'
Halusin nähdä, miltä Venäjä näyttää Moskovan ja Pietarin ulkopuolella, ja päädyin hakemaan vaihtoon Kazanin valtionyliopistoon. Sain vaihtopaikan ja vietin Tatarstanin pääkaupungissa kevätlukukauden 2010. Opiskelin yliopistossa venäjää, mutta samalla sain tutustua myös täysin erilaiseen kansaan ja kulttuuriin. Tataarit ovat yksi Venäjän mielenkiintoisimmista vähemmistökansoista. Heillä on ollut aina oma erityinen asemansa niin tsaarin Venäjällä, Neuvostoliitossa kuin nyky-Venäjälläkin. Tataareilla on oma kielensä, uskontonsa ja kulttuurinsa, jotka erottavat heidät perinteisestä venäläisestä kulttuurista. Tataarit ja venäläiset jakavat kuitenkin melko sulassa sovussa yhteisen elintilan. Suurin osa Venäjän tataareista asuu Tatarstanissa Keski-Venäjällä Volga-joen varrella.
Tataarit ovat asettuneet nykyiselle asuinalueelleen jo 200-luvulla. Kultaisen ordan aikaan, samaan aikaan kuin Euroopassa elettiin pimeää keskiaikaa, Kazanin kaanikunta rikastui harjoittamalla idänkauppaa, liitti uusia alueita itseensä ja kukoisti. Kazanin kaupunki oli nykyisen Tatarstanin alueen 700 asutuskeskuksesta tärkein. Iivana Julmaa Kazanin kaanikunnan kukoistus kuitenkin häiritsi ja hän päätti valloittaa sen. Tataarithan olivat vääräuskoisia (sallivat tosin myös muille uskonvapauden) ja olivat taloudellisestikin liian voimakas vastustaja. Iivana Julma vahvisti Moskovan asemaa voimakkain ottein ja vähitellen Kazanin kaanikunnan kukoistus alkoi hiipua Moskovan rinnalla. Viimein kaanikunta hävisi taistelun Iivana Julmaa vastaan ja se liitettiin Moskovaan 1552. Tataareita yritettiin venäläistää lukuisia kertoja. Iivana Julma karkotti tataareita kylistään ja pakotti kääntymään kristinuskoon. 1700-luvulla Pietarin Suuren uudistukset koskivat myös tataareja ja yritykset saada tataareja kääntymään kristinuskoon jatkuivat. Länsimaiset uudistukset saivat kuitenkin myös hyvää aikaan: vuonna 1763 tataarit saivat oikeuden harjoittaa kauppaa kaikkialla Venäjän valtakunnan alueella ja vuonna 1773 astui voimaan uskonnonvapaus.
1800-luvulla Kazan ja sen vuonna 1804 perustettu yliopisto muodostuivat poliittisen liikehdinnän ja kansallisen heräämisen keskukseksi. Kuuluisin Kazanin keisarillisessa yliopistossa opiskelleista vallankumouksellisista on ehdottomasti Vladimir Iljitsh Lenin, joka oli kiinnostuneempi marxistisista vallankumousryhmistä kuin lakitieteen opinnoistaan. Vallankumouksen jälkeen 1920 perustettiin TASSR eli Tatarstanin autonominen sosialistinen tasavalta. Uusi poliittinen järjestelmä vähensi tataarien oikeuksia. Kazanissa oli vain yksi moskeija, joka sai toimia koko neuvostoajan. Tataarin kieltä sai kirjoittaa 1939 lähtien vain kyrillisillä aakkosilla. Neuvotoaikana Tatarstan kaupungistui ja kehittyi. Teollisuus kehittyi mm. öljyteollisuudeksi ja valtavia vesivoimaloita rakennettiin Volgalle. Poliittinen johto oli silti tiukasti Kremlissä istuvan kommunistisen puolueen johdon talutusnuorassa. 30.8.1990 Neuvostoliiton hajoamisen myllerryksessä Tatarstanista tuli virallisesti Tatarstanin tasavalta ja tataarin kielestä virallinen kieli. Itsenäistymisestä keskusteltiin kiivaasti koko 1990-luvun, mutta Tatarstanin virallinen kanta on se ettei se halua erota Venäjän federaation alaisuudesta. Aihe on kuitenkin ongelmallinen ja nostattaa tasaisin väliajoin keskustelua.
Uskonto on tataareille tärkeä, mutta se näkyy lähinnä perinteiden noudattamisessa, ei niinkään arjessa. Tataarit ovat maallistuneita muslimeja, eikä esimerkiksi Kazanin katukuvassa näy juuri lainkaan hunnutettuja naisia. Seka-avioliitot tataarien ja venäläisten välillä ovat yleisiä, vaikkakin niillä on omat vastustajansa. Tataarinkieliset tunnistaa yleensä myös nimestä (toisin kuin lähialueiden suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvat). Yleisiä tataarinimiä ovat muun muassa Nailija, Timur, Alsu ja Aisylu. Sukunimet liittyvät yleensä uskontoon, joten yleinen sukunimi on esimerkiksi Muhamedshin. Kazanissa on paljon vanhoja ja kauniita moskeijoita, jotka ovat ihmeen kaupalla säilyneet historian myllerryksessä. Suurin moskeija, Kul Sharif (tataariksi Көлшәриф), ei kuitenkaan ole vanha, vaan avattu käyttöön 2005 1000-vuotisen Kazanin juhlaseremonioissa. Se on näyttävä, turkoosinvalkoinen rakennus, joka näkyy Kazanin Kremlistä kauas Volgalle. Se on tärkeä turistikohde, ja onkin sanottu, että se on rakennettu ennemmin ärsyttämään Moskovassa istuvaa valtionjohtoa kuin uskonnollisiin tarkoituksiin. Kazanin tataarit käyvät yleensä pienemmissä, vaatimattomissa moskeijoissa ja jättävät Kul Sharifin turisteille. Ortodoksikirkkoja kaupungista löytyy tietysti paljon. Mielenkiintoinen seikka on bashkiirien (tataarien lähisukukansa), joista pieni osa on ortodokseja, oma pieni ortodoksinen kirkko Kazanissa, jossa jumalanpalvelukset luetaan myös bashkiiriksi.
Tataarin kielellä, joka kuuluu turkkilaisiin kieliin, on Tatarstanissa virallisen kielen asema venäjän rinnalla. Tataaria kirjoitetaan nykyisin kyrillisillä kirjaimilla, mutta aiemmin sitä on kirjoitettu arabialaisella kirjaimistolla sekä latinalaisilla kirjaimilla. Kyrillisiin siirryttiin 1939, ja aakkostoon lisättiin vielä kirjaimet ә, ө, ү, җ, ң ja һ. Tataarissa on vaikutteita läheisistä suomalais-ugrilaisista kielistä ja siksi esimerkiksi possessiivipronomit minun ’минем’ ja sinun ’синең’ kuulostavat suomalaisen korvaan tutulta. Tataaria puhuu noin 53 % Tatarstanin väestöstä. Nykyään Tatarstanin kouluissa kaikki opiskelevat tataaria olivat he sitten venäjän- tai tataarinkielisiä. Tosin monet valittavat ”pakkotataarin” opiskelusta ja haluaisivat lisää englannin opiskelua tataarin sijaan. Vaikka venäjä on myös pakollinen, eivät kaikki pienissä tataarikylissä asuvat nuoretkaan osaa kovin hyvin venäjää. Tämän sain huomata heti ensimmäisenä päivänä Kazanissa, kun yritin kysyä reittiohjeita nuorelta opiskelijapojalta. Hän neuvoi kyllä perille, mutta pahoitteli huonoa venäjän kielen taitoaan ja sanoi opiskelevansa ensimmäistä vuotta venäjää yliopistolla. Kadunnimet ja muut opasteet on kirjoitettu venäjäksi ja tataariksi. Julkisissa liikennevälineissä kuulutukset kuulutetaan ensin venäjäksi ja sitten tataariksi. Vaikka tataaria ei muuten osaisikaan Kazanissa vierailevat oppivat tataariksi ainakin ”seuraava pysäkki” ja ”ovet sulkeutuvat”.
Tataarit rakastavat erilaisia juhlia ja Tatarstanissa tuntuikin olevan reippaasti enemmän erilaisista juhlapäiviä ja niistä seuraavia vapaapäiviä kuin muualla Venäjällä. Juhlia on ympäri vuoden, mutta tärkein on kesäkuussa järjestettävä Sabantui. Se on iloinen karnevaali, jonka juhliminen aloitetaan ensin kylissä joista se sitten leviää kaupunkeihin. Ohjelmassa on perinteisiä tansseja värikkäissä kansallispuvuissa ja kilpailuja, joissa kylän miehet voivat mitellä voimistaan. Ystäväni vierailivat eräässä Sabantui-seremoniassa, jossa mittelöt voittanut sankari sai palkinnoksi vuohen ja kanniskeli sitä selässään voiton merkiksi. Tärkeä juhlaherkku on чәк-чәк, joka on pienistä hunajaan upotetuista taikinapalloista koottu torni. Sitä voi ostaa kaupasta, mutta perheenemännille on kunnia valmistaa sitä itse. Toinen juhlaherkku on piiras, joka täytetään rusinoilla ja riisillä ja joka nautitaan erittäin vahvan mustan teen kanssa. Teenjuonti on tataareille tärkeää niin arjessa kuin juhlassakin ja tee on juotava kiehuvan kuumana ja mahdollisimman vahvana. Vihreää teetä tataarit eivät oikein pidä arvossa. Vesipiippu kuuluu myös oleellisena osana istuskelukulttuuriin. Onpa Kazanissa myös sushi-ravintola jossa voi halutessaan polttaa vesipiippua. Alkoholia käyttävät tataarijuhlissa vain venäläiset, jotka eksyvät paikalle.
Kazanista on tullut tärkeä liike-elämän keskus ja kaupunkiin on viime vuosina kohonnut pilvenpiirtäjiä ja suuria ostoskeskuksia. Kaupungissa ei kuitenkaan kukoista pelkästään bisnes- vaan myös kulttuurielämä. Tataareille omankielisen kulttuurin säilyttäminen on erittäin tärkeää ja kaupungissa on useita tataarinkielisiä teattereita. Suurimpana ja arvostetuimpana G. Kamalin mukaan nimetty Tataarien valtiollinen akateeminen teatteri, jossa esitykset esitetään tataariksi, mutta muunkieliset voivat kuunnella kuulokkeilla venäjän- tai englanninkielisen tulkkauksen. Siellä esitetään usein näytelmiä tataarikirjailijoiden teosten pohjalta. Myös urheilu on niin tataareille kuin venäläisillekin tärkeää. Kazanissa kaikki ylpeilevät jääkiekkojoukkue Ak Barsin ja jalkapallojoukkue Rubinin menestyksellä.
Seuraava suuri kansainvälinen tapahtuma Kazanissa on 2013 järjestettävät universiadit, joka on eri maiden yliopistojen välinen urheilutapahtuma. Universiadit tuovat kaupungille näkyvyyttä kansainvälisessä mediassa sekä suuren määrän turisteja. Jo keväällä 2010 Kazanissa alettiin siistiä keskustan katukuvaa suurtapahtumaa varten. Kaupungin ovat löytäneet jo yksittäiset reppumatkaajat, mutta myös esimerkiksi saksalaiset ja ranskalaiset eläkeläisryhmät. Suomalaisille Kazan tuntuu kuitenkin edelleen kovin kaukaiselta. Aika näyttää, miten Kazan puolustaa paikkaansa Moskovan ja Pietarin rinnalla.
Anu Kynkäänniemi
Halusin nähdä, miltä Venäjä näyttää Moskovan ja Pietarin ulkopuolella, ja päädyin hakemaan vaihtoon Kazanin valtionyliopistoon. Sain vaihtopaikan ja vietin Tatarstanin pääkaupungissa kevätlukukauden 2010. Opiskelin yliopistossa venäjää, mutta samalla sain tutustua myös täysin erilaiseen kansaan ja kulttuuriin. Tataarit ovat yksi Venäjän mielenkiintoisimmista vähemmistökansoista. Heillä on ollut aina oma erityinen asemansa niin tsaarin Venäjällä, Neuvostoliitossa kuin nyky-Venäjälläkin. Tataareilla on oma kielensä, uskontonsa ja kulttuurinsa, jotka erottavat heidät perinteisestä venäläisestä kulttuurista. Tataarit ja venäläiset jakavat kuitenkin melko sulassa sovussa yhteisen elintilan. Suurin osa Venäjän tataareista asuu Tatarstanissa Keski-Venäjällä Volga-joen varrella.
Tataarit ovat asettuneet nykyiselle asuinalueelleen jo 200-luvulla. Kultaisen ordan aikaan, samaan aikaan kuin Euroopassa elettiin pimeää keskiaikaa, Kazanin kaanikunta rikastui harjoittamalla idänkauppaa, liitti uusia alueita itseensä ja kukoisti. Kazanin kaupunki oli nykyisen Tatarstanin alueen 700 asutuskeskuksesta tärkein. Iivana Julmaa Kazanin kaanikunnan kukoistus kuitenkin häiritsi ja hän päätti valloittaa sen. Tataarithan olivat vääräuskoisia (sallivat tosin myös muille uskonvapauden) ja olivat taloudellisestikin liian voimakas vastustaja. Iivana Julma vahvisti Moskovan asemaa voimakkain ottein ja vähitellen Kazanin kaanikunnan kukoistus alkoi hiipua Moskovan rinnalla. Viimein kaanikunta hävisi taistelun Iivana Julmaa vastaan ja se liitettiin Moskovaan 1552. Tataareita yritettiin venäläistää lukuisia kertoja. Iivana Julma karkotti tataareita kylistään ja pakotti kääntymään kristinuskoon. 1700-luvulla Pietarin Suuren uudistukset koskivat myös tataareja ja yritykset saada tataareja kääntymään kristinuskoon jatkuivat. Länsimaiset uudistukset saivat kuitenkin myös hyvää aikaan: vuonna 1763 tataarit saivat oikeuden harjoittaa kauppaa kaikkialla Venäjän valtakunnan alueella ja vuonna 1773 astui voimaan uskonnonvapaus.
1800-luvulla Kazan ja sen vuonna 1804 perustettu yliopisto muodostuivat poliittisen liikehdinnän ja kansallisen heräämisen keskukseksi. Kuuluisin Kazanin keisarillisessa yliopistossa opiskelleista vallankumouksellisista on ehdottomasti Vladimir Iljitsh Lenin, joka oli kiinnostuneempi marxistisista vallankumousryhmistä kuin lakitieteen opinnoistaan. Vallankumouksen jälkeen 1920 perustettiin TASSR eli Tatarstanin autonominen sosialistinen tasavalta. Uusi poliittinen järjestelmä vähensi tataarien oikeuksia. Kazanissa oli vain yksi moskeija, joka sai toimia koko neuvostoajan. Tataarin kieltä sai kirjoittaa 1939 lähtien vain kyrillisillä aakkosilla. Neuvotoaikana Tatarstan kaupungistui ja kehittyi. Teollisuus kehittyi mm. öljyteollisuudeksi ja valtavia vesivoimaloita rakennettiin Volgalle. Poliittinen johto oli silti tiukasti Kremlissä istuvan kommunistisen puolueen johdon talutusnuorassa. 30.8.1990 Neuvostoliiton hajoamisen myllerryksessä Tatarstanista tuli virallisesti Tatarstanin tasavalta ja tataarin kielestä virallinen kieli. Itsenäistymisestä keskusteltiin kiivaasti koko 1990-luvun, mutta Tatarstanin virallinen kanta on se ettei se halua erota Venäjän federaation alaisuudesta. Aihe on kuitenkin ongelmallinen ja nostattaa tasaisin väliajoin keskustelua.
Uskonto on tataareille tärkeä, mutta se näkyy lähinnä perinteiden noudattamisessa, ei niinkään arjessa. Tataarit ovat maallistuneita muslimeja, eikä esimerkiksi Kazanin katukuvassa näy juuri lainkaan hunnutettuja naisia. Seka-avioliitot tataarien ja venäläisten välillä ovat yleisiä, vaikkakin niillä on omat vastustajansa. Tataarinkieliset tunnistaa yleensä myös nimestä (toisin kuin lähialueiden suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvat). Yleisiä tataarinimiä ovat muun muassa Nailija, Timur, Alsu ja Aisylu. Sukunimet liittyvät yleensä uskontoon, joten yleinen sukunimi on esimerkiksi Muhamedshin. Kazanissa on paljon vanhoja ja kauniita moskeijoita, jotka ovat ihmeen kaupalla säilyneet historian myllerryksessä. Suurin moskeija, Kul Sharif (tataariksi Көлшәриф), ei kuitenkaan ole vanha, vaan avattu käyttöön 2005 1000-vuotisen Kazanin juhlaseremonioissa. Se on näyttävä, turkoosinvalkoinen rakennus, joka näkyy Kazanin Kremlistä kauas Volgalle. Se on tärkeä turistikohde, ja onkin sanottu, että se on rakennettu ennemmin ärsyttämään Moskovassa istuvaa valtionjohtoa kuin uskonnollisiin tarkoituksiin. Kazanin tataarit käyvät yleensä pienemmissä, vaatimattomissa moskeijoissa ja jättävät Kul Sharifin turisteille. Ortodoksikirkkoja kaupungista löytyy tietysti paljon. Mielenkiintoinen seikka on bashkiirien (tataarien lähisukukansa), joista pieni osa on ortodokseja, oma pieni ortodoksinen kirkko Kazanissa, jossa jumalanpalvelukset luetaan myös bashkiiriksi.
Tataarin kielellä, joka kuuluu turkkilaisiin kieliin, on Tatarstanissa virallisen kielen asema venäjän rinnalla. Tataaria kirjoitetaan nykyisin kyrillisillä kirjaimilla, mutta aiemmin sitä on kirjoitettu arabialaisella kirjaimistolla sekä latinalaisilla kirjaimilla. Kyrillisiin siirryttiin 1939, ja aakkostoon lisättiin vielä kirjaimet ә, ө, ү, җ, ң ja һ. Tataarissa on vaikutteita läheisistä suomalais-ugrilaisista kielistä ja siksi esimerkiksi possessiivipronomit minun ’минем’ ja sinun ’синең’ kuulostavat suomalaisen korvaan tutulta. Tataaria puhuu noin 53 % Tatarstanin väestöstä. Nykyään Tatarstanin kouluissa kaikki opiskelevat tataaria olivat he sitten venäjän- tai tataarinkielisiä. Tosin monet valittavat ”pakkotataarin” opiskelusta ja haluaisivat lisää englannin opiskelua tataarin sijaan. Vaikka venäjä on myös pakollinen, eivät kaikki pienissä tataarikylissä asuvat nuoretkaan osaa kovin hyvin venäjää. Tämän sain huomata heti ensimmäisenä päivänä Kazanissa, kun yritin kysyä reittiohjeita nuorelta opiskelijapojalta. Hän neuvoi kyllä perille, mutta pahoitteli huonoa venäjän kielen taitoaan ja sanoi opiskelevansa ensimmäistä vuotta venäjää yliopistolla. Kadunnimet ja muut opasteet on kirjoitettu venäjäksi ja tataariksi. Julkisissa liikennevälineissä kuulutukset kuulutetaan ensin venäjäksi ja sitten tataariksi. Vaikka tataaria ei muuten osaisikaan Kazanissa vierailevat oppivat tataariksi ainakin ”seuraava pysäkki” ja ”ovet sulkeutuvat”.
Tataarit rakastavat erilaisia juhlia ja Tatarstanissa tuntuikin olevan reippaasti enemmän erilaisista juhlapäiviä ja niistä seuraavia vapaapäiviä kuin muualla Venäjällä. Juhlia on ympäri vuoden, mutta tärkein on kesäkuussa järjestettävä Sabantui. Se on iloinen karnevaali, jonka juhliminen aloitetaan ensin kylissä joista se sitten leviää kaupunkeihin. Ohjelmassa on perinteisiä tansseja värikkäissä kansallispuvuissa ja kilpailuja, joissa kylän miehet voivat mitellä voimistaan. Ystäväni vierailivat eräässä Sabantui-seremoniassa, jossa mittelöt voittanut sankari sai palkinnoksi vuohen ja kanniskeli sitä selässään voiton merkiksi. Tärkeä juhlaherkku on чәк-чәк, joka on pienistä hunajaan upotetuista taikinapalloista koottu torni. Sitä voi ostaa kaupasta, mutta perheenemännille on kunnia valmistaa sitä itse. Toinen juhlaherkku on piiras, joka täytetään rusinoilla ja riisillä ja joka nautitaan erittäin vahvan mustan teen kanssa. Teenjuonti on tataareille tärkeää niin arjessa kuin juhlassakin ja tee on juotava kiehuvan kuumana ja mahdollisimman vahvana. Vihreää teetä tataarit eivät oikein pidä arvossa. Vesipiippu kuuluu myös oleellisena osana istuskelukulttuuriin. Onpa Kazanissa myös sushi-ravintola jossa voi halutessaan polttaa vesipiippua. Alkoholia käyttävät tataarijuhlissa vain venäläiset, jotka eksyvät paikalle.
Kazanista on tullut tärkeä liike-elämän keskus ja kaupunkiin on viime vuosina kohonnut pilvenpiirtäjiä ja suuria ostoskeskuksia. Kaupungissa ei kuitenkaan kukoista pelkästään bisnes- vaan myös kulttuurielämä. Tataareille omankielisen kulttuurin säilyttäminen on erittäin tärkeää ja kaupungissa on useita tataarinkielisiä teattereita. Suurimpana ja arvostetuimpana G. Kamalin mukaan nimetty Tataarien valtiollinen akateeminen teatteri, jossa esitykset esitetään tataariksi, mutta muunkieliset voivat kuunnella kuulokkeilla venäjän- tai englanninkielisen tulkkauksen. Siellä esitetään usein näytelmiä tataarikirjailijoiden teosten pohjalta. Myös urheilu on niin tataareille kuin venäläisillekin tärkeää. Kazanissa kaikki ylpeilevät jääkiekkojoukkue Ak Barsin ja jalkapallojoukkue Rubinin menestyksellä.
Seuraava suuri kansainvälinen tapahtuma Kazanissa on 2013 järjestettävät universiadit, joka on eri maiden yliopistojen välinen urheilutapahtuma. Universiadit tuovat kaupungille näkyvyyttä kansainvälisessä mediassa sekä suuren määrän turisteja. Jo keväällä 2010 Kazanissa alettiin siistiä keskustan katukuvaa suurtapahtumaa varten. Kaupungin ovat löytäneet jo yksittäiset reppumatkaajat, mutta myös esimerkiksi saksalaiset ja ranskalaiset eläkeläisryhmät. Suomalaisille Kazan tuntuu kuitenkin edelleen kovin kaukaiselta. Aika näyttää, miten Kazan puolustaa paikkaansa Moskovan ja Pietarin rinnalla.
Anu Kynkäänniemi
Kommentit