TUMMA MOLDAVIALAISTYTTÖ

'

Kesäaamun koissa kerran kurkistelin puistoon päin
Siellä tumman moldavankan viininkorjuussa mä näin
Vaaleten ja punastellen luoksensa käyn kuiskaillen:
Tullos kanssain rantaan aamunkoita katsomaan!

Sorjat lehdet vaahteraisen tuuhean
Lemmen kaipuun syömmessäin sait syttymään
Sorjat lehdet on vaahteiraisen
Niin sorjat ja tuuheat

Mutta tumma moldavanka vastas mulle hellästi:
Partisaanijoukon tämä kansa viljan muodosti
Tänään varhain partisaanit jätti kodin rakkahan
Sunkin tiesi olkoon heidän luokse vuoristoon!

Sorjat lehdet vaahteraisen tuuhean
Eroamme alla lehvän varjoisan
Sorjat lehdet on vaahteiraisen
Niin sorjat ja tuuheat

Jousten tumma moldavanka metsään oli häipynyt
Murheisiini siksi jäin mä kun ei mukaan pyytänyt
Mutta tumma moldavanka muistoissani säilyi ain
Patrisaanein luona kunnes hänet nähdä sain

Sorjat lehdet vaahteraisen tuuhean
Tervetulleeks toivotti hän rakkahan
Sorjat lehdet on vaahteraisen
Niin sorjat ja tuuheat


Suomennos: Antero Byman


Laulu on peräisin toisen maailmansodan ajoilta ja se on ikuistettu neuvostoelokuvan klassikossa В бой идут одни «Старики»