<>
Zagreb 22.3.1989
Zdravo dragi rubljanci!
Keväinen tervehdys täältä Kroatian tasavallan pääkaupungista Zagrebista. Päätimme muistuttaa teitä olemassaolostamme pienellä kertomuksella opiskelijaelämän riemuista täällä Jugoslaviassa.
Kunniavieraiden tavoin majapaikkamme on tietysti kaupungin paras opiskelija-asuntola kaikkine mukavuuksineen. Kiitos vuoden 1987 Univerzijadien, asuntolamme ”CVJETNO NASELJE” on täysin peruskorjattu. Täältä löytyy jokaiselle jotakin: ravintola, disco, klubi, posti, TV-huone, kuntosali, kahvila, kauppa, kerhohuoneita, lääkäriasema ja tietysti lukusali. Kaikkia käytämme ahkerasti hyväksemme (erityisesti viimeksimainittua).
Opiskelukin on vähitellen päässyt vauhtiin alkubyrokratiasta selvittyämme. Parisen viikkoa meni kaikenlaisten muodollisuuksien selvittelyyn ja luennot alkoivat vasta helmikuun loppupuolella, mutta kuten sanottu, nyt olemme jo sulautuneet iloisten jugoslavialaisten opiskelijoiden joukkoon. Valitsemme itse meitä kiinnostavat luennot, joilla olemme sitten ahkerasti käyneet. Täkäläinen opiskelu on paljon rennompaa kuin suomalainen. Luentoja on keskiverto-opiskelijalla vain kahdesta neljään tuntia päivässä, eivätkä tentitkään näytä liiemmin rasittavan. Sen sijaan kotiaineita, kirjoitelmia ja muita kotitehtäviä on sitäkin enemmän. Kuitenkin jugoslavialainen kollegamme tuntuu pääsevän paljon helpommalla. Meille ovat vieraita suulliset tentit ja kahdeksan kertaa lukukaudessa tapahtuva pakollinen neljän tunnin mittainen vuoristokiipeily läheiselle Sljeme-vuorelle. Tämä voi tuntua aika hurjalta, mutta kyllä nämä kaikki ovat yhtenä kappaleena takaisin tulleet.
Jos haluaa keskittyä lukemiseensa, kannattaa käyttää lukusalin tiloja hyväksi, koska huoneissa opiskeleminen on mahdotonta. Vähän väliä joku koputtelee oveen myydäkseen kasetteja, lehtiä, koruja, jokaiselle opiskelijalle välttämättömiä älykkyystestejä ja muita mitä mielikuvituksellisempia asioita. Täkäläiset ovat kyllä kiitettävän kekseliäitä siinä, miten ansaita taskurahaa opiskeluja varten. Näiden kaupustelijoiden lisäksi iltamme täyttyvät monien ystävien vierailuista: kauhulla odotamme niitä iltoja, jolloin joku ystävistämme on käynyt kotona ja tuo mukanaan matkalaukullisen äidin leipomia erilaisia makeita torttuja, kakkuja ja pikkuleipiä. Ja siinä sitä sitten istumme porukalla ringissä ja mutustelemme kakkusia kuin pienet lampaat. Kieltäytymistä näistä herkuista pidetään täällä loukkauksena.
Illan pimetessä elämä vasta alkaa. Kenenkään ei tarvitse yksin nurkissa nyhjätä, sillä jugoslavialainen välittömyys, vilkkaus ja ystävällisyys tuntemattomiakin kohtaan tempaa kyllä väistämättä mukaansa. Ja niin sitä sitten mennään muiden joukossa milloin johonkin Zagrebin tunnelmallisista pikkupubeista, intellektuellien suosimista hieman nuhruisista, mutta niin erilaisia ajatuksista tarjoavista kellarikahviloista moderneihin baareihin, joissa kaikenkirjavat bändit esittelevät omaa repertuaariaan. Iltahuvit eivät ole täällä rahasta kiinni, sillä elokuvalippu maksaa parisen markkaa ja tunnettujen bändien mammuttikonsertteihin pääsee ruhoansa heiluttamaan alle kympillä. Tasa-arvoa täällä ei tunneta, sillä naiset pääsevät ravintoloihin ja discoihin ilmaiseksi. Mutta eniten tunnelma kohoaa silti kotibileissä. Tarmon nimipäivää ja naistenpäivää juhliessamme naapurit kertomansa mukaan kuulivat kyllä versiomme kroatialaisista kansanlauluista, mutta eivät valitettavasti päässeet nauttimaan sulokkaasta napatanssiesityksestä neilikka suussa. Vieraatkin malttoivat lähteä bileistä vasta ensimmäisille aamuluennoille. Juhlaputki jatkuu...
Täytyy kyllä sanoa, että Zagreb on kaupunkina juuri sopivan kokoinen. Ei mikään miljoonakaupunki (asukkaita täällä on yli 800 000), mutta kuitenkin sen verran suuri, ettei tekemisestä ole puutetta. Vanhassa kaupungissa on mukava kuljeskella ihailemassa vanhojen rakennusten, kirkkojen, museoiden ja palatsien mielenkiintoisia yksityiskohtia. Pikkukujien pizzerioiden tuoksut ja leivosbaarien houkuttelevat kakkuasetelmat vetävät kyllä vastustuskykyisimmänkin ohikulkijan nauttimaan näistä pikkupaheista. Kielitaitokin on jo sen verran hyvä, että torimummotkin saavat vastuksen tinkimisessä.
Vanha kaupunki on siis paljon mielenkiintoisempi kuin Novi Zagreb, joka ei erityisesti poikkea muista vastaavanlaisista kaupungeista rajan toisella puolella Italiassa tai Itävallassa. Kaupat pursuavat tavaraa, muotiputiikkeja ja muita yksityisiä pikkuliikkeitä syntyy kuin sieniä sateella ja kulutusjuhla on ylimmillään, vaikka Jugoslavia kamppaileekin valtavan inflaation kourissa. Näiden kahden kuukauden aikana 100 FM on noussut 137 000:sta dinarista 187 000:een. Hinnat pysyvät meille samoina, mutta valitettavasti jugoslavialaisten palkat eivät pysy hintojennousun vauhdissa. Niinpä esimerkiksi, kun opiskelijoiden ruokalippujen hinnat nousivat nelinkertaisesti, ei ollut ihme, että mielenosoituksia yliopiston edessä järjestettiin useana päivänä. Nytkin lehdissä julkaistiin tieto, että vaatteiden hinnat nousevat 600% seuraavien parin kuukauden aikana. Voitte kuvitella, kuinka jugoslavialaiset ryntäävät paniikin vallassa täyttämään vaatevarastoaan nyt, kun heillä vielä on siihen varaa.
Puolueen sisällä on tapahtunut paljon muutoksia; monia puoluejohtajia on erotettu ja monet ovat itse eronneet. Inflaatio on kiristänyt mielialoja ja eri kansallisuudet ovat nousseet avoimesti toisiaan vastaan. Belgradin parlamenttitalon edustalla on ollut ampumavälikohtauksia Kosovossa asuvien serbien tilanteen parantamiseksi. Järjestelmän luotettavuus alkaa pettää. Ohessa eräs lehdistön kommenteista.
Täällä Kroatiassa asiat ovat kuitenkin paljon paremmin kuin monissa muissa Jugoslavian tasavalloissa, eivätkä edellämainitut ongelmat juuri näy jokapäiväisessä elämässä. Kaikki on päällisin puolin hyvin.
Kahden kuukauden päästä nähdään!
Terveisin Nina & Tarmo
Zagreb 22.3.1989
Zdravo dragi rubljanci!
Keväinen tervehdys täältä Kroatian tasavallan pääkaupungista Zagrebista. Päätimme muistuttaa teitä olemassaolostamme pienellä kertomuksella opiskelijaelämän riemuista täällä Jugoslaviassa.
Kunniavieraiden tavoin majapaikkamme on tietysti kaupungin paras opiskelija-asuntola kaikkine mukavuuksineen. Kiitos vuoden 1987 Univerzijadien, asuntolamme ”CVJETNO NASELJE” on täysin peruskorjattu. Täältä löytyy jokaiselle jotakin: ravintola, disco, klubi, posti, TV-huone, kuntosali, kahvila, kauppa, kerhohuoneita, lääkäriasema ja tietysti lukusali. Kaikkia käytämme ahkerasti hyväksemme (erityisesti viimeksimainittua).
Opiskelukin on vähitellen päässyt vauhtiin alkubyrokratiasta selvittyämme. Parisen viikkoa meni kaikenlaisten muodollisuuksien selvittelyyn ja luennot alkoivat vasta helmikuun loppupuolella, mutta kuten sanottu, nyt olemme jo sulautuneet iloisten jugoslavialaisten opiskelijoiden joukkoon. Valitsemme itse meitä kiinnostavat luennot, joilla olemme sitten ahkerasti käyneet. Täkäläinen opiskelu on paljon rennompaa kuin suomalainen. Luentoja on keskiverto-opiskelijalla vain kahdesta neljään tuntia päivässä, eivätkä tentitkään näytä liiemmin rasittavan. Sen sijaan kotiaineita, kirjoitelmia ja muita kotitehtäviä on sitäkin enemmän. Kuitenkin jugoslavialainen kollegamme tuntuu pääsevän paljon helpommalla. Meille ovat vieraita suulliset tentit ja kahdeksan kertaa lukukaudessa tapahtuva pakollinen neljän tunnin mittainen vuoristokiipeily läheiselle Sljeme-vuorelle. Tämä voi tuntua aika hurjalta, mutta kyllä nämä kaikki ovat yhtenä kappaleena takaisin tulleet.
Jos haluaa keskittyä lukemiseensa, kannattaa käyttää lukusalin tiloja hyväksi, koska huoneissa opiskeleminen on mahdotonta. Vähän väliä joku koputtelee oveen myydäkseen kasetteja, lehtiä, koruja, jokaiselle opiskelijalle välttämättömiä älykkyystestejä ja muita mitä mielikuvituksellisempia asioita. Täkäläiset ovat kyllä kiitettävän kekseliäitä siinä, miten ansaita taskurahaa opiskeluja varten. Näiden kaupustelijoiden lisäksi iltamme täyttyvät monien ystävien vierailuista: kauhulla odotamme niitä iltoja, jolloin joku ystävistämme on käynyt kotona ja tuo mukanaan matkalaukullisen äidin leipomia erilaisia makeita torttuja, kakkuja ja pikkuleipiä. Ja siinä sitä sitten istumme porukalla ringissä ja mutustelemme kakkusia kuin pienet lampaat. Kieltäytymistä näistä herkuista pidetään täällä loukkauksena.
Illan pimetessä elämä vasta alkaa. Kenenkään ei tarvitse yksin nurkissa nyhjätä, sillä jugoslavialainen välittömyys, vilkkaus ja ystävällisyys tuntemattomiakin kohtaan tempaa kyllä väistämättä mukaansa. Ja niin sitä sitten mennään muiden joukossa milloin johonkin Zagrebin tunnelmallisista pikkupubeista, intellektuellien suosimista hieman nuhruisista, mutta niin erilaisia ajatuksista tarjoavista kellarikahviloista moderneihin baareihin, joissa kaikenkirjavat bändit esittelevät omaa repertuaariaan. Iltahuvit eivät ole täällä rahasta kiinni, sillä elokuvalippu maksaa parisen markkaa ja tunnettujen bändien mammuttikonsertteihin pääsee ruhoansa heiluttamaan alle kympillä. Tasa-arvoa täällä ei tunneta, sillä naiset pääsevät ravintoloihin ja discoihin ilmaiseksi. Mutta eniten tunnelma kohoaa silti kotibileissä. Tarmon nimipäivää ja naistenpäivää juhliessamme naapurit kertomansa mukaan kuulivat kyllä versiomme kroatialaisista kansanlauluista, mutta eivät valitettavasti päässeet nauttimaan sulokkaasta napatanssiesityksestä neilikka suussa. Vieraatkin malttoivat lähteä bileistä vasta ensimmäisille aamuluennoille. Juhlaputki jatkuu...
Täytyy kyllä sanoa, että Zagreb on kaupunkina juuri sopivan kokoinen. Ei mikään miljoonakaupunki (asukkaita täällä on yli 800 000), mutta kuitenkin sen verran suuri, ettei tekemisestä ole puutetta. Vanhassa kaupungissa on mukava kuljeskella ihailemassa vanhojen rakennusten, kirkkojen, museoiden ja palatsien mielenkiintoisia yksityiskohtia. Pikkukujien pizzerioiden tuoksut ja leivosbaarien houkuttelevat kakkuasetelmat vetävät kyllä vastustuskykyisimmänkin ohikulkijan nauttimaan näistä pikkupaheista. Kielitaitokin on jo sen verran hyvä, että torimummotkin saavat vastuksen tinkimisessä.
Vanha kaupunki on siis paljon mielenkiintoisempi kuin Novi Zagreb, joka ei erityisesti poikkea muista vastaavanlaisista kaupungeista rajan toisella puolella Italiassa tai Itävallassa. Kaupat pursuavat tavaraa, muotiputiikkeja ja muita yksityisiä pikkuliikkeitä syntyy kuin sieniä sateella ja kulutusjuhla on ylimmillään, vaikka Jugoslavia kamppaileekin valtavan inflaation kourissa. Näiden kahden kuukauden aikana 100 FM on noussut 137 000:sta dinarista 187 000:een. Hinnat pysyvät meille samoina, mutta valitettavasti jugoslavialaisten palkat eivät pysy hintojennousun vauhdissa. Niinpä esimerkiksi, kun opiskelijoiden ruokalippujen hinnat nousivat nelinkertaisesti, ei ollut ihme, että mielenosoituksia yliopiston edessä järjestettiin useana päivänä. Nytkin lehdissä julkaistiin tieto, että vaatteiden hinnat nousevat 600% seuraavien parin kuukauden aikana. Voitte kuvitella, kuinka jugoslavialaiset ryntäävät paniikin vallassa täyttämään vaatevarastoaan nyt, kun heillä vielä on siihen varaa.
Puolueen sisällä on tapahtunut paljon muutoksia; monia puoluejohtajia on erotettu ja monet ovat itse eronneet. Inflaatio on kiristänyt mielialoja ja eri kansallisuudet ovat nousseet avoimesti toisiaan vastaan. Belgradin parlamenttitalon edustalla on ollut ampumavälikohtauksia Kosovossa asuvien serbien tilanteen parantamiseksi. Järjestelmän luotettavuus alkaa pettää. Ohessa eräs lehdistön kommenteista.
Täällä Kroatiassa asiat ovat kuitenkin paljon paremmin kuin monissa muissa Jugoslavian tasavalloissa, eivätkä edellämainitut ongelmat juuri näy jokapäiväisessä elämässä. Kaikki on päällisin puolin hyvin.
Kahden kuukauden päästä nähdään!
Terveisin Nina & Tarmo
Kommentit