PUOLAN NYKYKIRJALLISUUDESTA DOROTA MASŁOWSKA – TULEVA NOBELISTI?

Dorota Masłowska edustakoon tässä nuorta puolalaista kirjallisuutta. Edustajaksi hän sopii mielestäni monella tapaa: vuonna 1983 syntynyt Masłowska kuuluu transitiosukupolveen, joka eli varhaislapsuuden sosialistisen Puolan sotatila-ajan jälkeisessä harmaudessa ja ankeudessa ja on viettänyt teinivuotensa ja lyhyen aikuisuutensa Puolan III tasavallassa kokien nousevan markkinatalouden ja sen vaikutukset kaikessa säälimättömyydessään.

Sen lisäksi että Masłowskan käsittelemät teemat ja hänen käyttämänsä taiteelliset keinot löytyvät monilta nykykirjailijoilta, voi hänen kauttaan tutkailla hyvin kirjailijoiden ja kirjallisuuden muuttunutta asemaa nykypäivän Puolassa. Kirjallisuuden yhteydessä puhutaan Puolassakin nyt markkinoiden vaikutuksesta, tarkastellaan kirjallisuutta konjunktuurien, markkinoinnin, mainosten, ”tuotteen” ja kulutuksen kategorioissa ja visuaalisen kulttuurin tai Internetin kontekstissa. Puolassakin on havahduttu näkemään, että markkinatalouden myötä kirjallisuuselämästä on tullut yksi kulutuksen ja viihdekulttuurin osa-alue ja kirjasta on tullut tavara tavaroiden joukossa. Menestyksen kriteereiksi ovat nousseet kirjallisuuden ulkopuoliset asiat – etenkin kirjailijan näkyvyys mediassa. Mainostaminen on välttämätön osa kirjan myyntiä, ja erilaisilla markkinointistrategioilla luodaan menestysteoksia ja kirjallisia tähtiä. Näkyvyys on myös säilytettävä, julkaistava joka vuosi, kuunneltava ”markkinoiden” toiveita jne.

Tässähän ei ole meille varsinaisesti mitään ihmeellistä, mutta Puolassa kaikki tämä on suhteellisen uutta ja kirjallisuusinstituutiolle hankalasti hahmottuvaa ja kova pala hyväksyttäväksi. Kirjallisuuden rooli on perinteisesti ollut Puolassa tärkeä osana kansallista taistelua alkaen jakoaikojen Puolasta aina kommunismin aikaan; etenkin sen viimeinen vuosikymmen Solidaarisuuksineen ja sotatiloineen vahvisti kirjallisuuden arvovaltaa. Kirjallisuus oli vastarinnan tärkeimpiä kanavia, ja sensuurin oloissa se operoi kansallisilla symboleilla ja mielikuvilla, joita kaikki osasivat tulkita. Arvottamisessa tärkeää oli kirjallisuuden käyttökelpoisuus taistelussa vallanpitäjä vastaan sekä moraaliset kriteerit: oppositio ja maanalainen kirjallisuus edustivat ”hyvää”, moraalisesti oikeaa, vallanpitäjät sen sijaa ”pahaa”, moraalisesti väärää.

1989 poliittisen ja taloudellisen järjestelmänmuutoksen myötä tällaiselle dikotomialle rakentunut kirjallisuuden kenttä (virallinen kirjallisuus, epävirallinen ja emigraatiossa kirjoitettu) yhdistyi hajotakseen saman tien tuhansiksi pirstaleiksi. Kirjailijaa ei enää tarvittu kollektiivisten tuntojen tulkkina: hän menetti asemansa kansallisen asian profeettana ja tiennäyttäjänä. Maisemaa hämärsi lisäksi globalisaatio ja ”markkinoiden” tuntematon ja arvaamaton, vaikeasti tajuttava vaikutus. Niihin totutellaan vieläkin.

Heti järjestelmänmuutoksen jälkeen 1990-luvulla oli yrityksiä käyttää markkinatalouden tuomaa kaupallista mediaa hyväksi (esim. nuorten runoilijoiden näkyvät mediatempaukset), mutta varsinaisesti vasta 2000-luvun alussa kirjallisuuden/kulttuurin ja markkinoiden suhde puhkesi julkiseen keskustelun aiheeksi Dorota Masłowskan kirjan Wojna polsko-ruska pod flagą biało-czerwoną (Puolalaisten ja ryssien välinen sota punavalkoisen lipun alla) mediamylläkän myötä.

Pienkustantamon julkaisema kirja sai valtavan mediahuomion – syynä tekijän nuoruus (hän oli 19-vuotias koululainen teoksen ilmestyessä) sekä skandaalinomainen sisältöä ja kieli. Media ylisti nuorta tekijää, josta tuli kirjallisen maailman ilmiö, sesongin tähti. Romaani myi hyvin mutta ei vastannut suuren yleisön odotuksia ja osoittautui vaikeasti ymmärrettäväksi kollektiivisen kommunikoinnin rituaalien puitteissa. Kirjaa pidettiin huonosti kirjoitettuna ja älyllisesti primitiivisenä.

Masłowskasta tuli taloudellisen menestyksen symboli, ja sen myötä median lemmikki. Masłowska nähtiinkin paljolti markkinatalouden tuotteena: lukijat eivätkä kaikki kriitikotkaan ymmärtäneet, mutta julkisuuden vuoksi menekki on valtava.

Masłowskan ansiosta monet muutkin nuoret kirjailijat saivat esikoisteoksensa julki, kun kustantamot julkaisivat niitä toivoen löytävänsä uusia masłowskoja. Kukaan heistä (esim. Nahacz, Odija, Kuczok) ei kyennyt toistamaan Masłowskan temppua, mutta kaiken kaikkiaan puolalainen nykykirjallisuus sai tästä uutta potkua. Monet suuretkin kustantamot lisäsivät puolalaisen, taiteellisesti kunnianhimoisen proosan julkaisemista.

*

Gdańskin lähellä Wejherowon pikkukaupungissa vuonna 1983 syntynyt ja kasvanut Dorota Masłowska ponnahti siis kuuluisuuteen vuonna 2002 romaanillaan Wojna polsko-ruska pod flagą biało-czerwoną, jonka hän kirjoitti valmistautuessaan ylioppilaskirjoituksiin. Romaani sai useita kirjallisuuspalkintoja, ja kirjasta tehtiin elokuva (2009, ohj. Xawery Żuławski), jonka menestys oli taattu. Kirja on myös käännetty useammalle kielelle (mm. englanniksi, saksaksi, venäjäksi).

Wojna on löyhä, juoneton, päähenkilön ja kertojan Silnyn minä-muotoinen monologi elämästä ja naisseikkailuista viiden eri tytön kanssa parin päivän aikana. Tämän Trainspottingin puolalaisen version – niin kuin sitä on luonnehdittu, koska henkilöt ovat suurimman osan aikaa huumeiden vaikutuksen alaisina – tapahtumat sijoittuvat Puolan pohjoisosaan pikkukaupunkiin. Silny ja muut henkilöhahmot ovat pikkukaupungin suurten kerrostalolähiöiden näköalattomia nuoria Puolan nuoressa kapitalismissa. He elävät bileistä toisiin, huumeiden ja seksin huuruisessa maailmassa. Jostain tulee huhu, että on käynnissä ”sota”: ”venäläiset” kaupustelijat, ryssät, ovat tulleet kaupunkiin kilpailemaan paikallisten kanssa. Kaikki puhuvat tästä sodasta, vaikka kukaan ei oikein tiedä, missä sitä käydään tai mitä se tarkoittaa.

Masłowskan toinen romaani Paw królowej (Kuningattaren riikinkukko) ilmestyi 2004, ja sillä hän osoitti, että ei olekaan mikään yhden sesongin kuuluisuus. Hän sai romaanista arvostetuimman puolalaisen kirjallisuuspalkinnon Niken, ja kirja on käännetty ainakin ranskaksi ja saksaksi.

Kirja on myrkyllinen pamfletti varsovalaisesta ”kulttuurieliitistä”, joka pyörittää kyynistä ja moraalitonta median ja showbisneksen maailmaa.

Se on tarina laulaja Stanislawista, hänen alaikäisistä tyttöystävistään, rokkiyhtyeistä, musiikkikriitikosta (joka taistelee lihavuutta vastaan mutta häviää taistelun ja tunnustaa sen televisiokatsojille suorassa lähetyksessä…) ja entisestä oppositiotoimijasta nykyisestä mediapersoonasta, joka nyhtääkseen rahaa paavin kuolemasta järkyttyneeltä kohderyhmältä lanseeraa nuorta naislaulajaa, jonka mainosvalttina on rumuus…

Kirjailija pilkkaa myös itseään ja mediamenestystään kuvaten omia kokemuksiaan debyytin ilmestymisen jälkeen. Kirjan „Masłowska” on nuori, huipulta pudonnut kirjailija, joka palkataan kirjoittamaan hiphop-teosta rumalle naislaulajalle. ”Masłowska” on provinssista Varsovaan tullut kiltti teinityttö, joka saa tuntea nahoissaan, mitä mediakoneiston ja kirjallisuutta yhtenä showbisneksen lajina pitävien spekulanttien kynsiin joutuminen merkitsee.

Näytelmän Dwoje biednych Rumunów mówiących po polsku (Kaksi puolaa puhuvaa köyhää romanialaista, 2006) alkutilanteessa nuori mies ja nainen yrittävät päästä kotiin Varsovaan. He ovat eksyksissä, ja heillä on krapula rankkojen, huumeiden kyllästämien bileiden jälkeen. Bileiden teemana on ollut ”kurjuus, rotat ja taudit”; siinä paremmat piirit pukeutuvat kerjäläisiksi ja hankkivat halpoja naisia kadulta.

Mies kuuluu parempiin – hän on näyttelijä; nainen kuuluu halpoihin – hänellä on avioton lapsi, ja hän on töissä grillikioskissa. Bileiden jälkeisenä aamuna rahattomina he esittävät kahta köyhää romanialaista yrittäen saada kyydin Varsovaan.

Sitä mukaa kun pää alkaa selvitä, kasvaa ahdistus: mies haluaa kiireesti pois, takaisin omaan maailmaansa kuvaamaan tv-sarjaa, jossa hän esittää pappia. Naisella taas ei ole mitään kiirettä; hän huomaa unohtaneensa hakea lapsen tarhasta ja panneensa menemään kuukauden elatusmaksun ja tajuaa yhä selvemmin, että palaa elämään jossa hän on ”romanialainen”. Mies pelkää putoamista parempien puolelta ja alkaa nöyryyttää naista, mistä saa vahvistusta omalle identiteetilleen. Lopulta on jäljellä vain yksi romanialainen: kuollut nainen, jonka miehen käytös on johtanut itsemurhaan.

Teos on ”komedia jossa on traaginen loppu”. Näytelmä on sarja matkalla tavattujen ihmisten muotokuvia, joiden avulla Masłowska esittää kansallisia stereotypioita.

2008 ilmestyi seuraava näytelmä Między nami dobrze jest (Kyllä meidän täällä keskenämme kelpaa), jota on esitetty mm. Berliinissä ja Lontoossa ja joka vieraili varsovalaisen TR-teatterin versiona Helsingin juhlaviikoilla 2010. Nimensä se on saanut punkyhtye Siekieran laulusta, jossa puhutaan raiskauksesta – mikä antaa yhden näkökulman lisää näytelmän ironiaan.

Päähenkilöinä on perheen kolmen eri sukupolven naista, jotka elävät eri todellisuuksissa. Isoäiti muistelee koko ajan sotaa, äiti identifioituu värikkäiden lehtien ja markettien mainoksien todellisuuteen, tytär metallin alakulttuuriin. He ovat ikään kuin perhe, mutta heillä ei ole keskenään mitään yhteistä, ei edes kieltä: isoäiti puhuu kaunista sivistynyttä vanhanaikaista puolaa, äiti taas mainosten ja kulutuksen kieltä, tyttö opiskelee netistä uusia sanoja.

Toinen juonitaso näytelmässä liittyy elokuvaan, jota tästä syrjäytyneiden elämästä tehdään.

*

Nykykirjallisuudesta voi nostaa esiin kolme pääteemaa: identiteetti, suhde menneisyyteen sekä suhde nykypäivän todellisuuteen. Tässäkin mielessä Masłowska sopii toimimaan esimerkkinä: teemat ovat keskeisiä myös Masłowskan romaaneissa ja näytelmissä. Masłowska pohtii paljon puolalaisuutta, mutta myös sukupuolisia ja etnisiä identiteettejä: Puolassakin tunnustetaan, että kaikki eivät suinkaan ole heteroseksuaaleja, valkoisia, puolaa puhuvia miehiä!

Wojna-romaani sai pian etiketin ”dresiarska”, sillä sen sankarit olivat ”dresiarzeja”.  Termi ”dresiarz” tarkoittaa sanakirjan mukaan: „nuorison alakulttuurin edustajaa, joka käyttäytyy häiritsevästi, aggressiivisesti, pukeutuu verryttelypukuun, usein ortalionista tehtyyn”. Tämä tuulipukutyyli oli suosittua sekä provinssin että suurkaupunkien lähiöiden syrjäytyneen nuorison, pikkurikollisten, basaarien kauppiaiden, ammattikoululaisten ja disco polo -fanien keskuudessa.

Kirjaa haluttiin lukea tämän alakulttuurin realistisena kuvauksena, mutta itse asiassa henkilöt ovat pikemminkin karikatyyrejä eri alakulttuurien edustajista, ja sanaa ”dresiarz” käytetään kuvaamaan maailman rappiota eikä suorana viittauksena todellisuuteen. Kirjailija itse on määritellyt Silnyn olevan ”dresiarz mentalny”.

Sodan metaforakin koskee pikemminkin psyykeä tai kulttuuria. Silnyn lailla puolalaiset ymmärtävät sanan ”ruski” (= venäläinen, neuvostoliittolainen; tyyliarvoltaaan samankaltainen kuin suomen sana ”ryssä”) viittaavan ”toiseen”, viholliseen, huonompaan; ja tämän toiseuden kautta määritetään puolalaisuutta. Etenkin sosialismin aikana puolalaiset tunsivat selkeää kulttuurista ylemmyyttä suhteessa ”ryssiin”, mutta se muuttui 1989 jälkeen: idän mafioso ei ollutkaan enää naurettava, köyhä tulokas kommunismista vaan rikas ja uhkaava, mikä varmasti teki vaikutuksen puolalaiseen alakulttuurin edustajaan. ”Ryssät” edustavat tietyssä mielessä neuvostomenneisyyttä, ovathan he idästä tulleita kauppiaita, kausityöläisiä tai gangstereita.

Masłowska kuvaa B-Puolaa, eli sitä osaa puolalaista yhteiskuntaa, joka eri syistä jäi markkinatalouden tuoman taloudellisen hyvän ulkopuolelle ja joka ei näe demokratian tuoneen itselleen mitään hyvää.

Hän kyselee myös, miten tulla toimeen oman valtion ja kansan historian kanssa. Toinen maailmansota on vahvasti läsnä puolalaisessa yhteiskunnassa. Między nami dobrze jest -näytelmästä tulee esiin sen traumaattinen vaikutus sekä sodan kokeneeseen isoäitien sukupolveen että heidän lapsiinsa. Toinen maailmansota on yksi puolalaisen kansallisen identiteetin peruspilareita, mutta tyttärentyttärelle se ei enää sanokaan yhtään mitään! Sosialistinen Puolan kansantasavaltakin taas edustaa tälle sukupolvelle pikemminkin kautta, josta ammennetaan vaikutteita vaikkapa muotiin. Onko enää mitään, mikä puolalaisia yhdistäisi? kyselee Masłowska. Tätä hän pohtii myös perheen – yhden puolalaisuuden ”pyhän” – tasolla.

*

Masłowskaa syytettiin viehtymyksestä moraalisesteen rappioon ja Puola-kuvan halventamisesta. Hänen esikoisteoksensa nähtiin provokaationa, yleisesti hyväksyttyjen normien vastaisena; hänen nähtiin käsittelevän ”kiellettyjä” teemoja, väheksyvän sitä mitä pidetään ”normaalina”. Kirjaa ei tunnustettu ”oikeaksi kirjallisuudeksi”, ja se sai kriitikot ja kirjallisuudentutkijat keskenään kiistaan, jossa tuli käsiteltyä kritiikin vieraantuminen todellisuudesta, nuorten kirjailijoiden ignoroiminen – halveksiminen suorastaan, kritiikin kyvyttömyys ymmärtää nykykielen ilmiöitä, jne.

Osa kriitikoista ihastui ennen kaikkea Masłowskan kieleen ja näki sen kirjan vahvuutena; toisten mielestä nimenomaan kieli oli vulgaaria, primitiivistä, banaalia, muoto kaoottinen – nuorisoslangia.

Masłowskan tekniikkana on yhdistää erilaisia kieliä, esim. median ja intellektuellien kieltä, ottaa käsittelyyn erilaisten slangien varannot. Mutta hän osaa käyttää myös sotaa edeltävän ajan kaunista huoliteltua puolan kieltä. Hän lainaa popkulttuurista, politiikasta, mediasta ja Internetistä, irrottaa kontekstistaan, mukailee, parodioi, leikittelee, rikkoo syntaksin, fraseologioiden ja sanaston normeja. Hän onnistuu luomaan kuvan maailmasta, jossa ihmisten kommunikointi on vain kontekstistaan repäistyjen iskulauseiden vaihtoa ja se, mitä ajatteluksi kutsutaan, vain niiden uudelleen muokkausta.

Masłowska on luonut aivan oman kielensä, joka ei pyri jäljittelemään esimerkiksi lähiönuorten kieltä. Silny puhuu kirjailijan hänelle erilaisista kielistä rakentamalla kielellä, jota ei puhuta muualla; se on keksittyä mutta mahdollista. Kieli on runollista, mutta runous on diskojen ja iskelmien kitsimäistä ja kliseistä korkealentoisuutta.

Masłowska leikkii myös muodolla: esim. Paw królowej on kirjoitettu hip hopin riimeissä ja rytmissä. Muoto syntyi, kun hän halusi kirjoittaa laulun, mutta laulun muoto tuntui sanottavalle liian pieneltä – joten hän kehitti siitä proosamuodon. Hän rikkoo fiktion ja todellisuuden rajaa viittauksilla ulkopuoliseen todellisuuteen (mm. lista kirjailijoista ja laulajista, joiden teksteistä hän on lainannut suoraan tai muunnellen). Masłowska kyseenalaistaa myös tekijyyttä kirjoittamalla itsensä mukaan tekstiin (esim. Paw królowej). Tätä keinoa on ohjaaja Xawery Żuławski käyttänyt hyväkseen elokuvassaan Wojna polska-ruska: Masłowska on poliisi, joka poliisiasemalla kuulustelee Silnyä (ja tilaisuuden tullen luennoi tälle Baudrillardin simulacrum-konseptista. (ks. kuva)).

 kuva: film.onet.pl

 

*

Taloudellisessa mielessä Masłowska ei ole kyennyt toistamaan esikoiskirjansa menestystä, mutta kirjallisesti hän on lunastanut paikkansa nuoren polven ykkösenä, joka edustaa hyvin koko nuorta kirjallisuutta niin teemojensa, keinojensa kuin kirjailijanasemansa puolestakin Hän on ykkönen etenkin kritiikin silmissä, mutta alkaa olla sitä myös lukijoiden keskuudessa; Wojna polsko-ruska pod flagą biało-czerwoną on noussut kulttikirjaksi.

Päivälehden leikkimielisessä kyselyssä, kuka nuorista kirjailijoista saa Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2040, kirjallisuudentuntijoista koostuva raati valitsi yksimielisesti Masłowskan!

Päivi Paloposki,

puolalaisen kirjallisuuden suomentaja