavaa: hän ensiksi kertoo hauskan anekdootin omasta elämästään ja tekee siitä sopivan yhteiskunnallisen teesin, tai havainnollistaa vitsillä sen, mikä yhteiskunnassamme on vialla. Eteläslavistina sain naureskella partaani, kun Žižek kertoi armeijakokemuksistaan JNA:ssa, eli Jugoslavian armeijassa.

Erityistä huomiota kiinnitin teoriaan, jonka mukaan polittisen korrektiuden vahvistuminen Jugoslaviassa oli yhteydessä jollain tasolla valtioliiton hajoamiseen. Tiedättehän kaikki ne vitsit, joita Jugoslaviassa kerrottiin: montenegrolaiset olivat laiskoja, bosnialaiset hieman hölmöjä ja jokainen kansallisuus oli omalla tavallaan naurettava.

Kuitenkin jossain vaiheessa Žižekin mukaan ei ollut enää sopivaa tai korrektia naureskella sille, kuinka joku on hieman hölmö, ja tämä yleinen ilmapiirin kiristyminen ja keskinäisen huumorintajun katoaminen oli suorassa yhteydessä Jugoslavian hajoamiseen. Ei ollut kyse siitä, että nämä vitsit olisivat olleet pahaa tarkoittavia, pikemminkin päinvastoin. Ne olivat osoitus siitä ehkä hieman kieroutuneesta kiintymyksestä, jota jugoslaavit toisiaan kohtaan osoittivat.

Näin žižekiläinen teesi on saatu kasaan. Tai ehkä hän on vain osoittanut jotain, jota emme olleet osanneet pukea sanoiksi.

Aino Väänänen

Kirjoittaja on vannoutunut Žižek-fani, jonka mielestä Žižek kuulostaa samalta puhui hän ranskaksi, englanniksi tai serbkroaatiksi.

Kommentit