Viiden dokumentin matkassa Latviaan

Latvialaisen elokuvan eläväisin ydin on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut dokumenttielokuva. Kuhina sen ympärillä on tihentynyt erityisesti viime vuosina, jolloin palkintoja latvialaisille dokumenttielokuville ovat jakaneet niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin raadit. Myös yleisö on Latviassa tulvinut näytöksiin vaatien lisäesityksiä. Kiihkeimmän kiinnostuksen saaneilla teoksilla on joitakin yhteisiä piirteitä: ne ovat rohkeasti ajankohtaisia ja tarttuvat jokaista latvialaista jollain tavalla koskettaviin aiheisiin sekä esittelevät erityisiä persoonallisuuksia. Lisäksi dokumenttielokuvien taiteellinen taso on Latviassa totutusti korkea, eikä suurin osa nykyelokuvista tee siihen poikkeusta.

Vaikka kaikki näistä elokuvista ovat myös yleisinhimillisiä kertomuksia, ovat aihevalinnat leimallisia nimenomaan Latvialle, jonka merkittäviä ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ongelmia ne käsittelevät. Siksi dokumenttielokuva ei toimi ainoastaan erinomaisena johdatuksena latvialaiseen elokuvaan, vaan se antaa myös tutustumismahdollisuuden Latvian julkisen keskustelun aiheistoon ja näkökulmiin. Seuraavat viisi suositusta lähivuosien latvialaisesta dokumenttielokuvasta kattavat useita taiteenlajin suuntauksia sekä joukon yhteiskunnallisia kysymyksiä. Osa elokuvista löytyy Rozentāls-seurasta, josta niitä voi kysellä lainaan: info@rozentals-seura.fi

Bekons, sviests un mana Mamma (My mother's farm, Ilze Burkovska-Jakobsena, 2008)

1900-luku oli Latvialle suurten muutosten vuosisata, jonka Bekons, sviests un mana Mamma esittää ohjaajan äidin tarinan kautta. Tämä kunkin aikakauden kuvaus yksittäisen ihmisen elämässä on historiankerrontaa parhaimmillaan, sillä se tuo eri aikojen ongelmat ja ilot lähelle ja herättää oivalluksia. Elokuva on myös vahva kuvaus naisesta, joka taistelee oman maatilansa puolesta läpi vuosikymmenten. ”Omalla tilallasi voit ajatella vapaasti, ja ihminen on luotu ajatellakseen: siinä juuri on vapaus”, hän kertoo elokuvassa taistelunsa syistä.

Bēgums (Ivars Zviedris, 2009)

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Latvian väkiluku on pienentynyt 13 prosentilla ja noin puolet tästä muutoksesta johtuu laajasta maastamuutosta. Maastamuuttoa kuvaavia dokumentteja putkahtelee teattereihin ja televisioon tiheään tahtiin, ja onnistuneimpia niistä on Bēgums. Se on kuvaus ihmisistä, jotka ovat jättäneet synnyinmaansa ja muuttaneet Irlantiin kerätäkseen öisin merestä etanoita. Heistä jokaisella on oma tarinansa, syynsä, toiveensa ja aikeensa, ja elokuva  yksinkertaisen maastamuuton selityksen sijaan tarjoaakin kuvan ilmiön moninaisuudesta ja mutkikkuudesta.

Ģimenes lietas (Family Instinct, Andris Gauja, 2010)

Latvialaisen dokumentin kohutuimpia teoksia on Ģimenes lietas, joka on herättänyt runsaasti keskustelua dokumentin etiikasta. Päähenkilö on syrjäisellä Kuurinmaan maaseudulla asuva Zanda, jonka kahden pienen lapsen isä on hänen veljensä. Veljen joutuessa vankilaan piirittävät kylän alkoholistiherrat Zandaa vaatimuksineen ja rakkaudentunnustuksineen, kun taas sosiaalivirasto vaatii naista valitsemaan lastensa tai veljensä välillä. Esteettisesti tarkka ja taidokas mustan huumorin värittämä elokuva antaa synkän kuvan ihmisen kyvystä irtaantua epäedullisesta ympäristöstä ja totutuista tavoista sekä tehdä uusia, parempaan tähtääviä päätöksiä.

  

Elokuvasta Ģimenes lietas (Family Instinct, Andris Gauja, 2010)

homo@lv (Kaspars Goba, 2010)

Riian Pride-kulkue on matkannut kivistä tietä ensiaskelistaan lähtien. Se on aina ollut valtavan vastustuksen kohteena ja välillä se on jopa onnistuttu kieltämään. Huomattavaa vastustus kulkuetta kohtaan on ollut myös Latvian LGBT-yhteisön sisällä, mikä on antanut vihamielisille joukoille syyn pitää kulkueen hyväksymistä Latvian ”läntisenä miehityksenä”. Vaikka homo@lv ei ole taiteellisesti korkeatasoisimpia dokumentteja, kertoo se ansiokkaasti tapahtumista Pride-kulkueen ympärillä vuosina 2005-2010 ja esittää kiistan eri osapuolten näkemyksiä kattavasti. Elokuvan voi katsoa ilmaiseksi englanninkielisin tekstityksin osoitteessa http://vimeo.com/36724048

Kā Tev klājas, Rūdolf Ming? (How Are You Doing, Rudolf Ming?, Roberts Rubīns, 2010)

Loppukevennyksenä on elokuvista elämäniloisin ja sydämellisin. Teoksen päähenkilönä on 13-vuotias Rūdolfs, joka rakastaa elokuvia ja erityisesti niiden tekemistä. Hän leikkaa paperista suikaleita, joille piirtää kauhujen ja veritekojen täyteisiä kertomuksia esittääkseen niitä perheelleen. Pojalle läheinen pappi pyytää häntä piirtämään elokuvan myös uuden kirkon avajaisiin. Rūdolfs syventyy stressaantumiseen asti taiteelliseen prosessiinsa, siirtämään Raamatun kertomuksen piirroksiksi paperisuikaleille, unohtamatta kuitenkaan toista harrastustansa – kepposia. Kuvaus omaperäisestä pojasta tilaa ja ymmärrystä antavassa ympäristössä on positiivisimpia ja lämminhenkisimpiä teoksia latvialaisen dokumenttielokuvan historiassa.

 Annika Suna

 Elokuvasta Kā Tev klājas, Rūdolf Ming? (How Are You Doing, Rudolf Ming?, Roberts Rubīns, 2010)