'
Ruplan omaa Kopeekka lehteä on julkaistu paperilla pian kaksi vuotta. Lehden tie on ollut välillä kuoppainen, ja välillä sen teemat ovat kiemurelleet sinne tänne kuin vuoristotie Balkanilla. Silti se on onnistunut yhdistämään viiden yliopiston slaavikielten opiskelijat tämän uusimman taipaleensa alusta saakka. Kopeekasta itsestään on tullut yhdistävä tekijä. Ainakin kotimaisen slavistiikan saralla.
Viimeisimmässä syys-Kopeekassa keskityttiin muistelemaan menneitä, mutta samalla numero tuli päällystäneeksi tietä tätä numeroa koossapitävälle teemalle: asioille, jotka yhdistävät meitä. Tuo sana ”me” on usein osoittautunut peräti petolliseksi. Jaottelu omiin ja vieraisiin elementteihin on usein osoittautunut niin kieliä, kulttuureja kuin identiteettejäkin koossapitäväksi voimaksi. Vastakainasettelua maailmassa, joka näyttää jo olemassaolonsa puolesta perustuvan sille, on vaikea välttää.
Mutta toisaalta kaikki rajaaminen ei ole välttämättä vastakkainasettelua. Kopeekan julkaisutoiminnan antama esimerkki näyttäisikin tukevan väitettä: tämä lehti yhdistää ”meitä” slavisteja, mutta silti sen lukijat ovat saaneet nähdä jos jonkinlaista kynäilijää mitä moninaisimmilla teemoilla. Lehti on pyrkinyt ja päätynyt varsin heterogeeniseen ilmaisuun ja sen palstoilta on aina löytynyt tilaa slaavi-intoiselle akateemikolle (tai sellaisen alulle). Tämä ei kuitenkaan näytä vähentäneen lehteen kohdistettua mielenkiintoa tai sen merkitystä akateemista diskurssia ylläpitävänä tekijänä.
Pitemmittä puheitta tämä joulukuun numero haastaa sinut, lukijan, etsimään vanhan ja helpon vastakkainasettelun sijasta uusia ja ehkä vaikeastihavaittavia yhdistäviä siteitä niin pienissä kuin suurissakin ympyröissä. Kaiken kukkuraksi Kopeekka ja sen toimitus toivottavat sinulle onnea ja puhtia uudelle vuodelle 2011.
С новым годом, с новым счастьем!
Stefan Smirnov
PS. Jos olet nauttinut Kopeekan lukemisesta ja tahtoisit lukea sitä myös tulevaisuudessa: otathan yhteyttä!
Ruplan omaa Kopeekka lehteä on julkaistu paperilla pian kaksi vuotta. Lehden tie on ollut välillä kuoppainen, ja välillä sen teemat ovat kiemurelleet sinne tänne kuin vuoristotie Balkanilla. Silti se on onnistunut yhdistämään viiden yliopiston slaavikielten opiskelijat tämän uusimman taipaleensa alusta saakka. Kopeekasta itsestään on tullut yhdistävä tekijä. Ainakin kotimaisen slavistiikan saralla.
Viimeisimmässä syys-Kopeekassa keskityttiin muistelemaan menneitä, mutta samalla numero tuli päällystäneeksi tietä tätä numeroa koossapitävälle teemalle: asioille, jotka yhdistävät meitä. Tuo sana ”me” on usein osoittautunut peräti petolliseksi. Jaottelu omiin ja vieraisiin elementteihin on usein osoittautunut niin kieliä, kulttuureja kuin identiteettejäkin koossapitäväksi voimaksi. Vastakainasettelua maailmassa, joka näyttää jo olemassaolonsa puolesta perustuvan sille, on vaikea välttää.
Mutta toisaalta kaikki rajaaminen ei ole välttämättä vastakkainasettelua. Kopeekan julkaisutoiminnan antama esimerkki näyttäisikin tukevan väitettä: tämä lehti yhdistää ”meitä” slavisteja, mutta silti sen lukijat ovat saaneet nähdä jos jonkinlaista kynäilijää mitä moninaisimmilla teemoilla. Lehti on pyrkinyt ja päätynyt varsin heterogeeniseen ilmaisuun ja sen palstoilta on aina löytynyt tilaa slaavi-intoiselle akateemikolle (tai sellaisen alulle). Tämä ei kuitenkaan näytä vähentäneen lehteen kohdistettua mielenkiintoa tai sen merkitystä akateemista diskurssia ylläpitävänä tekijänä.
Pitemmittä puheitta tämä joulukuun numero haastaa sinut, lukijan, etsimään vanhan ja helpon vastakkainasettelun sijasta uusia ja ehkä vaikeastihavaittavia yhdistäviä siteitä niin pienissä kuin suurissakin ympyröissä. Kaiken kukkuraksi Kopeekka ja sen toimitus toivottavat sinulle onnea ja puhtia uudelle vuodelle 2011.
С новым годом, с новым счастьем!
Stefan Smirnov
PS. Jos olet nauttinut Kopeekan lukemisesta ja tahtoisit lukea sitä myös tulevaisuudessa: otathan yhteyttä!
Kommentit