Tuolla
niitä menee! Niitä ihme tyyppejä, jotka lukevat niitä ihme koukerokirjaimia ja
joilla on oma ATK-luokka, jonka seinillä on outoja julisteita, niillä ihme
kirjaimilla höystettyinä tietenkin. Niitä, jotka osaavat-ties-kuinka-monta-ässää
ja joilla on passi ja vuosiviisumi aina takataskussa. Syövätkin joitain ihme
ruokia, kummat tyypit!
Näitä
hiippareita, toisin sanoen venäjänopiskelijoita Itä-Suomen yliopiston
kampuksella edustaa Iskra ry, pian jo 40-vuotias ainejärjestö. Tämä jo varsin
kypsään ikään ehtinyt opiskelijoiden etujen valvoja on vuosien vieriessä
kaikkea muuta kuin sammaloitunut: alusta pitäen Iskra on ollut varsin
aktiivinen toimimaan naapurimaamme kielen nimeen vannovien opiskelijoiden
väylänä vaikuttaa oman pääaineen opintosuunnitelmaan sekä kurssisisältöihin,
puhumattakaan koko kampuksen laajuisista asioista. Ihan naama mutrussa ja
kulmat rutussa ei Iskra onneksi ole koskaan mennyt, vaan opiskelijoiden
mielenterveyden ylläpidon vuoksi tapahtumalistalta löytyy aina muutamat bileet,
sekä kaikkea muuta aina elokuvailloista konsertteihin ja ruoanlaittoon. Mikä
olisikaan venäjänopiskelija, joka ei olisi syönyt bliniähkyä Kalinkan
säestämänä, tai juonut useampaa lasillista... teetä... yhdellä kertaa?
Tänä(kin)
keväänä iskralaisiin voi törmätä lähinnä keskiviikkoiltaisin erään paikallisen
yökerhon tiloista muiden humppalaisten kanssa erilaisten yhteistyökuvioiden
merkeissä. Hääräämisen alla on nyt myös matka Kroatiaan, opiskelijoiden
sivistäminen taidemuseoreissulla sekä tietysti osallistuminen kaikkeen
mahdolliseen, mitä kaikki muut vain keksivät järjestää!
Tavallisesti
iskralaisia nähdään poukkoilevan saksanlukijoiden edustajien, Ablautin, sekä
länsinaapurin kieltä opiskelevien Godiksen kanssa. Tavallinen ennakkoluulo onkin,
että kieltenopiskelijat oleskelevat keskenään analysoiden eri kielten
kielioppirakenteita sekä laulellen juomalauluja kukin milläkin kielellä (ja
äänellä), mikä osin pitääkin paikkansa. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan
Iskra, kuten varmaan muutkin kieltenopiskelijoiden ainejärjestöt, ovat
ensimmäisten joukossa laajentamassa reviiriään myös ei-humanististen
opiskelijoiden luokse. Yhteistyö eri ainejärjestöjen kanssa on kuin matka
Venäjälle: koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee!
Janna
Kankkunen, vpj
Kommentit