<
Oliko ennen paremmin? Jugonostalgia, Tito ja sen kritiikki.
Tämän vuoden maaliskuussa perustettiin Zagrebissa jugoslavialainen yhdistys. Julkilausumassaan Bilo je bolje! (Ennen oli paremmin) Naša Jugoslavija -liike sanoo taistelevansa ”[...]ennen kaikkea kaikenlaista nationalismia vastaan . Samalla se yrittää tasapainottaa entisen Jugoslavian kansojen ja kansallisuuksien välisiä suhteita, jotka tuhoutuivat 90-luvuilla käydyissä sodissa, kun Jugoslavian kansat tunnustettiin samanarvoisina kansoina Balkanilla.”
Meidän Jugoslavia -liike painottaa myös yhteisjugoslavialaisen kulttuurin säilyttämistä: ”Yhteinen syntyperä, yhteinen historia, samanlaiset kulttuurit, kielet, alueellis-taloudelliset ja poliittiset yhteneväisyydet ja kaikkien Jugoslavian kansojen ja kansallisuuksein keskinäiset riippuvuussuhteet ovat kiistämättömiä tosiasioita, jotka on laiminlyöty sekä korvattu nationalistisella retoriikalla ja toiminnalla. Jugoslavia oli enemmän, kuin kansallis-maantieteellinen käsite – se edusti sielun tunnetilaa, elämän- ja ajatustapaa, ja tiettyä yksinkertaista, normaalia, luonnollista ja suvaitsevaista käyttäytymistapaa ihmisiä ja kansoja kohtaan, jotka haluavat olla yhdessä läheisinä henkilöinä ja yksilöllisinä kansoina, ja jotka eivät suljeudu tai eristäydy toisistaan, vaan rakentavat yhdessä, luovat kontakteja ja omaksuvat ymmärrystä toisiaan kohtaan, kunnioittavat toisiaan ja nauttivat olosta keskenään, jotka täydentävät toisiaan sivistyksellisessä mielessä ja tekevät kaiken tämän pitäen mielessä päämääränä yhteisen hyvinvoinnin.”
On olemassa myös toisenlainen koulukunta, joka ei haikaile Jugoslavian perään, varsinkaan Kroatiassa. ”Moni kroaatti ei ehkä tuntenut Jugoslaviaa omaksi maakseen”, sanoo tutkija, kroaatti Željko Jožić, ja jatkaa: ”Minä en ole jugonostalgikko, en yleensäkään haikaile menneeseen. Mielestäni jugonostalgiassa on kyse enemmän yleisestä nostalgiantunteesta, kun on ihminen vanhenee ja haikailee menetetyn nuoruuden perään. Monille Jugoslavia edustaa tätä nuoruutta.” Entä Tito, mitä mieltä tutkija Jožić on Titosta? ”Tito oli järkevä poliitikko ja hyvä poliittinen peluri. Mutta en pidä siitä, että ihminen nostetaan jalustalle, ja hänestä tehdään puolijumala.”
Titoa pidetään yhteisjugoslavialaisena symbolina, joka painotti ennen kaikkea jugoslavialaista identiteettiä, ja sosialismin ihanteiden mukaista kansalaista. ”Me kaikki rakastimme ja ihailimme Titoa luokassamme, vaikka olimmekin noin kolmevuotiaita, kun hän kuoli. Lauloimme hänen kunniakseen koulussa ja pidimme pioneerivaatteita päällä” sanoo Violeta Salonen, joka on kotoisin Montenegrosta, Herceg Novin kaupungista. ”Mutta aikamoista aivopesua se oli. Tarinat Goli Otokin vankileiriltä ovat selvä todiste kaikesta Titon hallinnon harjoittamasta vääryydestä.”
Titoon liitetään ristiriitaisia mielikuvia. Hänen harjoittama poliittisen opposition karkoittaminen vankileireille ja pakkotyöhön, sekä esimerkiksi poliittisen opposition kieltäminen on ikävä muistutus niille, jotka muistavat Titon eteläslaavilaisten kansojen yhdistäjänä ja sosiaalisen epätasa-arvon poistajana. ”Titon aikaan olimme taloudellisesti vahvoja. Jugoslavian passilla pääsi matkustelemaan minne vaan maailmassa, eikä eroja eri kansallisuukien välillä ollut. En minä tiennyt mitä oli serbi tai bosnialainen tai kroaatti. Titon aikana ei sallittu nationalistista liikehdintää.” Kertoo makedonialainen Georgi Pankovski, joka pitää kahvilaa Helsingin keskustassa. Siellä voi tavata Suomessa asuvia balkanilaisia, jotka kokoontuvat välillä keskustelemaan heidän kielellään. ”Me puhuimme keskenään serbokroaattia, nyt sillekin on ainakin neljä eri nimeä.” Jatkaa Pankovski. Usein asian helpottamiseksi he kutsuvat kieltä, jota puhuvat nimellä naši jezik, meidän kieli. Kielten, kuten entisten jugoslavialaisten tasavaltojen välille on syntynyt rajoja, joita ei Jugoslavian aikaan ollut olemassa: ”Pystyit ajamaan koko Jugoslavian läpi ilman mitään tullitarkastuksia, nyt joka rajalla pitää odottaa tuntikausia.” Toteaa Pankovski kahvilassaan Yliopistonkadulla.
Jugonostalgia liitetään vahvimmin vanhempiin ihmisiin, jotka viettivät nuoruutensa Jugoslaviassa. Mutta on olemassa nuoriakin, jotka tuntevat kaipuuta Jugoslaviaan, kuten Salonen: ”Olen täysi jugonostalgikko. Siitä huolimatta, että olin vasta lapsi, kun Jugoslavia hajosi.”
Jugoslaviaan liittyvät hyvät muistot, joku oli JNA:ssa, eli armeijassa, toinen pioneereissa. Pankovski kävi Nuorison työpalveluksessa (Omladinska radna akcija) teini-ikäisenä rakentamassa vedenjakelua Sloveniassa, lähellä Ljubljanaa. Työpalveluksia järjesti Jugoslavian nuorison kommunistinen liitto (Savez komunističke omladine Jugoslavije), joka tarjosi matkat, majoituksen ja ruokailun. Projekteja järjestettiin ympäri Jugoslaviaa ja yleensä työn tarkoitus oli rakentaa infrastruktuuria. ”Olin niin nuori, ettei minun annettu tehdän kunnon töitä, kanniskelin lähinnä vettä”, muistelee Pankovski, joka oli työpalveluksen aikaan innokas 14-15-vuotias. Työpalvelussa oli myös sosiaalinen aspekti, jota painotettiin: tavattiin nuoria eri tasavalloista, puhuttiin serbokroaattia ja luotiin ystävyyssuhteita: ”Tietenkin romansseja syntyi, se oli parasta koko työpalveluksessa. Minunkin ensimmäinen tyttöystävä oli Sloveniasta.”
Armeija toi nuoret jugoslavialaiset miehet yhteen: ”Meillä oli todella hauskaa yhdessä. Tutustuin nuoriin eri tasavalloista, muistan lämmöllä armeija-aikaani. Palvelin Sloveniassa”, sanoo Jožić. Tarkoituksena oli, että asepalvelu suoritettiin jossain toisessa tasavallassa, kuin mistä henkilö oli kotoisin. Pankovski palveli Kosovossa: ” Me olimme kuin veljiä. Jopa enemmän. Kasvoimme aikuisiksi yhdessä.” Salonen muistelee nostalgisena sitä, kun he koulussa lauloivat Titolle: ”Meillä oli punaiset huivit ja hatut, jossa oli punainen tähti. Olimme pieniä pioneereja. Kysyin äidiltäni pari vuotta sitten, mihin hän oli laittanut pioneerihattuni ja hän sanoi heittäneensä sen pois vanhan romun seassa. Olin niin vihainen siitä.”
Jugonostalgiasta on myös tullut eräänlainen camp-ilmiö nuorison keskuudessa. Joku saattaa kulkea Tito-paita päällään, toinen kuunnella iPodissaan Hej Slaveni -hymniä, Jugoslavian kansallislaulua. Kestänee kuitenkin pitkään, ennen kuin Jugoslavia ja siihen liittyvä jugonostalgia aiheena täysin neutralisoituu. Valtioliiton hajoamiseen liittyy vahvoja tunteita, ja sodan muistot ovat yhä läsnä. Jugoslavian muistoa tahraa etenkin valtioliiton synkkä loppu. Usein syynä hajoamiseen nähdään koko Jugoslavian eksistenssi valtiona ja sota välttämättömyytenä. Aiheesta on kirjoja ja keskustelu voi jatkua toisaalla.
Eteläslaavilaisten kielten opiskelijana ja entisen Jugoslavian aluetta tutkineena halusin minäkin tehdä matkan jugoslavialaisuuden sydämeen, eli sinne, missä kaikki sai alkunsa. Matkustimme kaksi vuotta sitten opiskelukavereideni kanssa na hodočašće, pyhiinvaellukselle Titon synnyinpaikkaan Kumroveciin, Kroatian ja Slovenian rajalle. Kiertelimme ympäri kylää, vierailimme Titon synnyinkodissa, jonka edessä seisoi Kroatian lippu. Kirjoitimme vieraskirjaan:
”Rakas Tito,
Jos yhä eläisit, kuolisit uudelleen, kun näkisit, mitä tekivät Jugoslaviallesi.
Nostalgialla,”
Aino Väänänen
Oliko ennen paremmin? Jugonostalgia, Tito ja sen kritiikki.
Tämän vuoden maaliskuussa perustettiin Zagrebissa jugoslavialainen yhdistys. Julkilausumassaan Bilo je bolje! (Ennen oli paremmin) Naša Jugoslavija -liike sanoo taistelevansa ”[...]ennen kaikkea kaikenlaista nationalismia vastaan . Samalla se yrittää tasapainottaa entisen Jugoslavian kansojen ja kansallisuuksien välisiä suhteita, jotka tuhoutuivat 90-luvuilla käydyissä sodissa, kun Jugoslavian kansat tunnustettiin samanarvoisina kansoina Balkanilla.”
Meidän Jugoslavia -liike painottaa myös yhteisjugoslavialaisen kulttuurin säilyttämistä: ”Yhteinen syntyperä, yhteinen historia, samanlaiset kulttuurit, kielet, alueellis-taloudelliset ja poliittiset yhteneväisyydet ja kaikkien Jugoslavian kansojen ja kansallisuuksein keskinäiset riippuvuussuhteet ovat kiistämättömiä tosiasioita, jotka on laiminlyöty sekä korvattu nationalistisella retoriikalla ja toiminnalla. Jugoslavia oli enemmän, kuin kansallis-maantieteellinen käsite – se edusti sielun tunnetilaa, elämän- ja ajatustapaa, ja tiettyä yksinkertaista, normaalia, luonnollista ja suvaitsevaista käyttäytymistapaa ihmisiä ja kansoja kohtaan, jotka haluavat olla yhdessä läheisinä henkilöinä ja yksilöllisinä kansoina, ja jotka eivät suljeudu tai eristäydy toisistaan, vaan rakentavat yhdessä, luovat kontakteja ja omaksuvat ymmärrystä toisiaan kohtaan, kunnioittavat toisiaan ja nauttivat olosta keskenään, jotka täydentävät toisiaan sivistyksellisessä mielessä ja tekevät kaiken tämän pitäen mielessä päämääränä yhteisen hyvinvoinnin.”
On olemassa myös toisenlainen koulukunta, joka ei haikaile Jugoslavian perään, varsinkaan Kroatiassa. ”Moni kroaatti ei ehkä tuntenut Jugoslaviaa omaksi maakseen”, sanoo tutkija, kroaatti Željko Jožić, ja jatkaa: ”Minä en ole jugonostalgikko, en yleensäkään haikaile menneeseen. Mielestäni jugonostalgiassa on kyse enemmän yleisestä nostalgiantunteesta, kun on ihminen vanhenee ja haikailee menetetyn nuoruuden perään. Monille Jugoslavia edustaa tätä nuoruutta.” Entä Tito, mitä mieltä tutkija Jožić on Titosta? ”Tito oli järkevä poliitikko ja hyvä poliittinen peluri. Mutta en pidä siitä, että ihminen nostetaan jalustalle, ja hänestä tehdään puolijumala.”
Titoa pidetään yhteisjugoslavialaisena symbolina, joka painotti ennen kaikkea jugoslavialaista identiteettiä, ja sosialismin ihanteiden mukaista kansalaista. ”Me kaikki rakastimme ja ihailimme Titoa luokassamme, vaikka olimmekin noin kolmevuotiaita, kun hän kuoli. Lauloimme hänen kunniakseen koulussa ja pidimme pioneerivaatteita päällä” sanoo Violeta Salonen, joka on kotoisin Montenegrosta, Herceg Novin kaupungista. ”Mutta aikamoista aivopesua se oli. Tarinat Goli Otokin vankileiriltä ovat selvä todiste kaikesta Titon hallinnon harjoittamasta vääryydestä.”
Titoon liitetään ristiriitaisia mielikuvia. Hänen harjoittama poliittisen opposition karkoittaminen vankileireille ja pakkotyöhön, sekä esimerkiksi poliittisen opposition kieltäminen on ikävä muistutus niille, jotka muistavat Titon eteläslaavilaisten kansojen yhdistäjänä ja sosiaalisen epätasa-arvon poistajana. ”Titon aikaan olimme taloudellisesti vahvoja. Jugoslavian passilla pääsi matkustelemaan minne vaan maailmassa, eikä eroja eri kansallisuukien välillä ollut. En minä tiennyt mitä oli serbi tai bosnialainen tai kroaatti. Titon aikana ei sallittu nationalistista liikehdintää.” Kertoo makedonialainen Georgi Pankovski, joka pitää kahvilaa Helsingin keskustassa. Siellä voi tavata Suomessa asuvia balkanilaisia, jotka kokoontuvat välillä keskustelemaan heidän kielellään. ”Me puhuimme keskenään serbokroaattia, nyt sillekin on ainakin neljä eri nimeä.” Jatkaa Pankovski. Usein asian helpottamiseksi he kutsuvat kieltä, jota puhuvat nimellä naši jezik, meidän kieli. Kielten, kuten entisten jugoslavialaisten tasavaltojen välille on syntynyt rajoja, joita ei Jugoslavian aikaan ollut olemassa: ”Pystyit ajamaan koko Jugoslavian läpi ilman mitään tullitarkastuksia, nyt joka rajalla pitää odottaa tuntikausia.” Toteaa Pankovski kahvilassaan Yliopistonkadulla.
Jugonostalgia liitetään vahvimmin vanhempiin ihmisiin, jotka viettivät nuoruutensa Jugoslaviassa. Mutta on olemassa nuoriakin, jotka tuntevat kaipuuta Jugoslaviaan, kuten Salonen: ”Olen täysi jugonostalgikko. Siitä huolimatta, että olin vasta lapsi, kun Jugoslavia hajosi.”
Jugoslaviaan liittyvät hyvät muistot, joku oli JNA:ssa, eli armeijassa, toinen pioneereissa. Pankovski kävi Nuorison työpalveluksessa (Omladinska radna akcija) teini-ikäisenä rakentamassa vedenjakelua Sloveniassa, lähellä Ljubljanaa. Työpalveluksia järjesti Jugoslavian nuorison kommunistinen liitto (Savez komunističke omladine Jugoslavije), joka tarjosi matkat, majoituksen ja ruokailun. Projekteja järjestettiin ympäri Jugoslaviaa ja yleensä työn tarkoitus oli rakentaa infrastruktuuria. ”Olin niin nuori, ettei minun annettu tehdän kunnon töitä, kanniskelin lähinnä vettä”, muistelee Pankovski, joka oli työpalveluksen aikaan innokas 14-15-vuotias. Työpalvelussa oli myös sosiaalinen aspekti, jota painotettiin: tavattiin nuoria eri tasavalloista, puhuttiin serbokroaattia ja luotiin ystävyyssuhteita: ”Tietenkin romansseja syntyi, se oli parasta koko työpalveluksessa. Minunkin ensimmäinen tyttöystävä oli Sloveniasta.”
Armeija toi nuoret jugoslavialaiset miehet yhteen: ”Meillä oli todella hauskaa yhdessä. Tutustuin nuoriin eri tasavalloista, muistan lämmöllä armeija-aikaani. Palvelin Sloveniassa”, sanoo Jožić. Tarkoituksena oli, että asepalvelu suoritettiin jossain toisessa tasavallassa, kuin mistä henkilö oli kotoisin. Pankovski palveli Kosovossa: ” Me olimme kuin veljiä. Jopa enemmän. Kasvoimme aikuisiksi yhdessä.” Salonen muistelee nostalgisena sitä, kun he koulussa lauloivat Titolle: ”Meillä oli punaiset huivit ja hatut, jossa oli punainen tähti. Olimme pieniä pioneereja. Kysyin äidiltäni pari vuotta sitten, mihin hän oli laittanut pioneerihattuni ja hän sanoi heittäneensä sen pois vanhan romun seassa. Olin niin vihainen siitä.”
Jugonostalgiasta on myös tullut eräänlainen camp-ilmiö nuorison keskuudessa. Joku saattaa kulkea Tito-paita päällään, toinen kuunnella iPodissaan Hej Slaveni -hymniä, Jugoslavian kansallislaulua. Kestänee kuitenkin pitkään, ennen kuin Jugoslavia ja siihen liittyvä jugonostalgia aiheena täysin neutralisoituu. Valtioliiton hajoamiseen liittyy vahvoja tunteita, ja sodan muistot ovat yhä läsnä. Jugoslavian muistoa tahraa etenkin valtioliiton synkkä loppu. Usein syynä hajoamiseen nähdään koko Jugoslavian eksistenssi valtiona ja sota välttämättömyytenä. Aiheesta on kirjoja ja keskustelu voi jatkua toisaalla.
Eteläslaavilaisten kielten opiskelijana ja entisen Jugoslavian aluetta tutkineena halusin minäkin tehdä matkan jugoslavialaisuuden sydämeen, eli sinne, missä kaikki sai alkunsa. Matkustimme kaksi vuotta sitten opiskelukavereideni kanssa na hodočašće, pyhiinvaellukselle Titon synnyinpaikkaan Kumroveciin, Kroatian ja Slovenian rajalle. Kiertelimme ympäri kylää, vierailimme Titon synnyinkodissa, jonka edessä seisoi Kroatian lippu. Kirjoitimme vieraskirjaan:
”Rakas Tito,
Jos yhä eläisit, kuolisit uudelleen, kun näkisit, mitä tekivät Jugoslaviallesi.
Nostalgialla,”
Aino Väänänen
Kommentit