Talvi on täällä, ja samoin kuin kaamoksessa taivaltavien ihmisten myös Kopeekka-lehden on tullut aika kääntää katseensa hetkeksi tulevaisuuteen. Syyslukukausi yliopistolla on päättymässä. Samoin on kolmannen vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen. Uudenvuoden juhla lähestyy pitäen sisällään erilaisia perinteitä ja tapoja, mutta yhtä kaikki se toimii vedenjakana ajassa, johon jokainen meistä on sidottu. Tässäpä siis se oiva tilaisuus laskea odotukset hetkeksi tulevaisuuden harteille ja syy herkistyä tutkimaan myös mennyttä.
Tämän Kopeekan orastava teema ammentuu juuri tästä dualismista. Numero kääntää katseensa Palaiologosten kaksoiskotkan tapaan kahteen eri suuntaan: menneeseen ja tulevaan. Itä ja länsi pääskööt hetkeksi lomalle. Niistä kun on jo kuultu monen moista. Lehden avaava pääkirjoitus voinee kuitenkin keskittyä rajaan, joka railona aukeaa tuon menneen ja tulevan väliin.
Oli kerran aika, ei niin kovin kauan sitten, jolloin maassa nimeltä Neuvostoliitto esiintyi eräs suosittu valkovenäläinen musiikkiyhtye nimeltä Песняры (Pesnjary). Yhtyeen taipaleesta muodostui pitkä. Sitä kesti syksystä 1969 aina kevääseen 2002, jolloin yhtyeen kantava voima, solisti Vladimir Muljavin, joutui auto-onnettomuuteen. Eräänä lauluniekkojen suurimmista saavutuksista voi pitää vuonna 1976 pidettyä Yhdysvaltain kiertuetta yhdessä paikallisen New Christy Minstrels yhtyeen kanssa. Samaisina suosionsa huippuvuosina eli 1970-luvulla yhtye levytti kappaleen ”Новый год”. Tämän kappaleen sanat aloittavat tämän vuoden viimeisen numeron. Puhukoon se itsensä ja koko lehden puolesta.
Myös lehden kuvitus on tällä kertaa yhtynyt numeron teemaan: Kopeekkaan on kerätty ja skannattu vanhoja slaavilaisia postikortteja. Ne ovat kaikuja menneestä, tuntemattomalta henkilöltä toiselle lähetettyjä mietteitä. Tämän päivän teksteihin liitettynä ne toivottavasti luovat uusia mielleyhtymiä ja ajatuksia. Muuttukoon postikorttien tervehdykset Kopeekan kautta tervehdykseksi teille, lukijat!
Stefan Smirnov
P.S. Lehden takakannesta löytyy vielä toinen kuvallinen yllätys jokaiselle slaavientusiastille.
Kommentit