<>
“Mennä hytkytellään kohti Omskia, jossa seuraavaksi lähes 20 minuutin pysähdys. Edellinen seisake oli Isimin kaupungin asemalla, ehdin juuri sitä ennen käydä suihkussa (!), johon pyydetään lupa vaununhoitajattarelta (hymyili mulle tänään) ja joka maksoi 91 ruplaa. Ulkona lähemmäs 30 astetta lämmintä.”
”Erona yli 20 vuotta sitten tekemääni Siperian junamatkaan on lukulasien tarpeeni ja latautumassa olevat kännykät johtoineen, joita on pitkin vaunuja.”
Idän suuntaan mentäessä viimeiseksi eurooppalaiseksi kaupungiksi mainittu Irkutsk sijaitsee 6159 kilometrin etäisyydellä Helsingistä. Lähes neljä vuorokautta kestävän junamatkan aikana ylittyvät mm. sellaiset maailman pisimpiin lukeutuvat joet kuin Volga, Ob ja Jenisei; taakse jäävät Venäjän lukuisista miljoonakaupungeista Perm, Sverdlovsk,Omsk ja Novosibirsk.
”Tatarskaja 2 minuuttia: ei ollut menoa ulos kellään. Vaununhoitajatyttö on totista tyyppiä, paimentaa virkalakki päässä matkustajat ajoissa sisään ja läiskäisee uloskulkusillan kiinni, loksauttaa oven lukkoon ja häipyy omaan hyttiinsä.”
”Olin yöilmaa hengittämässä Novosibirskin asemalla, jossa oli satanut ja asteita mittarissa +15. Asemahalli vaikutti pimeässä valaistuna mahtipontisen isolta ja lujatekoiselta.”
”Kännykkään on ilmestynyt Saunalahden tilalle teksti Far East!”
Irkutskin Valtiollisen Teknillisen Yliopiston järjestämä kahden viikon kesäkurssi International Summer School ”Exploring Siberia 09” oli järjestyksessä kolmas, osanottajia kaikkiaan 31 kymmenestä eri maasta, kaukaisin Brasiliasta. Germaanisten kielten edustus oli vahvin, suomalaisia joukossa kaksi.
Kurssin ohjelma oli tiivis, monipuolinen, järjestelyt erinomaiset: venäjänkielen opetusta 34 tuntia, lisäksi luentoja Siperian asukkaista ja historiasta, Irkutskin poliittisesta ja taloudellisesta kehityksestä, Baikal-järven erityispiirteistä ja ekologiasta sekä Siperian rautatiestä puhumattakaan monista mielenkiintoisista retkistä ympäristöön.
”Oma kysymykseni tämän päivän luennolla koski liikenneyhteyksien ylläpitoa. Professori Arbatskaja vastasi, että Venäjän liittovaltion hallinto antaa rahaa rautateiden ja tiestön ylläpitoa varten, mutta Siperiassa on kaksi ongelmaa: tiet ja typerät ihmiset! Rahaa on, mutta ei sellaisia rakentajia, jotka jättäisivät hyvää jälkeä.”
” Tunnilta kuultua: nuorten venäläisten ongelma: paljon rahaa, ei tyylitajua. Tarina: Oli kauppias, joka rakensi itselleen talon. Hänen äitinsä sanoi hänelle: ennen vain minä tiesin, että olet hölmö, nyt sen tietää koko Moskova!”
”Kosketus Siperian ehtymättömiin vesivaroihin tänään: asuntolassa ei ole vettä lainkaan, ei siis toimi vessakaan! Jo edellisiltainen havainto oli, että kylmää vettä ei tule. Joku oli järjestänyt ison saavin kylppäriin, jolla tulikuuma vesi jäähdyteltiin sopivaksi ja vesipullosta leikattu kuuppa toimi suihkuna.”
”Pyykkipussin vientiin Esterin kanssa, joka tuntuu jo sujuvan helisevästi,espanjalaisella korostuksella, jutustelevan pesulanhoitaja-Marinan kanssa venäjäksi. Sveitsiläinen Adrian vaikuttaa omalaatuiselta kaverilta. Katselin hänen aamuista Baikal-retkiasuaan: epämukavannäköinen kauluspaita päällä tilanteessa kuin tilanteessa, jopa urheilukentän ympäri hölkätessään. Vaikuttaa paljon opiskelleelta, osaa venäjää niin hyvin, että on pisimmälle ehtineiden keskusteluryhmässä. On varautunut, ei mikään rento tyyppi. Ester kertoi Marinan sanoneen, ettei saa Adrianin venäjänkielestä mitään selvää, puhetta tulee paljon ja nopeasti. Muttei me saada selvää hänen saksankielestäkään!”
Irkutskilla yhtenä Siperian vanhimmista kaupungeista on ikää 350 vuotta ja asukkaita noin 600.000. Kauppareitit sekä tutkimusmatkat Kaukoitään, Alaskaan, Jakutiaan, Mongoliaan ja Kiinaan kulkivat 1800-luvulla Irkutskin kautta, joka oli liikenneyhteyksien solmukohta ja joka on tunnettu Itä-Siperian pääkaupunkina vuodesta 1822. Keskustaltaan kaunis ja kiinnostava Irkutsk puurakenteisine taloineen, joissa värikkäitä ja taidokkaasti koristeltuja ikkunaluukkuja, sijaitsee Baikal-järven ainoan laskujoen Angaran rantatöyräällä, pari sataa kilometriä pohjoiseen Mongolian rajalta. Irkutsk on Itä-Siperian kulttuurin ja tieteiden keskus sekä pääkaupunki hallinnolliselle alueelle, jonka naapureita ovat Jakutian , Burjatian ja Tuvan tasavallat sekä Krasnojarskin ja Zabaikalskin alueet ja joka on 19 kertaa Sveitsin kokoinen.
”Yhden kuvauksen mukaan ennen Pietarista paenneiden dekabristien tuloa, jotka olivat ylhäistä ja oppinutta väkeä, Irkutsk oli junttila, täynnä maalaisia, jotka joivat votkaa ja kasvattivat sikoja.”
”Tänään kaupunkikierros ja mm. käynti Irkutskin syntypaikalla. Irkutskista on osa päivää jatkui kierroksen jälkeen ja meitä lähti neljä sitä yhdessä viettämään. Käytiin ensin ostamassa paikallista olutta, jota lorotettiin kaupan hanoista ½ litran tai litran muovipulloihin, joiden kanssa lähdettiin Angara-joen rantaan. Joku tiesi kertoa, että tapana on mennä rannalle juomaan olutta ja heitellä pulloja rantakivikkoon, niin että lasinsirpaleita on joka paikassa. Silti oli pakko astua ihanan raikkaaseen, Baikalista lähteneeseen veteen. Virta on todella voimakas, mutta kuulemma siinä silti voi uida, koska kun heittäytyy virran vietäväksi, päätyy pian pyörteeseen, joka tuokin takaisin rannalle.”
”Liikenne on villiä, ajajat eivät ole kohteliaita. Jalankulkijoita ei ole huomioitu juuri lainkaan. On vain vedettävä henkeä ja syöksyttävä kadun yli ennakoimattomasti kiihdyttävien autojen väliin. Pääsääntö liikenteessä on, että jalankulkija väistää aina, vaikka sitten olisi jalkakäytävällä. Teiden huonon kunnon takia maasturit ovat suosiossa, mieluiten ostetaan länsiautoja tai sitten vaikka käytettyjä japanilaisia, joissa on ratti väärällä puolella, koska ne joka tapauksessa kestävät kauemmin kuin paikalliset, upouudet Ladat tai Volgat.”
”Korruptio, josta oli varoiteltu heti kurssin alkajaisiksi saamassamme ohjelmalehtisessäkin (”humalaiset ja poliisi voivat aiheuttaa ongelmia”), rehottaa kaikkialla. Irkutskiin on joku aika sitten valittu uusi kuvernööri. Hänen edeltäjänsä kuoli helikopterionnettomuudessa keskellä luvattomia karhunammuntapuuhia ja sitä edellinen istui pitkään vankilassa huomattavien talousrikosten vuoksi.”
Burjaatit ovat Itä-Siperian alkuperäisväestöä. Jo 1300-luvulta on kirjoituksia, joissa kuvataan heimoa nimeltä ”metsäkansa”, joka ei totellut Tsingiskhanin johtamia mongolialaisia valloittajia, asui jurtissa ja harjoitti karjanhoitoa sekä shamanismia. Venäläisistä ensimmäisinä alueelle saapuivat kasakat. Nykyisin Baikal-järven läheisyydessä elää yli 130 kansallisuutta, uskonnoista vahvimmin vaikuttavat shamanismi, buddhismi ja kristillisyys.
Tullakseen shamaaniksi miehen (tai naisen) suvussa on täytynyt olla edeltäjiä, jotka olivat shamaaneja, hänellä tulee olla erityisiä, tehtävään tarvittavia ominaisuuksia ja laajat tiedot historiasta.
”Viehättävä burjaattityttö Natasa, joka on lääketieteen opiskelija ja joka lisätienisteikseen opettaa arabialaisia vatsatansseja fitness-klubilla, tuli ystävättärensä kanssa ja me neljä (slovenialainen Marjeta mukana) ajeltiin taksilla keskustaan burjaattiravintolaan. Ruokalistalla paikallisia pelmenejä eli lihapullia takinakuoressa smetanan kanssa, juomana Burjatian balsamia, yrteillä maustettua voimakasta juomaa, jolla on myös lääkinnällisiä vaikutuksia.
Kun kohotetaan maljaa, kilistetään ensin terveydelle, sitten vanhemmille ja lopuksi rakkaudelle!”
”Yliopiston omistama Polytechnik-loma-alue Angara-joen lahdenpullistuman rannalla – kuin Sääksjärven leiripaikka nuoruudessani – ympärillä taloista, autoista ja lasten polkupyöristä päätellen varakkaamman väen datsoja. Lähiminimarket oli kovassa käytössä, kun kurssilaiset pakkautuivat ostamaan olutta ym. juhlajuomaa.
Kasakkaesitys oli hieno, paras koskaan näkemäni! Paikkana rantalehvikön aukea alue. Kaksi komeaa,tummaa miestä, ulkomuodoltaan täydellisesti vastaten kuvaani kasakoista, pukeutuneina asianmukaisiin, juhlavan kirjailtuihin asuihin, valtasi ulko-ilma-alueen kertaheitolla miehekkäillä äänillään. Säkenöivät hymyt täynnä lämmintä elämäniloa säilyivät koko esityksen ajan.
Menin kiittämään heitä esityksen loputtua ja kysyin, mistä olivat lähtöisin. He olivat Irkutskista, näyttelijä- ja musiikkikoulutuksen käyneitä ammattilaisia, viihdyttäneet ihmisiä jo yli 30 vuotta. Näillä nykykasakoilla on nettisivutkin!
Illan hiljetessä ja pimetessä istui laiturilla kuun valossa ja venäläisten rannoilla savuavien nuotiotulien kajastuksessa suurin osa kurssilaisista nauttimassa tunnelmasta ja juttelusta keskellä Siperiaa. Alkoi olla lähes tyyntä, Angara-joki huokui viileyttä.”
”Matkan yksi päätavoitteista, uinti Baikalissa! Vesi oli tutun viileää, kuin meillä Herajärvessä juhannuksena, Baikalin syvyydet tuntuivat uhkaavilta, en voinut olla olematta tietoinen siitä, että alapuolella on toista kilometriä vettä. Ymmärrän, ettei Baikalin kanssa ole leikkimistä.”
Burjaattien pyhä järvi, ”Siperian helmi” Baikal sijaitsee lähes keskellä Aasiaa. Se on ainutlaatuinen luonnonluomus, majesteetillinen mittasuhteiltaankin: maapallon vanhin ja syvin järvi ja suurin makean veden allas – viidesosa koko planeetan makeasta vedestä on Baikalissa! Järven pituus on 636 km, suunnilleen sama kuin matka Pietarista Moskovaan ja suurin syvyys 1637 m! Tiedemiehet arvelevat sen iäksi yli 25 miljoonaa vuotta, mutta mitään merkkejä vanhenemisesta ei ole.
”Baikal-museossa kuuntelin venäjänkielistä opastusta – kaunista kieltä tuli hengästyttävästi kuin sarjaa konekivääristä tottuneelta opasnaiselta, joka nipin napin ehti henkeä vetää välillä johdattaessaan kohteen luota toiselle. Akvaarioalueen huipennuksena olivat Baikalin norpat: sympaattisen lämminkatseiset, suurisilmäiset pallerot, jotka tulivat mielellään veikistelemään katselijoille.”
”Vaikuttavaa oli kuulla brasilialaisen Lauran kuvausta sukellusreissulta (siihenkin on mahdollisuus Baikalilla!): ensin Baikalin rannalla on jokunen metri loivaa kaistaletta, sitten jyrkkenee äkisti, veden alla on lähes pystysuora seinämä (wall), joka pudottaa satoja metrejä alaspäin syvyyksiin. Sukeltajalle se tarkoittaa huimaa alasmenoa, ”kuin lentäisi”, maailman syvimmän järven pohjaa kohti!”
Baikalin talvi on kylmä, jääkerros järven pinnalla on kauttaaltaan ainakin metrin paksu, mutta kesä on sitä lämpimämpi: aurinkoisia päiviä on lukumääräisesti enemmän kuin Nizzassa Välimerellä! Sanotaan, että Baikal antaa ihmisille voimaa ja energiaa ja siksi järven ympäristön asukkaat elävät muita kauemmin ja terveempinä.
Leena Partanen
“Mennä hytkytellään kohti Omskia, jossa seuraavaksi lähes 20 minuutin pysähdys. Edellinen seisake oli Isimin kaupungin asemalla, ehdin juuri sitä ennen käydä suihkussa (!), johon pyydetään lupa vaununhoitajattarelta (hymyili mulle tänään) ja joka maksoi 91 ruplaa. Ulkona lähemmäs 30 astetta lämmintä.”
”Erona yli 20 vuotta sitten tekemääni Siperian junamatkaan on lukulasien tarpeeni ja latautumassa olevat kännykät johtoineen, joita on pitkin vaunuja.”
Idän suuntaan mentäessä viimeiseksi eurooppalaiseksi kaupungiksi mainittu Irkutsk sijaitsee 6159 kilometrin etäisyydellä Helsingistä. Lähes neljä vuorokautta kestävän junamatkan aikana ylittyvät mm. sellaiset maailman pisimpiin lukeutuvat joet kuin Volga, Ob ja Jenisei; taakse jäävät Venäjän lukuisista miljoonakaupungeista Perm, Sverdlovsk,Omsk ja Novosibirsk.
”Tatarskaja 2 minuuttia: ei ollut menoa ulos kellään. Vaununhoitajatyttö on totista tyyppiä, paimentaa virkalakki päässä matkustajat ajoissa sisään ja läiskäisee uloskulkusillan kiinni, loksauttaa oven lukkoon ja häipyy omaan hyttiinsä.”
”Olin yöilmaa hengittämässä Novosibirskin asemalla, jossa oli satanut ja asteita mittarissa +15. Asemahalli vaikutti pimeässä valaistuna mahtipontisen isolta ja lujatekoiselta.”
”Kännykkään on ilmestynyt Saunalahden tilalle teksti Far East!”
Irkutskin Valtiollisen Teknillisen Yliopiston järjestämä kahden viikon kesäkurssi International Summer School ”Exploring Siberia 09” oli järjestyksessä kolmas, osanottajia kaikkiaan 31 kymmenestä eri maasta, kaukaisin Brasiliasta. Germaanisten kielten edustus oli vahvin, suomalaisia joukossa kaksi.
Kurssin ohjelma oli tiivis, monipuolinen, järjestelyt erinomaiset: venäjänkielen opetusta 34 tuntia, lisäksi luentoja Siperian asukkaista ja historiasta, Irkutskin poliittisesta ja taloudellisesta kehityksestä, Baikal-järven erityispiirteistä ja ekologiasta sekä Siperian rautatiestä puhumattakaan monista mielenkiintoisista retkistä ympäristöön.
”Oma kysymykseni tämän päivän luennolla koski liikenneyhteyksien ylläpitoa. Professori Arbatskaja vastasi, että Venäjän liittovaltion hallinto antaa rahaa rautateiden ja tiestön ylläpitoa varten, mutta Siperiassa on kaksi ongelmaa: tiet ja typerät ihmiset! Rahaa on, mutta ei sellaisia rakentajia, jotka jättäisivät hyvää jälkeä.”
” Tunnilta kuultua: nuorten venäläisten ongelma: paljon rahaa, ei tyylitajua. Tarina: Oli kauppias, joka rakensi itselleen talon. Hänen äitinsä sanoi hänelle: ennen vain minä tiesin, että olet hölmö, nyt sen tietää koko Moskova!”
”Kosketus Siperian ehtymättömiin vesivaroihin tänään: asuntolassa ei ole vettä lainkaan, ei siis toimi vessakaan! Jo edellisiltainen havainto oli, että kylmää vettä ei tule. Joku oli järjestänyt ison saavin kylppäriin, jolla tulikuuma vesi jäähdyteltiin sopivaksi ja vesipullosta leikattu kuuppa toimi suihkuna.”
”Pyykkipussin vientiin Esterin kanssa, joka tuntuu jo sujuvan helisevästi,espanjalaisella korostuksella, jutustelevan pesulanhoitaja-Marinan kanssa venäjäksi. Sveitsiläinen Adrian vaikuttaa omalaatuiselta kaverilta. Katselin hänen aamuista Baikal-retkiasuaan: epämukavannäköinen kauluspaita päällä tilanteessa kuin tilanteessa, jopa urheilukentän ympäri hölkätessään. Vaikuttaa paljon opiskelleelta, osaa venäjää niin hyvin, että on pisimmälle ehtineiden keskusteluryhmässä. On varautunut, ei mikään rento tyyppi. Ester kertoi Marinan sanoneen, ettei saa Adrianin venäjänkielestä mitään selvää, puhetta tulee paljon ja nopeasti. Muttei me saada selvää hänen saksankielestäkään!”
Irkutskilla yhtenä Siperian vanhimmista kaupungeista on ikää 350 vuotta ja asukkaita noin 600.000. Kauppareitit sekä tutkimusmatkat Kaukoitään, Alaskaan, Jakutiaan, Mongoliaan ja Kiinaan kulkivat 1800-luvulla Irkutskin kautta, joka oli liikenneyhteyksien solmukohta ja joka on tunnettu Itä-Siperian pääkaupunkina vuodesta 1822. Keskustaltaan kaunis ja kiinnostava Irkutsk puurakenteisine taloineen, joissa värikkäitä ja taidokkaasti koristeltuja ikkunaluukkuja, sijaitsee Baikal-järven ainoan laskujoen Angaran rantatöyräällä, pari sataa kilometriä pohjoiseen Mongolian rajalta. Irkutsk on Itä-Siperian kulttuurin ja tieteiden keskus sekä pääkaupunki hallinnolliselle alueelle, jonka naapureita ovat Jakutian , Burjatian ja Tuvan tasavallat sekä Krasnojarskin ja Zabaikalskin alueet ja joka on 19 kertaa Sveitsin kokoinen.
”Yhden kuvauksen mukaan ennen Pietarista paenneiden dekabristien tuloa, jotka olivat ylhäistä ja oppinutta väkeä, Irkutsk oli junttila, täynnä maalaisia, jotka joivat votkaa ja kasvattivat sikoja.”
”Tänään kaupunkikierros ja mm. käynti Irkutskin syntypaikalla. Irkutskista on osa päivää jatkui kierroksen jälkeen ja meitä lähti neljä sitä yhdessä viettämään. Käytiin ensin ostamassa paikallista olutta, jota lorotettiin kaupan hanoista ½ litran tai litran muovipulloihin, joiden kanssa lähdettiin Angara-joen rantaan. Joku tiesi kertoa, että tapana on mennä rannalle juomaan olutta ja heitellä pulloja rantakivikkoon, niin että lasinsirpaleita on joka paikassa. Silti oli pakko astua ihanan raikkaaseen, Baikalista lähteneeseen veteen. Virta on todella voimakas, mutta kuulemma siinä silti voi uida, koska kun heittäytyy virran vietäväksi, päätyy pian pyörteeseen, joka tuokin takaisin rannalle.”
”Liikenne on villiä, ajajat eivät ole kohteliaita. Jalankulkijoita ei ole huomioitu juuri lainkaan. On vain vedettävä henkeä ja syöksyttävä kadun yli ennakoimattomasti kiihdyttävien autojen väliin. Pääsääntö liikenteessä on, että jalankulkija väistää aina, vaikka sitten olisi jalkakäytävällä. Teiden huonon kunnon takia maasturit ovat suosiossa, mieluiten ostetaan länsiautoja tai sitten vaikka käytettyjä japanilaisia, joissa on ratti väärällä puolella, koska ne joka tapauksessa kestävät kauemmin kuin paikalliset, upouudet Ladat tai Volgat.”
”Korruptio, josta oli varoiteltu heti kurssin alkajaisiksi saamassamme ohjelmalehtisessäkin (”humalaiset ja poliisi voivat aiheuttaa ongelmia”), rehottaa kaikkialla. Irkutskiin on joku aika sitten valittu uusi kuvernööri. Hänen edeltäjänsä kuoli helikopterionnettomuudessa keskellä luvattomia karhunammuntapuuhia ja sitä edellinen istui pitkään vankilassa huomattavien talousrikosten vuoksi.”
Burjaatit ovat Itä-Siperian alkuperäisväestöä. Jo 1300-luvulta on kirjoituksia, joissa kuvataan heimoa nimeltä ”metsäkansa”, joka ei totellut Tsingiskhanin johtamia mongolialaisia valloittajia, asui jurtissa ja harjoitti karjanhoitoa sekä shamanismia. Venäläisistä ensimmäisinä alueelle saapuivat kasakat. Nykyisin Baikal-järven läheisyydessä elää yli 130 kansallisuutta, uskonnoista vahvimmin vaikuttavat shamanismi, buddhismi ja kristillisyys.
Tullakseen shamaaniksi miehen (tai naisen) suvussa on täytynyt olla edeltäjiä, jotka olivat shamaaneja, hänellä tulee olla erityisiä, tehtävään tarvittavia ominaisuuksia ja laajat tiedot historiasta.
”Viehättävä burjaattityttö Natasa, joka on lääketieteen opiskelija ja joka lisätienisteikseen opettaa arabialaisia vatsatansseja fitness-klubilla, tuli ystävättärensä kanssa ja me neljä (slovenialainen Marjeta mukana) ajeltiin taksilla keskustaan burjaattiravintolaan. Ruokalistalla paikallisia pelmenejä eli lihapullia takinakuoressa smetanan kanssa, juomana Burjatian balsamia, yrteillä maustettua voimakasta juomaa, jolla on myös lääkinnällisiä vaikutuksia.
Kun kohotetaan maljaa, kilistetään ensin terveydelle, sitten vanhemmille ja lopuksi rakkaudelle!”
”Yliopiston omistama Polytechnik-loma-alue Angara-joen lahdenpullistuman rannalla – kuin Sääksjärven leiripaikka nuoruudessani – ympärillä taloista, autoista ja lasten polkupyöristä päätellen varakkaamman väen datsoja. Lähiminimarket oli kovassa käytössä, kun kurssilaiset pakkautuivat ostamaan olutta ym. juhlajuomaa.
Kasakkaesitys oli hieno, paras koskaan näkemäni! Paikkana rantalehvikön aukea alue. Kaksi komeaa,tummaa miestä, ulkomuodoltaan täydellisesti vastaten kuvaani kasakoista, pukeutuneina asianmukaisiin, juhlavan kirjailtuihin asuihin, valtasi ulko-ilma-alueen kertaheitolla miehekkäillä äänillään. Säkenöivät hymyt täynnä lämmintä elämäniloa säilyivät koko esityksen ajan.
Menin kiittämään heitä esityksen loputtua ja kysyin, mistä olivat lähtöisin. He olivat Irkutskista, näyttelijä- ja musiikkikoulutuksen käyneitä ammattilaisia, viihdyttäneet ihmisiä jo yli 30 vuotta. Näillä nykykasakoilla on nettisivutkin!
Illan hiljetessä ja pimetessä istui laiturilla kuun valossa ja venäläisten rannoilla savuavien nuotiotulien kajastuksessa suurin osa kurssilaisista nauttimassa tunnelmasta ja juttelusta keskellä Siperiaa. Alkoi olla lähes tyyntä, Angara-joki huokui viileyttä.”
”Matkan yksi päätavoitteista, uinti Baikalissa! Vesi oli tutun viileää, kuin meillä Herajärvessä juhannuksena, Baikalin syvyydet tuntuivat uhkaavilta, en voinut olla olematta tietoinen siitä, että alapuolella on toista kilometriä vettä. Ymmärrän, ettei Baikalin kanssa ole leikkimistä.”
Burjaattien pyhä järvi, ”Siperian helmi” Baikal sijaitsee lähes keskellä Aasiaa. Se on ainutlaatuinen luonnonluomus, majesteetillinen mittasuhteiltaankin: maapallon vanhin ja syvin järvi ja suurin makean veden allas – viidesosa koko planeetan makeasta vedestä on Baikalissa! Järven pituus on 636 km, suunnilleen sama kuin matka Pietarista Moskovaan ja suurin syvyys 1637 m! Tiedemiehet arvelevat sen iäksi yli 25 miljoonaa vuotta, mutta mitään merkkejä vanhenemisesta ei ole.
”Baikal-museossa kuuntelin venäjänkielistä opastusta – kaunista kieltä tuli hengästyttävästi kuin sarjaa konekivääristä tottuneelta opasnaiselta, joka nipin napin ehti henkeä vetää välillä johdattaessaan kohteen luota toiselle. Akvaarioalueen huipennuksena olivat Baikalin norpat: sympaattisen lämminkatseiset, suurisilmäiset pallerot, jotka tulivat mielellään veikistelemään katselijoille.”
”Vaikuttavaa oli kuulla brasilialaisen Lauran kuvausta sukellusreissulta (siihenkin on mahdollisuus Baikalilla!): ensin Baikalin rannalla on jokunen metri loivaa kaistaletta, sitten jyrkkenee äkisti, veden alla on lähes pystysuora seinämä (wall), joka pudottaa satoja metrejä alaspäin syvyyksiin. Sukeltajalle se tarkoittaa huimaa alasmenoa, ”kuin lentäisi”, maailman syvimmän järven pohjaa kohti!”
Baikalin talvi on kylmä, jääkerros järven pinnalla on kauttaaltaan ainakin metrin paksu, mutta kesä on sitä lämpimämpi: aurinkoisia päiviä on lukumääräisesti enemmän kuin Nizzassa Välimerellä! Sanotaan, että Baikal antaa ihmisille voimaa ja energiaa ja siksi järven ympäristön asukkaat elävät muita kauemmin ja terveempinä.
Leena Partanen
Kommentit