Siirry pääsisältöön

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli

'



Menneinä vuosikymmeninä mainetta niittänyt Massachusettsista kotoisin oleva maailmanmatkaaja Lawrence Millman, joka on kirjoittanut muun muassa kirjan "Kartan reunalla: matka pohjoisessa", valaisi kaukokaipuuta potevia kertomuksellaan Britteinsaarista syrjäisimmän, Foulan, elämästä. Saaren asukkaat ovat säilyttäneet kielessään skandinaavisen nornin rippeiden lisäksi saaren oman perimätiedon ja suullisen perinteen. Eräs tämän lohduttoman karun saaren lohduttoman karuista sanonnoista kuuluu suomennettuna suunnilleen seuraavalta: Minun isäni se putosi Sneugilta, ja pitääpä minunkin varmaan joku päivä putoaman Sneugilta, mutta sinun isäsi se kuoli sänkyyn kuin koira! Huomautettakoon vielä, että Sneug on Foulan mittaamattoman tyrannian suurin maamerkki – 360 metrin korkeuteen kohoava kallio kuohuvan Atlantin rannalla. Tämä paikallisista loukkauksista pahin kuvastaa oivallisesti pienten ja omaperäisten yhteisöjen omituisia traditioita ja ehkä jopa kieroutuneilta tuntuvia arvoja.

Pienistä ja omaperäisistä yhteisöistä puheenollen meillä Kopeekka-lehdessäkin on ilmiselvä oma omituinen traditiomme. Aina muutaman vuoden välein julkaistaan Kopeekan numero, jonka pääkirjoituksen teemana ja otsikkona on oltava se samainen, joka koristaa tämän sivun yläreunaa. Oma kenttätutkimukseni osoittaa, että tähän vanhaan lastentarhaloruun pohjautuvia pääkirjoituksia on julkaistu jo ainakin kolme. Ne löytyvät numeroista 01/1989, 02/1997 ja 02/2005. Täytyy siis minunkin todistaa itseni ja kiivetä tälle Kopeekan omalle Sneugille. Enhän tahdo jäädä koiraksi.

Kevät ja stressi näyttävät liittyvän kiinteästi yhteen. Yliopistolla riittää hääräämistä ja tekemistä. Tiedekuntatentit, kurssitentit, deadlinet, kuulustelut, kurssipäiväkirjat, RuPSin treenit, työvuorot ja monet muut askareet sujahtavat HYY-kalenterin sivuilta todellisuuteen ja siitä äänennopeudella jo menneisyyteen, eikä perässä tahdo pysyä. Kunhan edes pinnalla pysyisi. Kevätaurinko porottaa ja päivä pitenee, mutta väsymystaso vain nousee ja supi-suomalainen käsite ”univelka” valtaa lisää alaa. Tosin sitä kuuluisaa velkojaa ei näy eikä kuulu. Ja hyvä niin.

Juuri tällaisia ajatuksia pyörittelevälle rohkenen sanoa: ”kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli.” Slaavikansoilta löytyy myös monia viisaita lausahduksia. Montenegrolainen sanoisi ”Polako, polako!”, puolalainen lausahtaisi ” Wyluzuj!” ja venäläinen toteaisi ykskantaan ”Не потей!”. Jos siis kutsut stressin aivoimesti ja rehdisti tervetulleeksi elämääsi, jättää se kaiken järjen mukaan tulematta.

Kun olet kerran päättänyt asettua rohkeasti tälle stressittömälle tielle, voit uhrata rohkeasti iltapäivän kävelyretkelle ja heti perään illan vaikkapa ystäväseurueelle. Mitä hyvänsä aivosolujesi labyrintissä tänä aikana pyöriikään, voit jättää sen uhmakkaasti toiselle sijalle ja keskittyä vaihteeksi vain olemiseesi. Huominen tulee ajallaan, ja sitä on parempi ajatella vasta sitten kun se jo sarastaa.

Lopuksi lukuvuoden 2009-2010 päättävä Kopeekka-lehti haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen riemukasta kesän vastaanottoa ja nautinnollista aikaa kaikessa mitä hyvänsä tähän aikaan vuodesta sitten juhlittekin.
С Днём Победы!

Stefan Smirnov

Kommentit