<>
Näin unta, että riitelin professorini kanssa graduni aiheesta. Olisin ehdottomasti halunnut tehdä sen tšekkiläisestä fantasiakirjallisuudesta, jota aihetta varten minulla ei ollut riittävää opiskelutaustaa. "Sinun olisi pitänyt ottaa tämä sivuainevalinnoissasi huomioon" kaikui vielä mielessäni, kun tömistelin pois vastaanotolta.
Olin niin suuttunut, että savu alkoi tupruta korvistani ja yhtäkkiä en enää nähnyt mitään. Köhin, silmiäni kirveli ja minun oli vaikea hengittää. Haparoin epätoivoisesti tietäni ulos savupilvestä, kun käteni osui näppäimistöön. Tulin painaneeksi epämääräisen kasan näppämiä alas. Yhtäkkiä savu hälveni ja näin edessäni aulan kioskikoneen. Ruudulla näkyi lista Valtiotieteellisen tiedekunnan Erasmus-vaihtopaikoista, joiden hakuaika oli juuri alkanut. Sivu oli auki kohdasta, jossa näkyi lista Yhteiskuntahistorian laitoksen vaihtopaikoista. Siellä se oli: 30 vaihtokuukautta University College of Londonin School of Slavonic and East European Studiesissa!
Kirjoitin motivaatiokirjettäni suoranaisessa hurmoksessa. Täytin sähköisen rekisteröitymislomakkeen, kopioin motivaatiokirjeeni sinne ja tulostin ne. Tilasin sähköpostiini epävirallisen opintosuoritusotteen. Kirjauduin sisään sähköpostiini, jonne olin saanut opintosuoritusotteen lisäksi myös lisäohjeet hakuprosessissa etenemiseen. Kirjauduin hakijatililleni ja tutkin School of Slavonic and East European Studiesin tarjoamia kursseja internetissä ja tein alustavan opintosuunnitelman, jonka ansiosta haluamani graduaihe olisi mahdollinen. Pyysin vielä varmuuden vuoksi opettajaltani todistuksen kielitaidostani. Toimitin hakemukseni kaikkine liitteineen Yhteiskuntahistorian laitoksen vaihtokoordinaattorille. Seuraavana hetkenä olinkin jo Lontoossa jännittämässä orientaatioviikon alkua...
Faktaikkuna
Kuka: Antti Kaihovaara
Yhteiskuntahistorian laitoksen opiskelija
Erasmus-vaihdossa University College of Londonin School of Slavonic and East European Studiesissa (jatkossa SSEES) 1.1.-31.5.2009
MK: Mikä sai sinut valitsemaan SSEES:n?
AK: Valitsin SSEES:n lähinnä University College of Londonin ”huippuyliopisto-statuksen” takia. Halusin myös kehittää akateemista englantiani. Toki Venäjän talouden ja politiikan tutkiminen kiehtoi myös.
MK: Tiedätkö, paljonko hakukertaa kohden on keskimäärin hakijoita? Eli kuinka vaikea Helsingin yliopiston kautta on päästä SSEES:iin opiskelemaan? Tässä kohtaa kiinnostaa erityisesti se, kuinka paljon SSEES kiinnostaa Yhteiskuntahistorian laitoksen opiskelijoita eli millaiset mahdollisuudet filologeilla on päästä tätä kautta vaihtoon.
AK: SSEES on suosittu vaihtokohde. Useimpina vuosina paikkoja hakee enemmän ihmisiä kuin paikkoja on tarjolla. Poikkeusvuosiakin toki löytyy, joten aina kannattaa yrittää.
MK: Millaisia kursseja Erasmus-opiskelijoille on tarjolla? Saako yksittäisistä kursseista helposti muodostettua kokonaisuuksia?
AK: Erasmus-opiskelijat käyvät SSEES:ssa täysin samoja kursseja kuin koko tutkintoaan suorittavat. Ainoa ongelma puolen vuoden vaihdossa olleelle oli se, että monet mielenkiintoiset kurssit kestivät koko lukukauden verran, joten vaihtoehtojen määrä oli rajallinen. Omat kurssivalintani käsittelivät poliittista taloustiedettä Venäjällä sekä kansainvälistä kauppaa ja taloudellista kasvua Itä-Euroopassa.
Kurssitarjonta löytyy parilla klikkauksella osoitteesta http://www.ssees.ac.uk/degrees.htm
MK: Millaisia maahantulomuodollisuuksia Erasmus-opiskelija kohtaa?
AK: Maahantulossa ei ole EU-kansalaiselle käytännön ongelmia. Ongelmia tuottaa kuitenkin englantilaisten yliopistojen vanhoillisuus ja käsittämätön byrokratia. Kursseille ilmoittautuminen vaati yleensä allekirjoitusta noin kolmelta eri ihmiseltä. Eläköön weboodi!
MK: Millaista majoitusta Erasmus-opiskelijoille tarjotaan?
AK: Erasmus-opiskelijoille tarjotaan majoitusta joko suomalaisia soluja muistuttavissa Student houseissa tai campushenkisemmissä Student Halleissa. Oma kämppäni oli viiden hengen solu loistavalla sijainnilla Bloomsburyssa. Pienestä, noin 7 neliön huoneesta joutui tosin maksamaan lähemmäs 600 euroa kuukaudessa.
MK: Kuinka opiskelijaruokailu on järjestetty?
AK: Osa asuntoloista tarjoili aamupalaa ja päivällistä. University College of Londonissa oli myös oma suht edullinen kouluruokala, jota ei kuitenkaan parhaassakaan mielessä voi mieltää Unicafen tasoiseksi. Useimmat ruokalajit kuuluivat kategoriaan ”kuvottava roskaruoka” ja salaatista oli turha edes haaveilla.
MK: Millainen Lontoon hintataso on verrattuna Helsinkiin?
AK: Lontoon hintataso riippuu hyvin pitkälti punnan kurssista. Asuminen on aina kallista, mutta punnan ja euron arvostustason lähestyessä toisiaan ruoka, juoma ja vaatteet ovat Lontoossa Helsinkiä edullisempia. Pitää kuitenkin muistaa, että suurkaupungissa saa myös halutessaan kulutettua koko vaihtoon säästämänsä omaisuuden vaikka ostamalla samppanjapullon hienolta klubilta.
MK: Minkä verran ja millaista vapaa-ajan ohjelmaa erasmuslaisille tarjotaan?
AK: Nimenomaan Erasmus-opiskelijoille suunnattua vapaa-ajan toimintaa on vähän, mutta muuta toimintaa sitäkin enemmän. Käytännössä joka päivälle oli tarjolla erilaisia liikunta-, päihtymis-, ja harrastusaktiviteetteja. Erasmus-aika on myös usein melkoista KREISIBAILAUSTA.
MK: Minkä verran Erasmus-opiskelija on yhteydessä tutkinto-opiskelijoiden kanssa koulussa / vapaa-ajalla?
AK: Yliopistolla kohtasi perustutkinto-opiskelijoita päivittäin luennoilla ja kirjastossa. Vapaa-ajalla meno kuitenkin keskittyi lähinnä Erasmus-piireihin. Toki omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa paljon. Kannattaa näin Suomessakin rohkeasti tutustua vaihtareihin. Ovat varmasti kovin mielissään.
MK: Minkä verran Erasmus-opiskelija tarvitsee opiskellessaan SSEES:ssä kirjastopalveluita? Millaisia kirjastopalveluita on saatavilla ja saako tarvitsemansa materiaalin helposti?
AK: Kirjastopalveluita tarvitaan varmasti maailman jokaisessa yliopistossa. UCL:n kirjastopalvelut toimivat pääpiirteittäin hyvin. Välillä kirjoja oli liian vähän ja niiden laina-aika lyhyt, mutta samoin homma toimii Suomessakin. Suurin ongelma oli opiskelutilojen puute. Pahimpina viikkoina yliopistolle oli saavuttava reilusti ennen kymmentä, jos halusi löytää vapaan lukupaikan.
Antin kirjoittama juttu vaihdostaan löytyy Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijoiden Taso ry:n lehden Irtolaisen numerosta 2 / 2009 osoitteesta http://www.helsinki.fi/jarj/taso/Irtolainen2_09.pdf.
Seuraavan kerran University College of Londonin School of Slavonic and East European Studiesin vaihtopaikat ovat haettavina vuosittaisen Erasmus-haun aikana 18.1.-12.2.2010. Jos haussa paikkoja jää täyttämättä, ne tulevat hakuun uudelleen toisella hakukierroksella 8.-26.3.2010. Etusija näiden paikkojen täytössä on yhteiskuntahistorian omilla opiskelijoilla. Hakuohjeet vaihtopaikkoihin valtiotieteellisessä tietekunnassa: http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/opiskelu/kansainvalisyys/hakuohje.html
Marjo Kauppinen
Näin unta, että riitelin professorini kanssa graduni aiheesta. Olisin ehdottomasti halunnut tehdä sen tšekkiläisestä fantasiakirjallisuudesta, jota aihetta varten minulla ei ollut riittävää opiskelutaustaa. "Sinun olisi pitänyt ottaa tämä sivuainevalinnoissasi huomioon" kaikui vielä mielessäni, kun tömistelin pois vastaanotolta.
Olin niin suuttunut, että savu alkoi tupruta korvistani ja yhtäkkiä en enää nähnyt mitään. Köhin, silmiäni kirveli ja minun oli vaikea hengittää. Haparoin epätoivoisesti tietäni ulos savupilvestä, kun käteni osui näppäimistöön. Tulin painaneeksi epämääräisen kasan näppämiä alas. Yhtäkkiä savu hälveni ja näin edessäni aulan kioskikoneen. Ruudulla näkyi lista Valtiotieteellisen tiedekunnan Erasmus-vaihtopaikoista, joiden hakuaika oli juuri alkanut. Sivu oli auki kohdasta, jossa näkyi lista Yhteiskuntahistorian laitoksen vaihtopaikoista. Siellä se oli: 30 vaihtokuukautta University College of Londonin School of Slavonic and East European Studiesissa!
Kirjoitin motivaatiokirjettäni suoranaisessa hurmoksessa. Täytin sähköisen rekisteröitymislomakkeen, kopioin motivaatiokirjeeni sinne ja tulostin ne. Tilasin sähköpostiini epävirallisen opintosuoritusotteen. Kirjauduin sisään sähköpostiini, jonne olin saanut opintosuoritusotteen lisäksi myös lisäohjeet hakuprosessissa etenemiseen. Kirjauduin hakijatililleni ja tutkin School of Slavonic and East European Studiesin tarjoamia kursseja internetissä ja tein alustavan opintosuunnitelman, jonka ansiosta haluamani graduaihe olisi mahdollinen. Pyysin vielä varmuuden vuoksi opettajaltani todistuksen kielitaidostani. Toimitin hakemukseni kaikkine liitteineen Yhteiskuntahistorian laitoksen vaihtokoordinaattorille. Seuraavana hetkenä olinkin jo Lontoossa jännittämässä orientaatioviikon alkua...
Faktaikkuna
Kuka: Antti Kaihovaara
Yhteiskuntahistorian laitoksen opiskelija
Erasmus-vaihdossa University College of Londonin School of Slavonic and East European Studiesissa (jatkossa SSEES) 1.1.-31.5.2009
MK: Mikä sai sinut valitsemaan SSEES:n?
AK: Valitsin SSEES:n lähinnä University College of Londonin ”huippuyliopisto-statuksen” takia. Halusin myös kehittää akateemista englantiani. Toki Venäjän talouden ja politiikan tutkiminen kiehtoi myös.
MK: Tiedätkö, paljonko hakukertaa kohden on keskimäärin hakijoita? Eli kuinka vaikea Helsingin yliopiston kautta on päästä SSEES:iin opiskelemaan? Tässä kohtaa kiinnostaa erityisesti se, kuinka paljon SSEES kiinnostaa Yhteiskuntahistorian laitoksen opiskelijoita eli millaiset mahdollisuudet filologeilla on päästä tätä kautta vaihtoon.
AK: SSEES on suosittu vaihtokohde. Useimpina vuosina paikkoja hakee enemmän ihmisiä kuin paikkoja on tarjolla. Poikkeusvuosiakin toki löytyy, joten aina kannattaa yrittää.
MK: Millaisia kursseja Erasmus-opiskelijoille on tarjolla? Saako yksittäisistä kursseista helposti muodostettua kokonaisuuksia?
AK: Erasmus-opiskelijat käyvät SSEES:ssa täysin samoja kursseja kuin koko tutkintoaan suorittavat. Ainoa ongelma puolen vuoden vaihdossa olleelle oli se, että monet mielenkiintoiset kurssit kestivät koko lukukauden verran, joten vaihtoehtojen määrä oli rajallinen. Omat kurssivalintani käsittelivät poliittista taloustiedettä Venäjällä sekä kansainvälistä kauppaa ja taloudellista kasvua Itä-Euroopassa.
Kurssitarjonta löytyy parilla klikkauksella osoitteesta http://www.ssees.ac.uk/degrees.htm
MK: Millaisia maahantulomuodollisuuksia Erasmus-opiskelija kohtaa?
AK: Maahantulossa ei ole EU-kansalaiselle käytännön ongelmia. Ongelmia tuottaa kuitenkin englantilaisten yliopistojen vanhoillisuus ja käsittämätön byrokratia. Kursseille ilmoittautuminen vaati yleensä allekirjoitusta noin kolmelta eri ihmiseltä. Eläköön weboodi!
MK: Millaista majoitusta Erasmus-opiskelijoille tarjotaan?
AK: Erasmus-opiskelijoille tarjotaan majoitusta joko suomalaisia soluja muistuttavissa Student houseissa tai campushenkisemmissä Student Halleissa. Oma kämppäni oli viiden hengen solu loistavalla sijainnilla Bloomsburyssa. Pienestä, noin 7 neliön huoneesta joutui tosin maksamaan lähemmäs 600 euroa kuukaudessa.
MK: Kuinka opiskelijaruokailu on järjestetty?
AK: Osa asuntoloista tarjoili aamupalaa ja päivällistä. University College of Londonissa oli myös oma suht edullinen kouluruokala, jota ei kuitenkaan parhaassakaan mielessä voi mieltää Unicafen tasoiseksi. Useimmat ruokalajit kuuluivat kategoriaan ”kuvottava roskaruoka” ja salaatista oli turha edes haaveilla.
MK: Millainen Lontoon hintataso on verrattuna Helsinkiin?
AK: Lontoon hintataso riippuu hyvin pitkälti punnan kurssista. Asuminen on aina kallista, mutta punnan ja euron arvostustason lähestyessä toisiaan ruoka, juoma ja vaatteet ovat Lontoossa Helsinkiä edullisempia. Pitää kuitenkin muistaa, että suurkaupungissa saa myös halutessaan kulutettua koko vaihtoon säästämänsä omaisuuden vaikka ostamalla samppanjapullon hienolta klubilta.
MK: Minkä verran ja millaista vapaa-ajan ohjelmaa erasmuslaisille tarjotaan?
AK: Nimenomaan Erasmus-opiskelijoille suunnattua vapaa-ajan toimintaa on vähän, mutta muuta toimintaa sitäkin enemmän. Käytännössä joka päivälle oli tarjolla erilaisia liikunta-, päihtymis-, ja harrastusaktiviteetteja. Erasmus-aika on myös usein melkoista KREISIBAILAUSTA.
MK: Minkä verran Erasmus-opiskelija on yhteydessä tutkinto-opiskelijoiden kanssa koulussa / vapaa-ajalla?
AK: Yliopistolla kohtasi perustutkinto-opiskelijoita päivittäin luennoilla ja kirjastossa. Vapaa-ajalla meno kuitenkin keskittyi lähinnä Erasmus-piireihin. Toki omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa paljon. Kannattaa näin Suomessakin rohkeasti tutustua vaihtareihin. Ovat varmasti kovin mielissään.
MK: Minkä verran Erasmus-opiskelija tarvitsee opiskellessaan SSEES:ssä kirjastopalveluita? Millaisia kirjastopalveluita on saatavilla ja saako tarvitsemansa materiaalin helposti?
AK: Kirjastopalveluita tarvitaan varmasti maailman jokaisessa yliopistossa. UCL:n kirjastopalvelut toimivat pääpiirteittäin hyvin. Välillä kirjoja oli liian vähän ja niiden laina-aika lyhyt, mutta samoin homma toimii Suomessakin. Suurin ongelma oli opiskelutilojen puute. Pahimpina viikkoina yliopistolle oli saavuttava reilusti ennen kymmentä, jos halusi löytää vapaan lukupaikan.
Antin kirjoittama juttu vaihdostaan löytyy Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijoiden Taso ry:n lehden Irtolaisen numerosta 2 / 2009 osoitteesta http://www.helsinki.fi/jarj/taso/Irtolainen2_09.pdf.
Seuraavan kerran University College of Londonin School of Slavonic and East European Studiesin vaihtopaikat ovat haettavina vuosittaisen Erasmus-haun aikana 18.1.-12.2.2010. Jos haussa paikkoja jää täyttämättä, ne tulevat hakuun uudelleen toisella hakukierroksella 8.-26.3.2010. Etusija näiden paikkojen täytössä on yhteiskuntahistorian omilla opiskelijoilla. Hakuohjeet vaihtopaikkoihin valtiotieteellisessä tietekunnassa: http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/opiskelu/kansainvalisyys/hakuohje.html
Marjo Kauppinen
Kommentit