'
Humanistisessa tiedekunnassa on ongelmia. Täällä opiskelevat eivät valmistu – monet eivät valmistu määräajassa, lähes yhtä useat eivät ollenkaan. Vuosittainen sisäänotto tiedekuntaan on noin 900 ja maisteriksi valmistuvien määrä reilu 300. Tiedekunta ei ole houkutteleva – hakijoiden määrä on vähentynyt ja laatu heikentynyt. Monessa kieliaineessa ei ole saatu kiintiöitä täyteen vuosiin, poikkeuksina tästä maailmankieli englanti sekä seksikäs espanja. Opintojen ja työelämän yhteys ei ole paras mahdollinen. Humanistit kyllä työllistyvät, mutta eivät läheskään aina oman alan töihin eikä humanistisen tutkinnon niin sanottu brändi työnantajien silmissä ole kehuttava. Kaiken tämän lisäksi tiedekunnan oppiainerakenne on pirstaleinen – tällä hetkellä pääaineita on noin 60 ja sisääntuloväyliä eli pääsykokeita on noin nelisenkymmentä. Tähän voidaan vielä lisätä pienentyvä budjetti ja ensi vuonna uudistuva rahoitusmalli, jossa paino säilyy suoritetuissa tutkinnoissa.
Ratkaisuksi näihin ongelmiin tiedekunnan dekanaatti esittää uusia opiskelukokonaisuuksia. Lainaan suoraan tiedekunnalta: ” Opiskelukokonaisuus on yhtä oppiainetta suurempi, suunniteltu yhtenäinen kokonaisuus, joka muodostuu yhteisistä ja valinnaisista opinnoista. Se soveltuu kandidaatintutkintoon sellaisenaan. Suunnittelun lähtökohtana on 2-6 opiskelukokonaisuutta laitosta kohti. Ohjattu kokonaisuus tarkoittaa sitä, että opiskelijalla on opintoja aloittaessaan tiedossa koko tutkinnon sisältö ilman, että hänen välttämättä tarvitsee erikseen miettiä ja etsiä sivuainevalintojaan. Opiskelijalle annetaan valmiita opintopolkuja, joiden mukaan hän voi opiskella. Opiskelijan omavalintaisia opintoja voidaan rajoittaa.” (Laitoksille 5.11. lähetetty kirje ja siihen liittyvä ohjeistus)
Tarkoituksena on siis luoda nykyistä laajempia ja selkeämpiä kokonaisuuksia – polkuja, paketteja, putkia – jotka suorittamalla saavutaan tehokkaammin maalin, eli tutkintoon. Kokonaisuudet voisivat muistuttaa esimerkiksi kielten aineenopettajaksi opiskelevien tutkintoa, joka muodostaa jo tällä hetkellä usein selkeän paketin (pääkieli + toinen kieli + opettajan pedagogiset). Yksi suurimmista muutoksista monien humanistien kohdalla tulisi siis olemaan se, että sivuaineita ei voi valita yhtä vapaasti eikä niitä voi valita yhtä paljon. Pääaineen osuus tutkinnosta tulee siis kasvamaan, mikä on mielestäni hyvä asia. Erityisesti jotkut kandidaatintutkinnot ovat tällä hetkellä liian kapeita tehdäkseen suorittajistaan minkään sortin asiantuntijoita.
Valinnaisuuden raju kaventaminen kuulostaa silti hurjalta. Vaikka joidenkin opiskelijoiden kohdalla liika valinnaisuus hämmentää ja viivästyttää opintoja, monet ovat valinneet humanistisen tiedekunnan juuri akateemisen vapauden vuoksi. Täytyy siis pohtia tarkkaan, parantaako tämänlainen uudistus todella tiedekunnan houkuttelevuutta tulevien opiskelijoiden silmissä. Vaikutus työmarkkina-asemaan on sekin kiistanalainen – humanisteja usein arvostetaan juuri heidän osaamisensa monipuolisuuden ja oppiaineyhdistelmiensä ainutlaatuisuuden vuoksi. Tällä uudistuksella saataisiin ehkä hiukan vähennettyä opintonsa keskeyttäneiden määrää ja jopa lyhennettyä valmistumisaikoja, mutta kannattaako sen vuoksi luopua valinnanvapaudesta ja siirtyä putkitutkintoihin?
Mitä mieltä sinä olet tästä kaikesta? Sano se ääneen! Sillä voi nimittäin olla merkitystä. Suurin osa asioista on vielä suunnitteluvaiheessa eikä mitään lopullisia päätöksiä ole tehty. Aikataulu on kuitenkin kireä, tilanne elää viikoittain ja ratkaisut lukitaan tulevan lukukauden aikana. Aivan ensimmäiseksi laita ylös kalenteriisi päivämäärä 13.1.2011, jolloin järjestetään Nykykielten laitoksen yhteinen opiskelukokonaisuusuudistusta käsittelevä seminaari. Tule ja kerro asioista päättäville oma mielipiteesi! Jos et pääse paikan päälle, lähetä terveisesi oppiaineesi opiskelijayhdyshenkilölle tai laitosneuvoston opiskelijajäsenille. Jos et tiedä, keitä he ovat, laita viestisi minulle (jaakko.kolhi@helsinki.fi) ja välitän sen eteenpäin.
Jännittävää kevätlukukautta odotellen,
Jaakko Kölhi
Ruplan puheenjohtaja 2010
Humanistisessa tiedekunnassa on ongelmia. Täällä opiskelevat eivät valmistu – monet eivät valmistu määräajassa, lähes yhtä useat eivät ollenkaan. Vuosittainen sisäänotto tiedekuntaan on noin 900 ja maisteriksi valmistuvien määrä reilu 300. Tiedekunta ei ole houkutteleva – hakijoiden määrä on vähentynyt ja laatu heikentynyt. Monessa kieliaineessa ei ole saatu kiintiöitä täyteen vuosiin, poikkeuksina tästä maailmankieli englanti sekä seksikäs espanja. Opintojen ja työelämän yhteys ei ole paras mahdollinen. Humanistit kyllä työllistyvät, mutta eivät läheskään aina oman alan töihin eikä humanistisen tutkinnon niin sanottu brändi työnantajien silmissä ole kehuttava. Kaiken tämän lisäksi tiedekunnan oppiainerakenne on pirstaleinen – tällä hetkellä pääaineita on noin 60 ja sisääntuloväyliä eli pääsykokeita on noin nelisenkymmentä. Tähän voidaan vielä lisätä pienentyvä budjetti ja ensi vuonna uudistuva rahoitusmalli, jossa paino säilyy suoritetuissa tutkinnoissa.
Ratkaisuksi näihin ongelmiin tiedekunnan dekanaatti esittää uusia opiskelukokonaisuuksia. Lainaan suoraan tiedekunnalta: ” Opiskelukokonaisuus on yhtä oppiainetta suurempi, suunniteltu yhtenäinen kokonaisuus, joka muodostuu yhteisistä ja valinnaisista opinnoista. Se soveltuu kandidaatintutkintoon sellaisenaan. Suunnittelun lähtökohtana on 2-6 opiskelukokonaisuutta laitosta kohti. Ohjattu kokonaisuus tarkoittaa sitä, että opiskelijalla on opintoja aloittaessaan tiedossa koko tutkinnon sisältö ilman, että hänen välttämättä tarvitsee erikseen miettiä ja etsiä sivuainevalintojaan. Opiskelijalle annetaan valmiita opintopolkuja, joiden mukaan hän voi opiskella. Opiskelijan omavalintaisia opintoja voidaan rajoittaa.” (Laitoksille 5.11. lähetetty kirje ja siihen liittyvä ohjeistus)
Tarkoituksena on siis luoda nykyistä laajempia ja selkeämpiä kokonaisuuksia – polkuja, paketteja, putkia – jotka suorittamalla saavutaan tehokkaammin maalin, eli tutkintoon. Kokonaisuudet voisivat muistuttaa esimerkiksi kielten aineenopettajaksi opiskelevien tutkintoa, joka muodostaa jo tällä hetkellä usein selkeän paketin (pääkieli + toinen kieli + opettajan pedagogiset). Yksi suurimmista muutoksista monien humanistien kohdalla tulisi siis olemaan se, että sivuaineita ei voi valita yhtä vapaasti eikä niitä voi valita yhtä paljon. Pääaineen osuus tutkinnosta tulee siis kasvamaan, mikä on mielestäni hyvä asia. Erityisesti jotkut kandidaatintutkinnot ovat tällä hetkellä liian kapeita tehdäkseen suorittajistaan minkään sortin asiantuntijoita.
Valinnaisuuden raju kaventaminen kuulostaa silti hurjalta. Vaikka joidenkin opiskelijoiden kohdalla liika valinnaisuus hämmentää ja viivästyttää opintoja, monet ovat valinneet humanistisen tiedekunnan juuri akateemisen vapauden vuoksi. Täytyy siis pohtia tarkkaan, parantaako tämänlainen uudistus todella tiedekunnan houkuttelevuutta tulevien opiskelijoiden silmissä. Vaikutus työmarkkina-asemaan on sekin kiistanalainen – humanisteja usein arvostetaan juuri heidän osaamisensa monipuolisuuden ja oppiaineyhdistelmiensä ainutlaatuisuuden vuoksi. Tällä uudistuksella saataisiin ehkä hiukan vähennettyä opintonsa keskeyttäneiden määrää ja jopa lyhennettyä valmistumisaikoja, mutta kannattaako sen vuoksi luopua valinnanvapaudesta ja siirtyä putkitutkintoihin?
Mitä mieltä sinä olet tästä kaikesta? Sano se ääneen! Sillä voi nimittäin olla merkitystä. Suurin osa asioista on vielä suunnitteluvaiheessa eikä mitään lopullisia päätöksiä ole tehty. Aikataulu on kuitenkin kireä, tilanne elää viikoittain ja ratkaisut lukitaan tulevan lukukauden aikana. Aivan ensimmäiseksi laita ylös kalenteriisi päivämäärä 13.1.2011, jolloin järjestetään Nykykielten laitoksen yhteinen opiskelukokonaisuusuudistusta käsittelevä seminaari. Tule ja kerro asioista päättäville oma mielipiteesi! Jos et pääse paikan päälle, lähetä terveisesi oppiaineesi opiskelijayhdyshenkilölle tai laitosneuvoston opiskelijajäsenille. Jos et tiedä, keitä he ovat, laita viestisi minulle (jaakko.kolhi@helsinki.fi) ja välitän sen eteenpäin.
Jännittävää kevätlukukautta odotellen,
Jaakko Kölhi
Ruplan puheenjohtaja 2010
Kommentit