Siirry pääsisältöön

Tsoi nähty Krimillä, metroliikenne poikki - Venäläinen elokuva vuonna 2012


Viime vuosi hemmotteli venäläisen elokuvan ystäviä huippuherkullisilla ensi-illoilla Vysotskin elämänkertaelokuvasta romaanifilmatisointi Generation P:hen. Tästä vuodesta ei mitenkään voi tulla yhtä ylenpalttinen – vai voiko?

Venäläisellä elokuvalla menee tällä hetkellä huomattavasti paremmin kuin vielä vuosikymmen sitten. Siitäkin huolimatta, että kotimaisen elokuvan katsojaluvut ovat viime vuosina jälleen tippuneet ja jäävät pahasti amerikkalaisten elokuvien jalkoihin.

Taloudelliset notkahdukset eivät kuitenkaan ole jättäneet jälkeään mitä tulee elokuvatarjonnan rikkaaseen ja monipuoliseen sisältöön. Venäjä-harrastajan näkökulmasta uusi vuosi tuo mukanaan lukuisia mielenkiintoisia teoksia ja konsepteja, jotka tarjoavat kaikille jotain – oli mielenkiinnon kohteena sitten yhteiskunta, kirjallisuus, musiikki tai ihan vaan elokuva.

Satu saapuu Moskovaan

Romanttinen komedia on ehdottomasti venäläisen nykyelokuvan tuottoisin genre. Monet 2000-luvun menestyskomedioista ovat olleet niin suosittuja, että ovat saaneet jo kolmannen jatko-osansa, ja osa on kuvattu myös 3D:nä.

Alkuvuodesta ensi-iltansa sai Zoluška, joka on ennenkaikkea nuorisolle suunnattu Tuhkimo-sadun ultramoderni versio. Nyt päähenkilö on provinssista Moskovaan saapuva tyttö ja sivuroolissa ilkeänä sisarena nähdään kuulun näyttelijäperheen kaunein vesa, Jekaterina Bojarskaja. Modernisaatioprojektin takaa löytyy suositun Bolšaja raznitsa -parodiaohjelman tekijätiimi, ja siksi ei ole yllätys, että uudelleentulkinta kasvaakin räväkän räikeisiin mittoihin.

Nebo. Samoljot. Devuška -elokuvalla vuonna 2003 debytoinut Vera Storoževa on myös siirtynyt mainstreamiin. Moi paren – angel edustaa romanttisen komedian tärkeää alagenreä eli uuden vuoden tienoille sijoittuvaa komediaa, joita on tehty vaikuttava määrä aina 1950-luvulta alkaen.

Kansankomediaksi voi puolestaan laskea elokuvan Olimpiiskaja derevnja, jossa Moskovan vuoden 1980 olympialaisten alta syrjään kuskattu "huono aines" sekä Radio Svobodan kirjeenvaihtaja Smith kohtaavat. Oivallinen asetelma pääsee hyödyntämään Venäjälläkin supertrendikkääksi noussutta kasari-retroa.

Maailma toisen takana

Suurella budjetilla ei Venäjällä tietenkään tehdä pelkästään hyvän mielen elokuvia, vaan myös toiminnallisempia genrejä.

Vuoden 2008 Georgian ja Venäjän välisiä sotatoimia kuvaava Avgust. Vosmogo on järjestyksessä jo kolmas tähän aiheeseen tarttuva elokuva. Valtion osittaisella rahoituksella tehty eeppinen pläjäys on edeltäjiensä tavoin nostattanut kritiikkiä genrelle toisaalta hyvin tyypillisestä nationalistisesta paatoksesta.

Uutisista tuttuihin tapahtumiin perustuvalla sotaelokuvalla on kuitenkin hämmentävä mainosjuliste. Ennakkomateriaalissa esiintyy jättiläismäinen tappajarobotti, joka tuo mieleen pikemminkin modernin tieteisfantasian kuin realistisen sotakuvauksen. Elokuvan rakenteeseen onkin luotu mielenkiintoinen ja kiehtova konsepti: sodan jalkoihin jäänyt pieni poika kehittää kuvitteellisen rinnakkaistodellisuuden, jossa ahdistavat koneet, metelit ja räjähdykset muuntuvat jännittäväksi robottien väliseksi suurtaisteluksi.

Tuonpuoleiseen maailmaan vielä voimakkaammin ankkuroituu kauhuelokuva Vij - vozvraštšenije, jonka valmistumista on saatu odotella jo vuodesta 2005 lähtien. Tarina pohjautuu Gogolin novelliin (1835), jossa nuori pappisseminaarilainen valvoo kolme yötä kuolleen tytön arkulla. Novelli on filmattu Venäjällä aiemmin peräti neljä kertaa: ensimmäiset versiot jo tsaarinaikana (1909 ja 1916), viimeisin vuonna 2006 nimellä Vedma. Kuuluisin on vuoden 1967 versio, joka on maailmanlaajuisestikin noteerattu virallisesti ainut neuvostoaikana tehty kauhuelokuva.

Uuden inkarnaation pitkään kestänyt tuotanto liittyy julkisuustempaukseen, jossa tuottaja ja ohjaaja laativat elokuvan trailerin levitykseen ensin, ja vasta sitten lähtivät tekemään itse elokuvaa. Pari vuotta sitten he yllättäen tiedottivat, että elokuvasta tuleekin 3D-muotoisen trilogian ensimmäinen osa, joka julkaistaan vasta kun toinen osa on saatu valmiiksi. Tällä hetkellä ensi-iltaa lupaillaan tämän vuoden syksylle.

Nykykirjallisuus elokuvina

Kirjallisuusfilmatisoinneilla on perinteisesti ollut Venäjällä vankka asema. Klassikkojen uudelleentulkintoja nähdään nykyisin lähinnä television minisarjoina ja elokuvallisen muodon saa ennen kaikkea tuoreempi populaarikirjallisuus.

Boris Akuninin tuotannosta on filmattu jo useampikin dekkari, mutta kirjailija on kokeillut siipiään myös muiden genrejen parissa. Vuonna 2005 sai alkunsa Žanry-projekti, jossa Akunin pyrki luomaan oman versionsa mitä erilaisimmista romaanilajityypeistä. Valkokankaalle näistä teoksista on nyt päätynyt Špionski roman (2005), uudelleennimettynä yksinkertaisesti Špion. Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan alkuvuosiin, ja pääosaa esittää ohjaaja Sergei Bondartšukin poika, itsekin ohjaajana tunnetuksi tullut Fjodor Bondartšuk.

Ekranisaatio Dmitri Safonovin romaanista Metro puolestaan tekee uuden ja kauan kaipaamani aluevaltauksen: se on ensimmäinen neuvostoajan jälkeen tehty venäläinen katastrofielokuva. Kohtalaisen maltillisella budjetilla toteutettava elokuva kertoo, miten rakennustöiden seurauksena Moskovan metrotunneliin syöksyvät vesimassat jättävät fiktiivisen Sadovaja-aseman matkustajat loukkuun kamppailemaan eloonjäännistä. Elokuvan ensi-ilta on luvassa 21.12.2012.

Strugatskin veljesten scifi-klassikkoon Trudno byt bogom (1964) perustuva Istorija Arkanarnoi rezni on ennakkomateriaalin perusteella elokuvallisesti jotain mullistavaa. Sävytetyn mustavalkoinen ilmaisu on ihmeellinen ja pysäyttävä näky vilkkaan värikkään nykyelokuvan keskellä. Kyseessä onkin ohjaajalegenda Aleksei German vanhemman odotettu uutuus. Vaikka ohjaajan tuotantotahdiksi onkin vakiintunut yksi elokuva per vuosikymmen, Arkanar-elokuvaa on saatu odotella harvinaisen pitkään: se on ollut tuotannossa jo vuodesta 1999!

Naissynergiasta Tsoin korvikkeeseen

Taide-elokuvan puolella on veteraani-Germanin lisäksi luvassa ainakin kolmen 2000-luvun alussa lupaavasti debytoineen ohjaajan kakkosteokset.

Käsikirjoittajana ja näyttelijänä taidepiirien tähtikaartiin 1990-luvulla noussut Renata Litvinova on saanut valmiiksi toisen oman ohjaustyönsä. Esikoinen Boginja, kak ja poljubila ilmestyi jo vuonna 2003. Nyt elokuvan Poslednjaja skazka Rity pääosassa nähdään jälleen Litvinova itse, mutta mukana on myös Sergei Solovjovin perestroika-rock-elokuville naisen kasvot antanut Tatjana Drubitš. Elokuva kertoo tarinan kolmesta naisesta Zemfira Ramazanovan säveltämän soundtrackin siivittämänä.

Ilja Hržanovski  debytoi vaikuttavasti elokuvalla Tšetyre (2005) ja on nyt palannut yhteistyöhön kirjailija Vladimir Sorokinin kanssa. Tällä kertaa projekti on ytimekkäästi nimetty Dau, Nobelillakin palkitun fyysikko Lev Landaun elämäntarina tämän vaimon muistelmiin pohjautuen.

Oma ennakkosuosikkini ja eräiden kriitikoidenkin vuoden tärkeimmäksi ensi-illaksi nostama elokuva on Šapito-show, jonka toteutuksesta vastaa jälkikonseptualistinen moskovalainen taideryhmittymä Svoi2000. Millennium-huumaa parodioivan nimen takaa löytyy kolmikko Sergei Loban, Marina Potapova ja Dmitri Model, joiden esikoiselokuva Pyl (2005) on olemattomasta budjetistaan huolimatta yksi 2000-luvun onnistuneimpia elokuvia.

Šapito-show koostuu neljästä toisiinsa nivoutuvasta tarinasta, joissa seikkailee mm. muusikko ja kulttuuripersoona Pjotr Mamonov, saksalainen underground-taiteilija Jim Avignon, sekä erehdyttävästi Kino-yhtyeen laulusolistilta näyttävä korvike-Tsoi ("Ersatz-Tsoi"). Kaiken huipuksi elokuva on musikaali, joka kertoo "rakkaudesta ja ystävyydestä, ihmisten välisestä kunnioituksesta ja yhteistyöstä". Aivan kuten edeltäjänsä, Venäjän Matrixiksi nimetty esikoinenkin.

Venäjä muiden silmin

Nykypäivänä venäläiset aihelmat eivät jää ainoastaan Venäjän rajojen sisäpuolelle. Vuonna 2012 anglo-amerikkalaisessakin elokuvassa nähdään ainakin kaksi Venäjän kulttuuripiiristä kaapattua tarinaa: Keira Knightley muuntuu Anna Kareninaksi brittiversiossa ja Boris Akunin valloittaa Hollywoodin.

Alunperin Paul Verhoevenin käsiin uskottu The Winter Queen pohjautuu Erast Fandorin -sarjan ensimmäiseen romaaniin Azazel (1998). Verhoeven on sittemmin vetäytynyt tuottajan rooliin, ja ohjaajaksi on kutsuttu tuttu mies, Fjodor Bondartšuk.

Jää nähtäväksi, toteutuuko pitkään jäissä ollut projekti laisinkaan. Ensi vuonna tähän aikaan olemme tämän vuoden tarjonnan suhteen viisaampia. Ja toivottavasti jälleen uuden runsaudensarven äärellä.  

 Ira Österberg

    Kuva: avgustvosmogo.ru
               


Kommentit