<>
Keväällä ilmestyneessä uuden sukupolven Kopeekassa arvioitiin ainejärjestömme merkitystä ja päädyttiin siihen lopputulokseen, että Rupla on muun ohella korvaamattoman tärkeä elävä linkki yliopistoelämän ja slaavilaisen maailman välillä. Linkki, joka on jokaiselle slavistille välttämätön, sillä juuri se yhdistää meidän arkisen pakerruksemme slaavilaisen mielen ja kielen monitasoiseen analyysiin.
Tämä humanistinen hempeä höpinä on kuitenkin joutumassa pian koville. Muutoksen tuulet puhalsivat jo viime talvena ylitsemme. Helsingin yliopisto aidon kalvinistisen työmoraalin omaavan organisaation tavoin vahvisti ja hyväksyi yliopistolakiuudistuksen jo ennen sen voimaantuloa. Nyt sitä ollaan panemassa täytäntöön.
Arkadianmäki pääsi viimein yhteisymmärrykseen yliopistoihin kohdistuvasta uudistushankkeestaan ja vahvisti lain uusintakäsittelyn jälkeen viime kesäkuussa. Tuon mustan kesäkuun 2009 suuri jälkimaininki iskee laitoksemme yli pian. Ensi vuoden elokuusta alkaen Slavistiikan ja baltologian laitos siirtyy historian romukoppaan ja tilalle nousee uusi uljas Nykykielten laitos.
Jo uuden laitoksen nimi on hupaisa ottaen huomioon, että sen ulkopuolelle jäävät toisistaan ah-niin-erottamattomat suomalais-ugrilaiset ja pohjoismaiset kielet sekä monet muut nykykielet. Laitoksen hallintokieleksi on valittu englanti, mikä sekin kuvastaa erinomaisesti kirkasotsaista kauppakorkeakoululaista perittyä maailmankuvaa. Koska yliopistolakiuudistuksen yksi julkilausutuista tavoitteista on turvata opiskelijoiden parempi työllistyminen ja nopeampi valmistuminen, on syytä olettaa, että pelin henki on muuttumassa ajan henkeä vastaavaksi. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että kandiksi valmistutaan kolmessa vuodessa ja maisteriksi viidessä. Vätystelyyn ja haahuiluun ei ole enää aikaa eikä varaa. Se ei yksinkertaisesti ole kannattavaa. On myös syytä olettaa, että sama henki tulee vallitsemaan yliopistolakiuudistuksen lehtolapsen eli laitosuudistuksen päästessä eroon meneillään olevasta puberteetistaan ja aloittaessaan kypsän dynaamisen toiminnan kauden. Se kausi on pian käsillä.
Kopeekan lokakuun manifestin tarkoituksena ei kuitenkaan ole esitellä uusliberalistisen yliopistopolitiikan epäkohtia. Sen tarkoituksena on vain esittää yksi viaton ja yksinkertainen kysymys: mitä tapahtuu Ruplalle sitten, kun laitosuudistus on toteutettu? On totta, että Rupla toimii Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan eikä tulevan Nykykielten laitoksen alaisuudessa. Totta on myöskin se, ettei vuosikymmenten ainejärjestöperinne pyyhkiydy helposti historian hautausmaalle. Ei ainakaan niin helposti kuin vanha yliopisto.
Olisi kuitenkin tyhmää väittää, että tällaisten taantumuksen voittojen pauhatessa mikään ei muuttuisi slavistienkaan asenteissa. Aalto-yliopistolainen maailmankatsomus on yhtä tarttuva kuin mikä tahansa yhteiskunnallinen aate. Kutsuttiin sitä sitten uusliberalismiksi, fasisimiksi, taistolaisuudeksi tai vaikkapa valtiovarainministeri Jyrki Kataisen sanoja lainaten: ”parhaaksi asiaksi mitä yliopistoille on niiden perustamisen jälkeen tapahtunut”. Varmaa on allekirjoittaneen mielestä ainakin se, että uudessa jättisuuressa Nykykielten laitoksessa, jossa opiskelujen oletettu toteutustahti näyttäisi olevan angloamerikkalaisen ajatusmallin perua ja jossa opetuksen laatu mitataan niiden tuottavuudella, pienehkön slavistiikan ainejärjestön merkitys on jäämässä uudelle entistä kilpailukykyisemmälle opiskelijalle vähäiseksi.
Tällaisten näköalojen häämöttäessä edessä, ainut ase taistelussa nousuvettä vastaan on Ruplan tulevaisuuden kannalta slavistien yhteenkuulumisen tunne eli ryhmäidentiteetin säilyttäminen laitoksella, jolla slaavilaiset kielet ovat enää yksi lukuisista oppiaineista muiden joukossa. Tehtävää voidaan hyvällä syyllä sanoa vähintäänkin haasteelliseksi. Silti Rupla tulee säilymään järjestönä, joka pyrkii edelleen yhdistämään toiminnassaan toisiinsa jokapäiväisen opiskelun ja aidon mielenkiinnon slaavilaiseen maailman, vaikka opiskeluympäristö sekä opetusasenteet ja -tavoitteet sen ympärillä muuttuisivatkin rajusti.
Ja vaikka uusliberalismin henki vallitisisi tulevalla laitoksellamme opiskelijatoiminnan aaveen kummitellessa käytävillä.
Stefan Smirnov
Keväällä ilmestyneessä uuden sukupolven Kopeekassa arvioitiin ainejärjestömme merkitystä ja päädyttiin siihen lopputulokseen, että Rupla on muun ohella korvaamattoman tärkeä elävä linkki yliopistoelämän ja slaavilaisen maailman välillä. Linkki, joka on jokaiselle slavistille välttämätön, sillä juuri se yhdistää meidän arkisen pakerruksemme slaavilaisen mielen ja kielen monitasoiseen analyysiin.
Tämä humanistinen hempeä höpinä on kuitenkin joutumassa pian koville. Muutoksen tuulet puhalsivat jo viime talvena ylitsemme. Helsingin yliopisto aidon kalvinistisen työmoraalin omaavan organisaation tavoin vahvisti ja hyväksyi yliopistolakiuudistuksen jo ennen sen voimaantuloa. Nyt sitä ollaan panemassa täytäntöön.
Arkadianmäki pääsi viimein yhteisymmärrykseen yliopistoihin kohdistuvasta uudistushankkeestaan ja vahvisti lain uusintakäsittelyn jälkeen viime kesäkuussa. Tuon mustan kesäkuun 2009 suuri jälkimaininki iskee laitoksemme yli pian. Ensi vuoden elokuusta alkaen Slavistiikan ja baltologian laitos siirtyy historian romukoppaan ja tilalle nousee uusi uljas Nykykielten laitos.
Jo uuden laitoksen nimi on hupaisa ottaen huomioon, että sen ulkopuolelle jäävät toisistaan ah-niin-erottamattomat suomalais-ugrilaiset ja pohjoismaiset kielet sekä monet muut nykykielet. Laitoksen hallintokieleksi on valittu englanti, mikä sekin kuvastaa erinomaisesti kirkasotsaista kauppakorkeakoululaista perittyä maailmankuvaa. Koska yliopistolakiuudistuksen yksi julkilausutuista tavoitteista on turvata opiskelijoiden parempi työllistyminen ja nopeampi valmistuminen, on syytä olettaa, että pelin henki on muuttumassa ajan henkeä vastaavaksi. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että kandiksi valmistutaan kolmessa vuodessa ja maisteriksi viidessä. Vätystelyyn ja haahuiluun ei ole enää aikaa eikä varaa. Se ei yksinkertaisesti ole kannattavaa. On myös syytä olettaa, että sama henki tulee vallitsemaan yliopistolakiuudistuksen lehtolapsen eli laitosuudistuksen päästessä eroon meneillään olevasta puberteetistaan ja aloittaessaan kypsän dynaamisen toiminnan kauden. Se kausi on pian käsillä.
Kopeekan lokakuun manifestin tarkoituksena ei kuitenkaan ole esitellä uusliberalistisen yliopistopolitiikan epäkohtia. Sen tarkoituksena on vain esittää yksi viaton ja yksinkertainen kysymys: mitä tapahtuu Ruplalle sitten, kun laitosuudistus on toteutettu? On totta, että Rupla toimii Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan eikä tulevan Nykykielten laitoksen alaisuudessa. Totta on myöskin se, ettei vuosikymmenten ainejärjestöperinne pyyhkiydy helposti historian hautausmaalle. Ei ainakaan niin helposti kuin vanha yliopisto.
Olisi kuitenkin tyhmää väittää, että tällaisten taantumuksen voittojen pauhatessa mikään ei muuttuisi slavistienkaan asenteissa. Aalto-yliopistolainen maailmankatsomus on yhtä tarttuva kuin mikä tahansa yhteiskunnallinen aate. Kutsuttiin sitä sitten uusliberalismiksi, fasisimiksi, taistolaisuudeksi tai vaikkapa valtiovarainministeri Jyrki Kataisen sanoja lainaten: ”parhaaksi asiaksi mitä yliopistoille on niiden perustamisen jälkeen tapahtunut”. Varmaa on allekirjoittaneen mielestä ainakin se, että uudessa jättisuuressa Nykykielten laitoksessa, jossa opiskelujen oletettu toteutustahti näyttäisi olevan angloamerikkalaisen ajatusmallin perua ja jossa opetuksen laatu mitataan niiden tuottavuudella, pienehkön slavistiikan ainejärjestön merkitys on jäämässä uudelle entistä kilpailukykyisemmälle opiskelijalle vähäiseksi.
Tällaisten näköalojen häämöttäessä edessä, ainut ase taistelussa nousuvettä vastaan on Ruplan tulevaisuuden kannalta slavistien yhteenkuulumisen tunne eli ryhmäidentiteetin säilyttäminen laitoksella, jolla slaavilaiset kielet ovat enää yksi lukuisista oppiaineista muiden joukossa. Tehtävää voidaan hyvällä syyllä sanoa vähintäänkin haasteelliseksi. Silti Rupla tulee säilymään järjestönä, joka pyrkii edelleen yhdistämään toiminnassaan toisiinsa jokapäiväisen opiskelun ja aidon mielenkiinnon slaavilaiseen maailman, vaikka opiskeluympäristö sekä opetusasenteet ja -tavoitteet sen ympärillä muuttuisivatkin rajusti.
Ja vaikka uusliberalismin henki vallitisisi tulevalla laitoksellamme opiskelijatoiminnan aaveen kummitellessa käytävillä.
Stefan Smirnov
Kommentit